Suomen lainsäädäntö ja yhteiskunnan asenteet ovat vuosikymmenien saatossa kehittyneet avoimemmaksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Monesti kuitenkin ikäihmiset jäävät sateenkaarikeskusteluissa huomiotta. Mikä selittää tätä ikääntyvien näkymättömyyttä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puhuttaessa? 

Moninaisuus on laajaa myös ikäihmisten keskuudessa 

Moninaisuudella tarkoitetaan sitä, että ihmisellä on useita erilaisia ominaisuuksia, jotka tekevät meistä ainutlaatuisia yksilöitä. Nämä ominaisuudet voivat liittyä esimerkiksi toimintakykyyn, etniseen taustaan, vammaisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen. Ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat sukupuolen ja iän lisäksi myös nämä monet muut tekijät ja ominaisuudet. (Kulttuuriakaikille 2025.) Ikäihmisten joukossa on myös laaja kirjo ihmisiä erilaisine taustoineen ja identiteetteineen. 

Tällä hetkellä Suomessa on hieman yli miljoona 70-vuotta täyttänyttä ihmistä. Suomen väestö ikääntyy, ja etenkin yli 84-vuotiaiden määrä tulee kasvamaan merkittävästi tulevaisuudessa. Ennusteiden mukaan vuonna 2050 jo joka seitsemäs suomalainen on yli 74-vuotias. (MDI 2025.) Väestön ikääntyessä myös moninaisuus ikäihmisten keskuudessa tulee kasvamaan.  

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen määrää ei virallisesti tilastoida. Eri tutkimusten mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluu arviolta noin 5–15 % ihmisistä. Ajantasaisen ja tarkan tilastoinnin tekeminen aiheesta on kuitenkin haastavaa, sillä moni salaa identiteettiään syrjinnän pelossa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien vanhusten määrä tulee myös lisääntymään tulevaisuudessa, kun ihmiset uskaltavat olla avoimempia identiteetistään myös ikääntyessään. (Irni & Wickman, 2013, s. 51.) 

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen termistöä 

Lyhenne HLBTIQ-tulee sanoista homo, lesbo, biseksuaali, transsukupuolinen, intersukupuolinen ja queer. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ne ihmiset, jotka määrittelevät itsensä joksikin muuksi kuin heteroseksuaaleiksi. Tällöin ihminen voi kokea seksuaalista ja/tai romanttista kiinnostusta eri sukupuolia kohtaan. (Seta 2025a.) 

Homoseksuaaliksi määritellään yleisimmin miespuoliset henkilöt, jotka kokevat kiinnostusta toisiin miehiin. Lesbo terminä kuvaa useimmiten taas naisia, jotka kokevat kiinnostusta toisia naisia kohtaan. Jotkut muunsukupuoliset luokittelevat itsensä myös lesboksi, ja jotkut lesbot kokevat vetoa naisien lisäksi myös muunsukupuolisiin henkilöihin. Biseksuaali henkilö taas voi kokea kiinnostusta sekä omaa että eri sukupuolta edustaviin ihmisiin. (Seta 2025a.) 

Sukupuolivähemmistöihin luokitellaan kuuluvaksi transsukupuoliset, muunsukupuoliset, intersukupuoliset sekä transvestiitit henkilöt. Transsukupuoliset sekä muunsukupuoliset henkilöt voivat kokea sukupuoliristiriitaa heille syntymässä määriteltyä sukupuoltaan kohtaan. Transsukupuolinen on esimerkiksi syntymässä mieheksi määritelty henkilö, joka kokee itsensä sukupuoli-identiteetiltään naiseksi. Muunsukupuoliset henkilöt voivat taas kokea olevansa jotakin binäärisen mies-nais-jaottelun keskeltä tai kokonaan sen ulkopuolelta. (Seta 2025b.) 

Jotkut trans- ja muunsukupuoliset ihmiset voivat haluta läpikäydä sosiaalisia, juridisia ja/tai lääketieteellisiä korjauksia ja muutoksia. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi oman nimen vaihtamista, hormonihoitoja tai lääketieteellisiä operaatioita. Näillä toimilla transihminen pyrkii vahvistamaan omaa sukupuolen kokemustaan ja lievittämään sukupuoliristiriitaa. (Seta 2025b.) 

Intersukupuolisella henkilöllä tarkoitetaan ihmistä, jolla on synnynnäistä vaihtelua sukupuolitetuissa kehonpiirteissään. Tämä vaihtelu voi näkyä esimerkiksi sukukromosomeissa, sukuelimissä, hormonitoiminnassa tai muissa sukupuolitetuissa kehonpiirteissä. Osa näistä piirteistä voi näkyä jo syntymähetkellä, kun taas jotkut piirteet voivat tulla esille vasta myöhemmällä iällä. (Sukupuolen osaamiskeskus 2025.) 

Transvestiitti henkilö kokee tarvetta ilmaista pukeutumisellaan ja eläytymisellään toista, usein binääristä, sukupuolta, kuin mikä hänelle on syntymässä määritelty. Transvestiitit ovat kuitenkin usein tyytyväisiä omaan syntymäsukupuoleensa, eivätkä yleensä koe suurta sukupuoliristiriitaa. Jotkut transvestiitit voivat kuitenkin käyttää esimerkiksi toista kutsumanimeä tai hakeutua myös hormonihoitoihin. (Seta 2025b.) 

Ikääntyneiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa 

Suomi on kuulunut pohjoismaista myöhäisimpiin maihin, jotka ovat edistäneet omaa sateenkaarimyönteistä politiikkaansa. Seksi kahden samaa sukupuolta olevan aikuisen välillä oli rangaistava teko vuoteen 1971 asti. Tämän lain poistuessa asetettiin kuitenkin niin kutsuttu kehoituslaki, jonka mukaan “kehottaminen julkiseen haurauteen toisen samaa sukupuolta olevan kanssa” tehtiin vuorostaan rikosoikeudellisesti rangaistavaksi. (Mustola & Pakkanen 2007, s. 18, 36.) 

Lainsäädännön vuoksi tiedon saatavuus oli hyvin rajoittunutta ja lääketieteen käsitykset homoseksuaalisuudesta olivat hyvin häiriökeskeisiä. Oikeaoppista tietoa seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta ei ollut mediassa tai kouluissa saatavilla. (Valtonen & Hakola 2016, s. 16.) Nämä asiat ovat vaikeuttaneet monen ikäihmisen seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin etsimistä ja hyväksyntää.  

Vasta vuonna 1981 lääkintöhallitus poisti virallisesti tautiluokituksestaan kohdan, jossa homoseksuaalisuus luokiteltiin sairaudeksi. Kehoituskielto homoseksuaalisiin tekoihin kumottiin kuitenkin vasta vuonna 1999. (Hakola & Valtonen 2016, s. 16.) Suomen lainsäädäntö on siis kehittynyt hiljalleen, eikä homoseksuaalisuuden rangaistavuudesta ole kulunut montaa vuosikymmentä. Historiaa tarkastellessa ei siis ole ihme, että sateenkaarevien ikäihmisten kokemukset ovat jääneet varjoon lainsäädännön, syrjinnän pelon ja ennakkoluulojen vuoksi.  

Nykypäivän asenteet ikääntyneisiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin 

Vaikka lainsäädäntö ja asenteet ovat kehittyneet vuosien aikana suotuisammaksi, jäävät ikääntyneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt silti usein ulkopuolelle sateenkaariyhteisössä. Ikääntyneillä ei välttämättä ole tietoa ja resursseja, kuinka saada oma äänensä kuuluviin. Myös ikään liittyvät syrjivät asenteet yhdessä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ennakkoluulojen kanssa vaikuttavat yhdessä kyseisen ryhmän ulkopuolisuuteen. 

Ikääntyneisiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin tehdystä katsauksesta (Irni & Wickman, 2013) selviää myös, että ikääntyneet sateenkaari-ihmiset kokevat edelleen pelkoja ja huolia sosiaali- ja terveyspalveluita käyttäessä. Jotkut ikäihmiset voivat jättää käyttämättä tarvitsemiaan palveluita syrjinnän pelossa. Varsinkin jotkut ikääntyneet transihmiset voivat kokea, että heidän sijastaan priorisoidaan usein nuorempia transsukupuolisia ihmisiä. Heidän täytyy itse toimia aktiivisesti ja vaatia haluamiaan toimenpiteitä palveluissa. (Törmä ym., 2014. s. 191–193.) 

Ikäsyrjintä ja homofobia voivat aiheuttaa yhdessä sateenkaareville ikäihmisille lisää syrjinnän ja ennakkoluulojen kokemuksia. Kun pelkästään jo ikäihmisten seksuaalisuutta pidetään vielä osittain tabuna, on helpompi ymmärtää miksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvista ikäihmisistä voi olla vaikea keskustella. Sote-alan ammattilaisilla ei välttämättä ole tarpeeksi tietoa, kuinka kohdata ikääntyneitä sateenkaari-ihmisiä. Koulutus keskittyy useimmiten vain nuoriin ja aikuisiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, jolloin ikäihmisten näkökulma jää huomiotta. 

Vähemmistönegatiivisen ilmapiirin ja Suomen häiriö- ja rikoskeskeisen sateenkaarihistorian vuoksi moni ikääntynyt sateenkaari-ihminen on voinut sisäistää nämä kokemukset osaksi itseään. Häpeän kokemukset ja identiteetin piilottelu voivat olla vaikeita asioita käsitellä. Ikääntyneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat eivät ole nuoruudessaan välttämättä saaneet tukea ja ymmärrystä itsensä etsimiseen. Siksi omasta identiteetistään voi olla vaikea olla avoin vanhemmallakin iällä.

Ikääntyneiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen huomioonottaminen  

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puhuttaessa on hyvä ottaa esiin myös ikäihmisten näkökulmaa. Tämä ryhmä jää usein sivuun, eikä heidän kokemuksiaan nouse yhtä usein keskusteluissa esille. Erilaiset vanhusjärjestöt ja -toimijat voisivat esimerkiksi tehdä yhteistyötä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavan Seta ry:n kanssa. Suomeen on vuonna 2021 perustettu myös Sateenkaariseniorit ry, jonka tavoitteena on tehdä aktiivista vaikuttamistyötä ja tarjota vertaistoimintaa seniori-ikäisille sateenkaari-ihmisille. (Sateenkaariseniorit 2026.) 

Valtosen tutkimuksessa (2012) osana Yhdenvertainen vanhuus- hanketta selviää myös, että ikääntyneiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamiseen kaivataan lisää koulutusta. Hoitohenkilökunta saattaa esimerkiksi palveluasumisen piirissä olettaa, että kaikki asukkaat ovat joko miehiä tai naisia ja seksuaalisuudeltaan heteroseksuaaleja. Onkin tärkeää antaa ihmisen itse kertoa omasta elämästään ja ottaa heidän identiteettinsä avoimin mielin vastaan. Riittävällä koulutuksella voidaan myös taata työntekijöiden oikeanlainen suhtautuminen vähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten kohtaamiseen.

Jokainen meistä voi myös itse sosiaali- ja terveysalan ammattilaisena edistää sateenkaarisenioreiden huomioonottamista. On tärkeää muistaa käyttää ihmisistä vain sellaisia termejä, joita he ovat itse valinneet käytettävän. Myös omia oletuksia tietynlaisesta seksuaalisuudesta ja sukupuolen ilmaisusta on hyvä tarkastella kriittisesti.  

Heteronormatiiviset oletukset rajoittavat ihmisiä ja sulkevat siihen kuulumattomia ulkopuolelle. Moni meistä ajattelee asioita näiden olettamuksien kautta, vaikka emme sitä itse tiedostaisikaan. Heteronormatiivisuus rajoittaa ihmisten mahdollisuuksia olla oma itsensä ja tutkia omaa identiteettiään ilman ulkopuolelta tulevia odotuksia. (Mustola & Pakkanen 2007, s. 13–14.) Jokaisella ikäihmisellä on oikeus yhdenvertaiseen vanhuuteen ja me sosiaalialan ammattilaiset voimme olla kehittämässä yhtenä ryhmänä sen edistämistä. 

Lähteet:

Irni, S. & Wickman, J. (2013.) Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, vanheneminen ja palveluntarpeet. Seta-julkaisuja. Helsinki: Trinket. 

Kulttuuriakaikille. (2025.) Mitä on moninaisuus?  https://www.kulttuuriakaikille.fi/moninaisuus_mita_on_moninaisuus 

MDI. (2025). Väestöennuste. https://www.mdi.fi/vaestoennuste/ 

Mustola, K. & Pakkanen, J. (2007.) Sateenkaari-Suomi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa. Keuruu: Otavan kirjapaino. 

Sateenkaariseniorit. 2026. Sateenkaariseniorit ry. https://www.sateenkaariseniorit.fi/ 

Seta (2025a.) Sateenkaarisanasto. https://seta.fi/sateenkaaritieto/sateenkaarisanasto/ 

Seta. (2025b). Sukupuolen moninaisuus. https://seta.fi/sateenkaaritieto/sateenkaarisanasto/sukupuolen-moninaisuus/ 

Törmä, S., Huotari, K., Tuokkola, K. & Pitkänen, S. (2014.) Ikäihmisten moninaisuus näkyväksi. Selvitys vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden henkilöiden kokemasta syrjinnästä sosiaali- ja terveyspalveluissa. STM-julkaisu. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/176cc9a0-8e4f-4737-9d0f-540e8196dfd4/content 

Valtonen, S. & Hakola, S. (2016). Haluaisin pystyä kertomaan. Sateenkaariseniorit ikääntyneille suunnattujen palveluiden asiakkaina. Seta julkaisuja 26, 2. painos. https://www.dropbox.com/scl/fi/46hdwivx2wkn68g7ewx6a/Haluaisin_pystya_kertomaan_nettipdf.pdf?rlkey=jzmewa9d0nxp67veogpnq9ybs&e=2&dl=0 

Valtonen, S. (2012.) Raportti vanhustyöntekijöille suunnatun kyselyn tuloksista Yhdenvertainen vanhuus -projekti. Seta ry. 

Kuva: Pexels.com (Kuvaaja: Alexander Grey)