Ilmoitusvelvollisuuden heikko tuntemus uhkaa paloturvallisuutta
Palokuormien muodostuminen esimerkiksi syrjäytyneiden ja toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden keskuudessa on yleistä. Palokuolemia on mahdollista välttää, jos paloriskeistä ilmoitettaisiin ahkerammin, ja sitä kautta pelastuslaitos voisi puuttua näihin tapauksiin.
Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä selvitettiin viranomaisten tietämystä ilmoitusvelvollisuudesta sosiaali- ja terveysalalla. Pelastuslaitoksella oli havaittu, että asiakkaiden kodeissa työskentelevät viranomaiset tekevät valitettavan harvoin ilmoituksia pelastuslaitokselle sellaisista asunnoista, joihin on kertynyt suuria tavaramääriä. Suuret tavaramäärät kodeissa aiheuttavat riskin tulipalolle, ja lisäksi kodin asukkaan on vaikeaa paeta kodistaan tulipalon sattuessa.
Asukas, jolla on toimintakyvyn alenemaa ei välttämättä pysty itsenäisesti pelastautumaan. Riskiryhmässä ovat erityisesti he, jotka ovat haalineet asuntoonsa paljon tavaraa. Etenkin kotihoidon parissa työskentelevien ammattilaisten kohonnut riskitietoisuus on avainasemassa paloriskiasuntoja tunnistettaessa.
Paloriskien ennaltaehkäisy kotioloissa
Pelastuslain mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten on ilmoitettava pelastusviranomaiselle salassapitosäännösten estämättä havaitsemastaan tai muutoin tietoon tulleesta ilmeisestä onnettomuusrikistä tai palovaarasta asiakkaan kotona. (Lindh, Karttunen & Volanen 2019, 35.)
Kotikäyntejä tekevät sosiaali- ja terveysalan toimijat ovat avainasemassa tulipalojen ennaltaehkäisyn suhteen. Viranomainen voi tehdä ilmoituksen pelastuslaitokselle paloriskiasunnosta esimerkiksi pelastuslaitoksen verkkosivujen kautta. Pelastuslaitoksen tehtävä on suorittaa rakennuksissa palotarkastuksia ja muita valvontatoimenpiteitä. Ilmoituksen jälkeen palotarkastaja suorittaa asuntoon valvontakäynnin ja turvallisuusasiat käydään asukkaan kanssa läpi.
Asukkaan kanssa voidaan sopia vaadittavista toimenpiteistä, kuten raivaussiivouksesta, ja palotarkastaja sopii jälkivalvontakäynnin. Tämän käynnin yhteydessä katsotaan, onko sovitut asiat hoidettu. Jos asukas on useista kehotuksista huolimatta kykenemätön ylläpitämään asuntoaan turvallisuusmääräysten mukaisena, ja hän omalla toiminnallaan aiheuttaa vaaraa muille ihmisille, ei pahimmassa tapauksessa asukkaan asuminen asunnossa voi jatkua. (Pelastustoimi.)
Paloturvallisuuden tuntemuksessa puutteita
Terveyden- ja hyvinvoinnin alaa opiskelevien Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden tietämys viranomaisen ilmoitusvelvollisuudesta osoittautuu heikoksi. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen palotarkastaja oli perehtynyt syvällisemmin palokuorma-asuntoihin ja -asiakkaisiin, ja hän aavisti, että sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien henkilöiden paloturvallisuusosaaminen ei ehkä liene toivotulla tasolla.
Tästä tarpeesta sai alkunsa kahden Turun ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijan tekemä opinnäytetyöhön linkittyvä kyselytutkimus, jonka avulla saatiin selville, että tietämyksessä tosiaan oli puutteita. Kyselylomake lähetettiin kaikille terveyden- ja hyvinvoinnin alan opiskelijoille Turun ammattikorkeakoulussa. Yhteensä 282 opiskelijaa vastasi kyselyyn. Vastaajat koostuivat muun muassa seuraavia opintoaloja opiskelevista:
- fysioterapeutti
- sosionomi
- ensihoitaja
- toimintaterapeutti
- sairaanhoitaja
Tuloksista selvisi, että noin 80 % vastaajista ei tuntenut lakia ilmoitusvelvollisuudesta entuudestaan. Tämä tulos osoitti, että koulutustarvetta alalla on, aivan kuten pelastuslaitos oli aavistellut.
Opinnäytetyö tuo paloturvallisuuden osaksi opintoja
Opinnäytetyön tekijät olivat itse sosionomiopiskelijoita, eivätkä hekään olleet tutustuneet tähän lakiin ennen työnsä tekemistä, ei edes opintojensa kautta. Tekijät olivat myös kiinnostuneita ja motivoituneita levittämään tietämystä eteenpäin ammattikuntansa edustajina, sillä asia oli yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä. Tiedon lisäämisen kautta voitaisi pelastaa ihmishenkiä. Tekijät ottivat opinnäytetyönsä puheeksi muutaman oman opintolinjansa opettajan kanssa, ja yhteys pelastuslaitoksen ja Turun ammattikorkeakoulun välille muodostui.
Pelastuslaitoksen palotarkastaja on jo vuoden 2024 alusta lähtien pitänyt säännöllisesti luentoja sosionomeille paloturvallisuusasioista Turun ammattikorkeakoulussa. Yhteistyö tulee jatkumaan, ja jopa laajenemaan, ulottuen koskemaan myös terveydenhuollon opiskelijoita.
Pelastuslaitoksella on alettu kiinnostua myös valtakunnallisella tasolla yhteistyöstä oppilaitosten kanssa. Opinnäytetyöstä ja luennoinnista ammattikorkeakoulussa on keskusteltu paloriskiasumisen valtakunnallisen kumppanuusverkoston puheenjohtajistossa. Tulevaisuudessa saattaa olla mahdollista, että vastaavaa yhteistyötä alettaisi soveltaa myös valtakunnallisesti.
Tietoisuutta tulee lisätä
Iso osa ikääntyneistä ihmisistä asuu yksin omassa asunnossaan, jossa on kotihoidon tukipalvelu käytössä tai asuvat täysin ilman apua. Enenevissä määrin luemme hallituksen uusia suunnitelmia siitä, miten laitoshoitoa tulisi purkaa ja kotiin vietäviä palveluita lisätä. Kuitenkaan kukaan päättäjä ei ole ottanut siihen kantaa, onko kaikkien kohdalla turvallista asua kotona – huomioiden heidän toimintakykynsä. Enemmän tulisi puhua kotona asumisesta myös siitä, että miten tukea ja turvata turvallinen kotona asuminen. Nykyään on saatavilla erilaisia tärinä- ja vilkkuvalohälyttimiä mm. kuulo- ja näkövammaisille. Muistisairaiden asiakkaiden kohdalla suositellaan otettavan sulakkeet irti mm. saunasta, jottei tulipaloa syttyisi. (Lindh ym. 2019, 38.)
On tärkeää levittää tietoisuutta ilmoitusvelvollisuudesta sosiaalialan työntekijöiden keskuudessa. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla on mahdollisuus työssään havaita mahdollisia turvallisuuspuutteita asiakkaan kotona ja heillä on velvollisuus puuttua niihin ilmoittamalla asiasta pelastuslaitokselle ja keskustelemalla asiakkaan kanssa. Pelastuslaitoksen tehtävä taas on hoitaa asiaa siitä eteenpäin. On kaikkien yhteinen etu, että asiakkaan asuminen omassa kodissa voisi jatkua turvallisesti, eikä palokuolemia tulisi tai vaaraa aiheutuisi muille ihmisille.
Ammattilaisten, jotka tekevät työssään kotikäyntejä, tulisi aina pohtia asukkaan kokonaisvaltaista toimintakykyä, esimerkiksi sitä, miten asukas kykenisi poistumaan asunnosta tulipalon syttyessä. Mikäli ikääntyneen henkilön asunnossa on esteelliset kulkuväylät, asukas tupakoi sisällä ja sairastaa muistisairautta tulisi ammattilaisen hälytyskellojen soida. Ammattilaisen, joka tekee ilmoituksen ei tarvitse huolehtia siitä, tekikö ilmoituksen turhaan. Ilmoitus menee tiedoksi pelastusviranomaiselle, joka tekee omat selvitystyönsä asiasta.
Palo-onnettomuudet aiheuttavat kustannuksia yhteiskunnalle, ja ne rasittavat muun muassa poliisin ja palokunnan resursseja. Kun ihminen tulee tietoiseksi kyseisestä ilmoitusvelvollisuudesta alkaa hän levittää tietoa myös ympärilleen muun muassa omassa työyhteisössään ja miksei siviilielämässäänkin. On hienoa huomata, että jo opinnäytetyöllä pystyy vaikuttamaan ja tuottamaan hyvää yhteiskunnallisesti, vaikka ei vielä valmis ammattilainen olisikaan. On äärimmäisen tärkeää, että me yhteiskuntana pidämme huolta niistä, jotka eivät siihen itse pysty. On mielenkiintoista seurata, mikä tilanne yhteiskunnassa on kymmenen vuoden päästä. Onko paloturvallisuusasiat otettu osaksi opintokokonaisuuksia eri kouluissa sosiaali- ja terveysalalla? Tehdäänkö paloriski-ilmoituksia enemmän kuin ennen? Onko palokuolemat saatu huomattavasti vähenemään?
Lähteet:
Lindh, P.; Karttunen, A. & Volanen, C. 2019. Suomen Palopäällystysliitto ry. Sosiaali- ja terveysalan turvallisuusopas
Pelastustoimi. Valvonta ja palotarkastus. Viitattu 22.4.2024.
https://pelastustoimi.fi/varsinais-suomi/palvelut/onnettomuuksien-ennaltaehkaisy/valvonta-ja-palotarkastus
THL. 2023. Rakenteellinen sosiaalityö. Viitattu 22.4.2024.
https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/alueellinen-hyvinvointijohtaminen/esimerkkeja-rakenteellisesta-sosiaalityosta
Kuva: Unsplash