Johdonmukaisella ja pitkäjänteisellä työskentelyllä voidaan luoda korjaavia kokemuksia lapsuuden kiintymyssuhdehäiriöstä kärsivälle lapselle
Jokaisella lapsella on synnynnäinen tarve kiintyä hoivaajaansa. Kiintyminen on pienelle lapselle hengissä säilymisen ehto, ja tämän vuoksi lapsi kiintyy häntä hoivaavaan aikuiseen riippumatta siitä, onko aikuinen laiminlyövä tai kaltoinkohteleva. Kiintyminen turvattomaan aikuiseen voi johtaa turvattoman kiintymyssuhdemallin kehittymiseen.
Mikäli lapselle kehittyy turvaton kiintymyssuhde voi siitä seurata monipuolista ja haastavaakin oireilua hänen myöhemmässä elämässään. Kiintymyssuhde rakentuu siis vuorovaikutuksessa, ja sitä on myös mahdollista korjata vuorovaikutuksessa. Kiintymyssuhdehäiriöisen lapsen kohtaamisessa ja kiintymyssuhteen korjaamisen apuna voidaan käyttää PACE-asennetta.
Mikä on kiintymyssuhde ja miksi se on tärkeä?
Brittiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon John Bowlbyn ajatuksiin perustuva kiintymyssuhdeteoria kuvaa lapsen synnynnäistä tarvetta kiintyä läheiseen hoivaajaansa. Kiintymyssuhde on ihmiseen sisäänrakennettu työmalli, joka määrittelee sitä, miten ihminen toimii ihmissuhteissa. Kiintymyssuhdemalli muodostuu jo varhaisessa lapsuudessa lapsen oppiessa ympäristöä tarkkailemalla vuorovaikutuksen tapoja ja sisäistämällä niitä osaksi itseään.
Turvallinen kiintymyssuhde on lapsen suotuisan kehityksen kulmakivi. Turvallisessa kiintymyksessä lapsi elää ennakoitavassa ja johdonmukaisessa ympäristössä, missä hoivaaja reagoi herkästi lapsen äännähtelyihin ja itkuun. Lapsi oppii tällöin, millaisin keinoin ja keneltä hän saa tukea, kun hänen olonsa on huono esimerkiksi nälän, kivun tai epämukavan asennon vuoksi. Turvallisesti kiinnittynyt lapsi tietää, että ikävissä tilanteissa hän voi itkeä ja hakea lohtua hoivaajaltaan, joka sitten tyynnyttelee, rauhoittelee ja laannuttaa lapsen sisällä roihuavat epämieluisat tunteet.
Koska lapsi tarvitsee aikuisen huolenpitoa selvitäkseen, hän oppii käyttäytymään tavalla, joka luotettavimmin tuo hoivaajan hänen lähelleen. Vastaavasti lapsi pyrkii välttämään käytöstä, joka vie hoivaajan pois hänen luotaan. Mikäli hoivaaja jättää toistuvasti itkevän lapsen huomioimatta tai jopa poistuu tilasta, lapsi voi alkaa tukahduttaa tunteitaan ja reaktioitaan , jottei häntä jätettäisi yksin niiden kanssa. Tällöin lapsi kuitenkin jää vaille tarvitsemaansa hoivaa ja huolenpitoa. Kehittyäkseen terveesti lapsi tarvitsee hoivaajan, joka sietää kielteisiäkin tunteita eikä rankaise niiden ilmaisemisesta.
Kiintymyssuhdehäiriöinen lapsi oireilee monin tavoin
Mikäli lapsi on kasvanut arvaamattomien ja epäjohdonmukaisten aikuisten hoivassa, lapselle ei ole muodostunut turvallista kiintymyssuhdemallia vaan pahimmillaan hänelle on tällöin voinut kehittyä kiintymyssuhdehäiriö. Kiintymyssuhdehäiriönen lapsi ei hae läheisyyttä tai turvaa häntä hoivaavilta aikuisilta stressaavissa tilanteissa, koska aikaisempien kokemustensa myötä hän ei usko aikuisten auttavan. Esimerkiksi tuhoisa ja välinpitämätön käyttäytyminen itseä, omaisuutta ja muita ihmisiä kohtaan voivat olla oireita kiintymyssuhdehäiriöstä.
Lapsi voi myös oireilla uhkarohkealla ja impulsiivisella käytöksellä, ja hänellä voi olla voimakas tarve hallita kaikkea ympäristössään. Myös tunteiden sääteleminen voi olla kiintymyssuhdehäiriöiselle lapselle liki mahdotonta. Tämä kaikki on haasteellista niin lapselle itselleen kuin hänen elämässään mukana oleville ihmisille.
Huostaanotetut ja lastensuojelun sijaishuollossa asuvat lapset voivat kärsiä kiintymyssuhdehäiriöstä. He ovat saattaneet kasvaa ympäristössä, joka on huomattavan laiminlyövä tai lapsi on voinut kokea hyväksikäyttöä tai väkivaltaa. Jos ympäristö vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä, tähän voidaan puuttua esimerkiksi sijoittamalla lapsi kodin ulkopuolelle perhe- tai lastenkotiin. Tällöin on tärkeää, että lapsen sijaishuoltopaikan aikuisilla on keinoja ja osaamista tukea kiintymyssuhdehäiriöisen lapsen kuntoutumista.
Lastenkodissa voidaan hyödyntää PACE-asennetta kiintymyssuhdehäiriöisen lapsen tukemisessa
Psykoterapeutti Daniel Hughes kehitti vuorovaikutteisen kehityspsykoterapian traumaperäisten kiintymyssuhdehäiriöiden hoitamiseen. Tämän toimintamallin yhtenä osatekijänä on PACE-asenne. PACE-asenne koostuu leikkisyyden, hyväksynnän, uteliaisuuden ja empatian elementeistä. Nämä elementit ohjaavat aikuisen ajattelua ja toimintaa kiintymyssuhdehäiriöisen lapsen hoidossa. PACE-elementtejä hyödyntämällä voidaan luoda turvallisia ja korvaavia kokemuksia lapselle. Kun uusia, turvallisia kokemuksia kertyy useita johdonmukaisella ja ennakoitavalla tavalla, lapsen ja lastenkodin omaohjaajan välille voi syntyä lasta kuntouttava, turvallinen ja korjaava kiintymyssuhde.
PACE-asenne on tapa kohdata toinen ihminen ja sen elementit ohjaavat sitä, miten lapsi nähdään ja hänen toimintaansa pohditaan sekä miten siihen vastataan. Keskeistä on, että lapsen ajatukset ja pyrkimykset hyväksytään sellaisenaan ja tuomitsematta, vaikka lapsen toiminta itsessään ei olisi hyväksyttävää. Esimerkiksi vihaisen lapsen seinään heittämä jugurttipurkki ei ole PACE-asennetta hyödyntävän omaohjaajan mielessä merkki kunnioituksen puutteesta ja välinpitämättömyydestä, vaan hallitsemattomista, voimakkaista tai jopa tuskallisista negatiivisista tunteista, joiden alkuperä on lapsen varhaisessa lapsuudessa.
PACE-asenteessa keskeistä ei ole pyrkimys muuttaa toista henkilöä, vaan tarkoitus on olla aktiivisesti vuorovaikutuksessa hänen kanssaan, tutustua sekä kokea asioita yhdessä ja auttaa häntä syventämään ja jäsentämään omia kokemuksiaan. PACE:n neljä elementtiä toimivat kiinteänä yhdistelmänä, joiden avulla on mahdollista päästä lähemmäs kiintymyssuhdetraumatisoitunutta lasta ja auttaa häntä ymmärtämään itseään ja kuntoutumaan.
Opinnäytetyössä selvitettiin PACE-asenteen hyödyntämistä sijaishuollon yksikössä
Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä tehdyssä haastattelututkimuksessa selvitettiin, miten Sospro Oy:n kolmen sijaishuollon yksikön viisi omaohjaajaa kuvasivat hyödyntävänsä PACE-asennetta työskentelyssään ja millaista hyötyä he kokevat PACE-asenteen käytöstä olevan sijoitetuille lapsille.
Haastattelutilanteissa käytettiin apuna vinjettiä eli keksimäämme kertomusta arkipäivästä lastenkodissa. Vinjetti kertoi Nellasta, joka ei halunnut lähteä kouluun. Haastateltavat omaohjaajat lukivat kertomuksen, jonka jälkeen keskusteltiin, millaisia ajatuksia haastatelluille herää ja miten he itse toimisivat vastaavissa tilanteissa.
Haastattelut äänitettiin ja äänitykset kirjoitettiin tekstimuotoon. Syntyneestä aineistosta etsittiin, millaisia leikkisyydestä, hyväksynnästä, uteliaisuudesta tai empatiasta kertovia asioita omaohjaajien kertomuksista löytyi. Tutkimuksen tulosten perusteella työntekijöiden toiminnasta löytyi PACE-asenteen elementtejä, ja ne korostuivat nimenomaisesti omaohjaajan ja lapsen vuorovaikutusta ohjaavina tekijöinä.
Tutkimuksen mukaan lastenkodin omaohjaajan hyödyntämästä PACE-asenteesta seuraa parhaimmillaan luottamussuhteen muodostuminen omaohjaajan ja lapsen välille, mikä mahdollistaa korjaavan kiintymyksen muodostumisen.
Varhaiset kiintymyssuhteet ovat aikuisuuden ihmissuhteiden malleja
Terveet ihmissuhteet tarjoavat ihmiselle turvaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Väärinymmärrykset, loukkaantumiset ja virheet kuuluvat elämään ja toisinaan vakaan ihmissuhteen ylläpitäminen voi olla haasteellista. Lapsuudessa muodostunut kiintymyssuhdemalli on ikäänkuin sisäistetty tapa toimia, joka ohjaa sitä, miten ihmissuhteiden pulmat ratkaistaan.
Jos lapsuudessa muodostunutta kiintymyssuhdehäiriöitä ei hoideta, ihmissuhteet ja erityisesti läheiset ihmissuhteet voivat olla hyvinkin haasteellisia aikuisuudessa.
Kun lapsi lastensuojelun sijaishuollossa kohdataan leikkisällä, uteliaalla, hyväksyvällä ja empaattisella asenteella, voi hän kokea tulevansa huomatuksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Tämä edistää lapsen kykyä oppia uusia tapoja käyttäytyä ja toimia ihmissuhteissa. Vuorovaikutuksessa tapahtuneet vauriot on mahdollista korjata vuorovaikutuksessa, mutta tämä vaatii lastenkodin omaohjaajalta johdonmukaista ja pitkäjänteistä työskentelyä, missä PACE-asenteesta on tutkitusti hyötyä.
Lähteet:
Hiltunen, S. & Huttunen, J. ”Ymmärryksen ja kiinnostuksen kautta” – PACE-asenne Sospro Oy:n omaohjaajan työtä ohjaamassa. Opinnäytetyö (AMK). Sosionomi. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 9.12.2023.