Kohti kokonaisvaltaista hoitoa: Päihdekuntoutuksesta apua myös masennukseen
Usea päihdeongelmainen on masentunut ja itsetuhoinen, ja moni masentunut ja itsetuhoinen käyttää paljon päihteitä. Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä tarkasteltiin päihdekuntoutuksen asiakkaille tehtyjä Beckin depressioasteikkokyselyjä (BDI) ja niiden tuloksissa tapahtuneita muutoksia.
Kyselyt toteutettiin asiakkaan päihdekuntoutuksen alkaessa ja sen päättyessä. Kyselyt toteutettiin yhteensä 51 asiakkaalle. BDI-kyselyä käytetään yleisesti masennuksen tilaa arvioitaessa. Asteikko koostuu 21 kysymyksestä, joihin jokaiseen on neljä vastausvaihtoehtoa. Asteikon avulla saadaan kattavasti kartoitettua asiakkaan kokemus masennusoireistaan ja siitä, minkä asteisesta masennuksesta on mahdollisesti kyse.
Tarve kokonaisvaltaiselle hoidolle
Yhtä ja selkeää vastausta kysymykseen siitä, altistaako masennus päihteiden väärinkäytölle tai päihteiden väärinkäyttö masennukseen, ei ole olemassa. Päihteiden väärinkäytön vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä, ja myös sillä on merkitystä mitä päihdettä käytetään. Kaikki masentuneet eivät hoida psyykkistä vointiaan päihteiden avulla, mutta asiaan on kiinnitettävä huomioitava, kun suunnitellaan asiakkaan hoitoa ja kuntoutusta.
Päihdehäiriö ja psyykkiset ongelmat kulkevat usein kuitenkin rinnakkain, eikä toisen oireen hoitaminen huomioimatta toista ole asiakkaan edun mukaista tai hänen elämänlaatuaan parantavaa. Vaikka asiakas saisi tukea päihdehäiriönsä hoitoon, hän todennäköisesti päätyy kuntoutuksen jälkeen käyttämään päihteitä uudestaan, jos hänen masennusoireensa jäävät huomiotta ja hoitamatta.
Masennuksen tunnistaminen sekä masennukseen liittyvät ja altistavat tekijät tulee huomioida huolimatta siitä, kumpi tuli ensin, masennus vai päihteet. Ei siis voida olettaa, että asiakas automaattisesti toipuu raittiina ollessaan masennuksesta, vaikka masennuksen yhtenä aiheuttajana olisi päihteiden väärinkäyttö. Päihteiden käytön lopettaminen edistää asiakkaan osallisuutta, hyvinvointia ja terveyttä merkittävästi hänen tulevaisuudessaan sekä tukee asiakkaan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja voimavaroja.
Päihteiden käyttö ja masennus: yksi ongelma voi johtaa toiseen
Päihteiden käyttö saattaa huonontaa mielialaa ja ylläpitää masennusta. Masennuksen ja päihteiden käytön välille voi syntyä kehä: päihteiden käyttö saattaa edistää masennuksen puhkeamista ja oireiden jatkumista ja toisaalta masentuneena saattaa käyttää herkemmin päihteitä, koska ne tuntuvat tuovan hetkellistä helpotusta oloon. On siis vaikea päätellä, kumpaan häiriöön henkilö sairastuu ensin ja mikä vaikutus näillä kahdella häiriöllä on todellisuudessa toisiinsa.
On myös muistettava, että kaikki päihteitä väärinkäyttävät eivät sairastu mielenterveyshäiriöihin ja masennusoireet voivat liittyä myös henkilön kokemiin vieroitusoireisiin. Tällöin oireet myös usein katoavat päihdekuntoutuksen edetessä. Hoitoa suunniteltaessa olisi tärkeää muistaa kysyä, onko asiakkaalla ollut masennusoireita, koska oireet ovat alkaneet ja onko oireita hoidettu aiemmin. Myös päihteiden käyttö on hyvä huomioida. Asiakkaalnta kannattaa kysyä, onko hänellä ollut runsasta päihteiden käyttöä ennen masennusoireita tai niiden aikana ja mikä on asiakkaan kokemus tässä hetkessä.
Päihdekuntoutuksen asiakkaat hyötyvät kuntoutuksesta
Opinnäytetyön tuloksena havaittiin, että kuntoutuksen vaikutus naisten kokemiin masennusoireisiin oli BDI-kyselyllä mitattuna vähentänyt oireita keskimääräisesti 11,2 pisteellä, mikä tarkoittaa 47 % oirevähentymistä. Miesten kokemus kuntoutuksen vaikutuksesta masennusoireisiin samalla kyselyllä mitattuna oli vähentänyt oireita keskimäärin 66 % (12,6 pistettä).
Voidaan siis todeta, että asiakkaat ovat hyötyneet kuntoutuksesta. Kuntoutus on päihteettömyyden lisäksi vahvistanut heidän mielialaansa. Selkeää vastausta siihen, onko päihteettömyys itsessään vähentänyt tai lisännyt masennusoireita ei kuitenkaan saatu. Voidaan päätellä, että päihteettömyys ainakin jollain tasolla ja aikavälillä kohentaa asiakkaan psyykkistä vointia ja lisää hänen voimavarojaan.
Päihdekuntoutuksella itsessään voi olla suuri vaikutus asiakkaan psyykkiseen hyvinvointiin. Kun asiakas on turvallisessa ympäristössä, jossa hän saa tarvitsemaansa hoitoa sekä kuntoutusta yksilöllisten keskusteluiden ja yhteisön tuoman tuen muodossa, voi jo se vaikuttaa edistävästi pyykkiseen vointiin ja vähentää asiakkaan kokemaa aiempaa kuormitusta ja masennusoireita. Kuntoutustyössä olennaista on huomioida asiakkaan oma kokemus hänen omasta voinnistaan. Lisäksi ammattilaisten tulisi havainnoida asiakkaan vointia ja olemusta hänen arjessaan.
Psyykkiset ongelmat pitää huomioida päihdehäiriön hoidossa
Yleisesti tarkasteltuna hoito- ja palvelujärjestelmämme toimii kömpelösti, kun kyseessä on asiakas, joka on sairastunut sekä päihde- että psyykkiseen häiriöön. Suomen hoitojärjestelmä eriyttää päihteet ja masennuksen, ja erityispalveluja päihdeongelmiin on tarjolla pääosin sosiaalihuollon yksiköissä, joissa psykiatrinen asiantuntemus on usein rajallista. Masennus taas tulkitaan selvemmin psykiatriseksi sairaudeksi, jolloin mahdollinen samanaikainen päihdeongelma voi jäädä tunnistamatta tai ainakin vähälle huomiolle hoitosuunnitelmassa.
Pahimmassa tapauksessa masentunut päihdepotilas saa ”kaksoisdiagnoosin”, joka sekin saattaa johtaa haasteisiin hoitopaikan valinnassa ja pallotteluun eri hoitojärjestelmien välillä. Kaksoisdiagnoosin saaneilta potilailta usein evätään psykiatrinen hoito akuutin päihderiippuvuuden vuoksi, ja toisaalta päihderiippuvuutta pidetään suurena vaikuttavana tekijänä mielenterveydellisten ongelmien taustalla.
Henkilökunnan täydennys- ja lisäkoulutukset voisivat olla ainakin osa ratkaisu siihen, että asiakkaat saisivat tulevaisuudessa useammin tarvitsemaansa hoitoa ja kuntoutusta. Pelkkä päihdekuntoutus itsessään ei hoida kokonaisvaltaisesti ja laadukkaasti asiakkaan oirekuvaa.
Miten suomalaista päihdehoitoa voidaan parantaa?
Suomalaista hoitojärjestelmää olisi myös kehitettävä ja uudistettava merkittävästi, jotta se pystyisi vastaamaan todelliseen asiakkaan tarpeeseen. Päihdehäiriöihin liittyy vahvasti edelleen stigma, jonka vuoksi asiakas saattaa kohdata taustansa, olemuksensa ja toimintansa vuoksi kielteistä suhtautumista tai tulla kohdatuksi epäoikeudenmukaisesti.
Voidaankin miettiä myös sitä, kuinka paljon päihdehäiriöiden hoidon kehitystä varjostaa aiheeseen liittyvä stigma ja ennakkoluulot sekä oletukset? Kuinka päihdehäiriöiset tulevat kohdatuksi ja kuulluksi yhteiskunnassamme? Saavatko he tasavertaista hoitoa sekä kuntoutusta verrattuna muihin asiakasryhmiin?
Mikäli päihdehäiriön ja psyykkisten ongelmien hoito huomioitaisiin järjestelmässämme paremmin ja sen arvioinnista tulisi yhtenäisempää, näin asiakas saisi todennäköisemmin tarvitsemansa hoidon ja avun yhdestä paikasta eikä näin ollen päätyisi järjestelmän, joskus vaikeaselkoiseenkin viidakkoon, jossa pärjätäkseen asiakkaalla on oltava olemassa olevia voimavaroja niin paljon, jotta hän kykenee itsenäisesti hakeutumaan avunpiiriin.