Lastenkodissa asumisen ja neuropsykiatristen häiriöiden vaikutus nuoren itsenäistymiseen
Nuoren itsenäistyminen lastenkodissa on huolellisesti rakennettu ja usein pitkäaikainen prosessi, jossa pyritään luomaan vakaa perusta aikuisuudelle.
Lastenkodissa asuvilla nuorilla on usein taustallaan monenlaisia elämäntilanteita, joihin voi liittyä vaikeita ihmissuhteita, kaoottisia olosuhteita ja uupumusta. Tämä tekee itsenäistymisestä usein haasteellisempaa kuin nuorelle, jolla on taustallaan vakaat perhesuhteet ja vahva tukiverkko. Myös aiemmat kiintymyssuhteet – eli se, kuinka lapsi on oppinut luottamaan ja kiintymään muihin ihmisiin – vaikuttavat siihen, miten nuori suhtautuu itsenäiseen elämään ja ohjaajan tarjoamaan tukeen. Nuori, joka ei ole tullut ymmärretyksi tai kuulluksi omissa huolissaan tai haasteissaan, saattaa olla varovainen ihmissuhteissaan ja kieltäytyä tarjotusta tuesta, sillä hän ei koe voivansa tukeutua muihin. Tällainen nuori tarvitsee ja ansaitsee paljon rohkaisua ja vahvistusta siitä, että hänellä on kykyä ja taitoa hoitaa omaa arkeaan itsenäisesti ja selvitä tässä maailmassa. (Tokola & Airo 2024.)
Itsenäistyminen lastenkodissa ja ohjaajan tehtävä
Yhtenä lastenkodin ohjaajan tehtävänä on toimia nuoren tukipilarina ja roolimallina. Erityisesti itsenäistymisvaiheessa ohjaaja opettaa nuorelle erilaisia konkreettisia arjen taitoja, mutta hän pyrkii myös luomaan tunteen siitä, että nuori voi luottaa itseensä ja kykyihinsä omille muuttamisen jälkeen. Esimerkkinä voidaan ajatella nuorta, jolla on vaikeuksia hallita rahankäyttöä. Tällöin ohjaaja voi auttaa nuorta laatimaan budjetin, opastaa laskujen maksussa ja auttaa asettamaan realistisia taloudellisia tavoitteita. Tämä konkreettinen esimerkki taloudenhallinnasta auttaa nuorta hahmottamaan, mihin ja miten nopeasti rahaa todellisuudessa menee.
Emotionaalinen tuki on myös tärkeää, erityisesti nuorille, joilla luottamus omiin kykyihin on heikko. Jos nuorella on taustalla kielteisiä kokemuksia läheisistä ihmissuhteista tai pettymyksiä, voi hänen itsetuntonsa olla matala. Tällöin ohjaajan tärkeä rooli on toimia nuoren kannustajana. Hän voi keskusteluissa antaa positiivista palautetta pienistäkin edistysaskeleista ja muistuttaa nuorta hänen vahvuuksistaan. Jos nuori esimerkiksi onnistuu hoitamaan ruoanlaiton ja muita arkisia asioita ilman apua, ohjaajan on hyvä kehua nuorta ja vahvistaa nuoren minäpystyvyyden kokemusta. Tällainen tuki auttaa nuorta uskomaan itseensä ja kykyihinsä sekä valmistaa häntä elämään aikuisuudessa vakaana, itsenäisenä ja itseensä luottavana yksilönä.
Haasteena neuropsykiatriset häiriöt
Itsenäistyminen on nuorille jo muutenkin raskasta, mutta nuorilla voi olla myös muita haasteita itsenäistymisen rinnalla, jotka tekevät prosessista entistä kuormittavamman. Neuropsykiatriset häiriöt, kuten ADHD, autismikirjon häiriöt ja Touretten oireyhtymä ovat aivotoimintaan vaikuttavia kehityksellisiä häiriöitä, jotka vaikuttavat yksilön kognitiivisiin toimintoihin, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja käyttäytymiseen. Näillä häiriöillä on monenlaisia ilmenemismuotoja, ja ne voivat vaihdella henkilöstä toiseen, mutta yhteistä niille on vaikutus yksilön arkeen ja elämänlaatuun. (Mieli ry n.d.)
ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ilmenee usein tarkkaavuuden säätelyn, impulsiivisuuden ja fyysisen levottomuuden haasteina. ADHD:sta kärsivällä nuorella voi olla vaikeuksia keskittyä pitkiä aikoja esimerkiksi koulutyöhön, töihin tai erilaisiin arkisiin askareisiin. Oireilu voi myös näkyä heräteostoksina, tavaroiden jatkuvana kadottamisena tai toistuvana uusien projektien kesken jättämisenä. Keskittymisen vaikeudet voivat vaikuttaa myös läsnä olemiseen keskusteluissa ja impulsiivisuus voi näkyä vahvoina ja yhtäkkisinä reaktioina. Nämä piirteet voivat vaikeuttaa ihmissuhteiden muodostamista, ja nuorella voi olla haasteita ylläpitää ystävyyssuhteita, jos häntä pidetään arvaamattomana tai välinpitämättömänä. (Huttunen & Socada 2019.)
Autismikirjon häiriöt vaikuttavat erityisesti sosiaaliseen vuorovaikutukseen, aistisäätelyyn ja joustavuuteen ajattelussa ja toiminnassa. Autismikirjon diagnoosin saanut nuori saattaa kokea vaikeaksi tulkita muiden ihmisten kehonkieltä ja ymmärtää sosiaalisia vihjeitä, mikä voi johtaa väärinkäsityksiin ja konflikteihin. Hän saattaa myös kokea epämukavuutta muutoksissa ja kaipaa selkeitä rutiineja ja strukturoitua ympäristöä, jotta arki tuntuu hallittavalta. Tämä tarve pysyvyydelle voi vaikeuttaa esimerkiksi opiskelua tai työelämään siirtymistä, kun tilanteet muuttuvat yhtäkkisesti. Myös erilaiset aistiherkkyydet ovat yleisiä autismikirjon häiriöissä, jonka vuoksi kovat äänet, kaoottiset ympäristöt tai voimakkaat hajut voivat tuntua todella kuormittavilta. (Käypä hoito 2024.)
Touretten oireyhtymä ilmenee tahattomina motorisina ja äänellisinä tic-oireina. Tourettesta kärsivällä nuorella voi olla esimerkiksi pään nykimistä, kiroilua, ääntelyä tai sanojen toistoa. Oireet voivat myös voimistua jännittävissä tai ahdistavissa tilanteissa. (Mielenterveystalo n.d.) Vaikka oireet ovat tahattomia, ne voivat herättää huomiota ympäristössä, mikä saattaa aiheuttaa kiusaamista tai sosiaalista eristäytymistä. Nuori voi kokea ahdistusta julkisilla paikoilla ja pyrkiä välttelemään tilanteita, joissa hänen oireensa näkyvät, joka vahvistaa ahdistusta entisestään. Tämän vuoksi nuoren on tärkeää saada tukea haasteisiinsa, jotta elämänlaatu ei laske oireyhtymän vuoksi.
Miten voidaan tukea Neuropsykiatrisesta häiriöstä kärsivän sijoitetun nuoren itsenäistymistä?
Neuropsykiatriset häiriöt voivat vaikuttaa itsenäistymiseen ja itsenäiseen elämään monin tavoin. Esimerkiksi ADHD voi vaikeuttaa arjen hallintaa, kuten taloudenhoitoa tai päivittäisten rutiinien ylläpitoa. Impulsiivisuus saattaa johtaa muun muassa heräteostoksiin tai harkitsemattomiin päätöksiin työpaikalla. Autismin kirjolla oleva nuori voi puolestaan kokea vaikeaksi itsenäisessä asumisessa vaadittavan joustavuuden ja aistiherkkyydet voivat tehdä monista kaoottisista ja äänekkäistä työpaikoista hyvin kuormittavia. Touretten oireyhtymä puolestaan voi vaikuttaa nuoren kykyyn liikkua julkisissa paikoissa ja hankaloittaa työelämään siirtymistä, jos tic-oireet häiritsevät keskittymistä tai muiden reaktiot aiheuttavat esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Kuitenkin oikeanlaisen tuen ja ohjauksen avulla nuori voi oppia hallitsemaan arkeaan ja löytää itselleen sopivia selviytymiskeinoja. Tärkeää on, että ympärillä olevat aikuiset, kuten ohjaajat, opettajat, vanhemmat ja sosiaalityöntekijät, tunnistavat nämä haasteet ja tarjoavat tarpeenmukaista tukea, jotta nuori saa onnistumisen kokemuksia ja itsevarmuutta arkeensa.
Toistuvat rutiinit, arjen rakenteet tai itseluottamuksen vahvistaminen auttavat
ADHD-diagnoosin saaneen nuoren kohdalla ohjaaja voi auttaa luomaan selkeitä ja toistuvia rutiineja. ADHD:n tarkkaavuuden ja impulsiivisuuden haasteet voivat tehdä päivittäisten tehtävien hallinnasta vaikeaa, jolloin arjen toistuvat rutiinit ja apukeinot voivat tukea nuoren arjen sujuvuutta. Ohjaaja voi esimerkiksi auttaa nuorta tekemään visuaalisia aikatauluja muistuttamaan päivän tai viikon tärkeistä tehtävistä, kuten laskujen maksamisesta tai kotitöiden tekemisestä. Ohjaaja voi myös auttaa nuorta asettamaan verkkopankissa käyttörajoja tai ennakoimaan heräteostokset budjetissa.
Autismin kirjolla olevan nuoren kohdalla ohjaaja voi auttaa sosiaalisten taitojen harjoittelussa ja nuorelle sopivien arjen rakenteiden luomisessa. Autismikirjon nuoret hyötyvät usein asioiden ennakoitavuudesta, joten ohjaaja voi tukea nuorta harjoittelemalla etukäteen uusia tilanteita, kuten viranomaisasiointia tai työhaastattelua. Tämä voi antaa nuorelle enemmän itseluottamusta kohdata haasteita turvallisesti. Ohjaaja voi keskustella nuoren kanssa myös siitä, minkälainen ympäristö sopii nuorelle hänen mahdollisia aistiherkkyyksiänsä ajatellen.
Touretten oireyhtymästä kärsivän nuoren kohdalla ohjaaja voi keskittyä nuoren itseluottamuksen vahvistamiseen ja stressin ja ahdistuksen hallintakeinojen opettamiseen. Touretten oireet, kuten motoriset ja äänelliset tic-oireet, voivat korostua jännittävissä tilanteissa. Ohjaaja voi opastaa nuorta stressinhallinnassa, esimerkiksi rentoutustekniikoiden ja hengitysharjoitusten avulla, jolloin oireet stressaavissa tilanteissa voivat vähentyä. Lisäksi ohjaaja voi rohkaista nuorta osallistumaan yhteisiin aktiviteetteihin ja tukea sosiaalisten tilanteiden hallinnassa, jotta nuori voi kokea kuuluvansa yhteisöön ilman häpeää oireistaan, sillä nuori ansaitsee kuulua joukkoon, vaikka oireet esiintyisivätkin.
Nuoren itsenäistyminen on raskas prosessi, etenkin lastenkotiin sijoitetulle nuorelle ja nuorelle, jolla on neuropsykiatrinen häiriö. Tämän vuoksi olemme kehittäneet Makslankadun lastenkotiin itsenäistymisoppaan, jossa huomioidaan myös neuropsykiatristen häiriöiden vaikutus itsenäistymisprosessiin. Tavoitteena on sujuvoittaa nuorten itsenäistymistä neuropsykiatrisista häiriöistä huolimatta ja antaa lastenkodille työkaluja, joilla ohjaajat voivat tehokkaasti tuottaa palvelua, joka vastaa eri nuorten yksilöllisiin tarpeisiin etenkin itsenäistymisessä.
Artikkeli perustuu Theseuksessa julkaistuun opinnäytetyöhön: Nordström, Ville; Pehutova, Rita (2024): Lastenkodin ohjaajan opas ja tehtävälista nuoren itsenäistymiseen: neuropsykiatriset häiriöt huomioiva itsenäistymisopas ja tehtävälista.
Lähteet
Duodecim. Käypä hoito -suositus. Autismikirjon häiriö. Julkaistu 10.4.2024. Viitattu 2.11.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.kaypahoito.fi/hoi50131
Mieli ry. Mitä ovat neuropsykiatriset häiriöt? N.d. Viitattu 2.11.2024. Saatavilla osoitteesta: https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/tietoa-mielenterveyden-vahvistamisesta/lapset-ja-nuoret/neuropsykiatriset-hairiot/neuropsykiatriset-hairiot/
Mielenterveystalo. Tic-oireet ja Touretten oireyhtymä. N.d. Viitattu 2.11.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/neuropsykiatriset-vaikeudet/tic-oireet-ja-touretten-oireyhtyma
Terveyskirjasto. Lääkärikirja Duodecim. Tokola, M. & Airo, R. Kiintymyssuhteet ja kiintymyssuhdemallit. Päivitetty 14.2.2024. Viitattu 30.10.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01359
Terveyskirjasto. Lääkärikirja Duodecim. Huttunen, M. & Socada, L. ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Julkaistu 17.12.2019. Viitattu 2.11.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00353