Mitä digi nuorelle antaa?
Nuorten digitaalista arkea voidaan lähestyä helposti ruutuajan ja käytön vähentämisen kautta. Pelkkä käyttömäärä ei kuitenkaan kerro siitä, mitä ympäristö nuorelle merkitsee. Mitä tapahtuu, jos nuorelta ei ensimmäisenä kysytäkään, kuinka paljon hän käyttää puhelinta, vaan mitä käyttö hänelle antaa? Kehittämistyössäni huomio on siirretty määrästä siihen, mitä käyttö nuorelle antaa, mihin tarpeeseen se mahdollisesti vastaa ja mitä siitä seuraa hänen arjessaan.
Sama käyttömäärä voi tarkoittaa eri nuorille eri asioita
Digitaalinen ympäristö on nykyaikana osa nuorten tavallista arkea. Paikka, jossa ollaan yhteydessä kavereihin, etsitään tietoa, opiskellaan, haetaan viihdettä tai otetaan taukoa. Samaan aikaan käyttöön voi liittyä keskeytyksiä, kuormitusta tai tilanteita, joissa jokin muu tärkeä jää vähemmälle.
Sala ym. (2024) ovat koonneet yhteen aiempia katsauksia sosiaalisen median käytön yhteydestä nuorten hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Tulokset eivät muodostaneet yksiselitteistä kokonaisuutta. Yhteyden suuntaan ja voimakkuuteen vaikuttavat muun muassa nuoren yksilölliset ominaisuudet, käyttötapa sekä alustojen sisältö ja rakenne. Hollenstein ja Faulkner (2024) nostavat esiin suosituksia, joissa ruutuajan sijasta huomio suunnattaisiin siihen, mitä varten digitaalisia ympäristöjä käytetään ja mitä niissä tehdään. Käyttömäärän rinnalla tarvitaan siis tietoa siitä, mitä nuori digitaalisessa ympäristössä tekee, mitä hän siitä saa ja mitä käytöstä seuraa hänen muulle arjelleen.
Jos käyttö helpottaa oloa, miksi sitä pitäisi heti vähentää?
Puhelimeen tarttuminen ei aina tarkoita pelkkää ajanvietettä. Digitaalista ympäristöä voidaan käyttää myös oman olon, tunteiden tai vireystilan säätelyyn. Hollenstein ja Faulkner (2024) kutsuvat tätä digitaaliseksi tunnesäätelyksi.
Scott ym. (2024) seurasivat 312 nuoren digitaalista tunnesäätelyä viikon ajan. Digitaalisten laitteiden käyttö olon helpottamiseen oli yhteydessä samana päivänä parempaan palautumiseen surusta ja huolesta. Toinen puoli tuli esiin seuraavana päivänä, jolloin nuoret kokivat enemmän surua, huolta, vihaa ja yksinäisyyttä. Yhteydet olivat kuitenkin pieniä, eikä tutkimuksen perustella voi päätellä, että käyttö olisi aiheuttanut näitä tunteita. Hetkellinen helpotus ei siis kerro yksin, mitä käyttö kokonaisuudessaan merkitsee.
Opinnäytetyötä kirjoittaessani huomasin, että tartuin kuormittavissa hetkissä ajoittain puhelimeen. Jälkikäteen ymmärsin hakevani siitä taukoa, yhteyttä ja vireystilan nostamista. Käyttö helpotti oloa hetkeksi ja auttoi palaamaan työn pariin, mutta kuormituksen taustalla olevat tarpeet eivät kadonneet. Huomasin myös, että mitä useammin näin tein, sitä matalammaksi kynnys hakeutua puhelimeen tuli.
Pelkkä tutun säätelykeinon poistaminen ei vielä kerro, mitä sen tilalle tulee. Omassa arjessani muutos alkoi tuntua mahdollisemmalta vasta silloin, kun löysin rinnalle muita tapoja vastata taustalla oleviin tarpeisiin. Sama ajatus kulkee myös kehittämistyössäni.
Tämän vuoksi on olennaista kysyä: mitä saan tästä nyt ja mitä huomaan myöhemmin?
Huomio ei aina siirry puhelimeen tietoisesta valinnasta
Digitaalisen ympäristön käyttö ei aina ala siitä, että nuori päättää itse ottaa puhelimen esille. Kim ym. (2016) havaitsivat tutkimuksessaan, että älypuhelimen ilmoitukset voivat häiritä tarkkaavaisuutta keskittymistä vaativan tehtävän aikana.
Fitz ym. (2019) tarkastelivat aikuisilla, mitä tapahtuu, kun ilmoituksia toimitetaan tavalliseen jatkuvaan tahtiin, niputettuina kolmesti päivässä, tunnin välein tai ei toimitettu ollenkaan. Ne, jotka saivat ilmoitukset kolme kertaa päivässä, arvioivat tulleensa harvemmin keskeytetyiksi, keskittyvänsä paremmin ja kokivat parempaa hallinnan tunnetta kuin tavalliseen tapaan ilmoituksia saaneet. Ilmoitusten kokonaan poistaminen ei tuonut vastaavia hyötyjä, vaan lisäsi ahdistusta ja pelkoa jäädä jostain paitsi. Tunnin välein ilmoituksia saaneiden arvioissa tätä eroa ei havaittu. Herää kysymys siitä, onko myös sillä merkitystä, kuinka monta kertaa päivän aikana huomio siirtyy.
Kokeilu voi käytännössä olla hyvin pieni. Ilmoituksia voi esimerkiksi hiljentää tai puhelimen voi jättää hetkeksi toiseen tilaan. Tavoitteena ei ole vähentää käyttöä, vaan vähentää ympäristöstä tulevia keskeytyksiä niin, että nuori voi itse valita, milloin hän ohjaa huomionsa puhelimeen. Vastuu ei siis jää yksin nuoren omalle toiminnalle.
Toimivaa keinoa ei tarvitse heti ottaa pois
Jos digitaalinen ympäristö auttaa nuorta rauhoittumaan, saamaan yhteyttä muihin tai ottamaan taukoa, sen poistaminen ei samalla poista tarvetta, johon käyttö vastaa. Hollenstein ja Faulkner (2024) tarkastelevat digitaalista tunnesäätelyä osana nuorten laajempaa säätelykeinojen kokonaisuutta. Abi-Jaoude ym. (2020) pitävät kieltoon perustuvaa lähestymistapaa toimimattomana ja korostavat nuoren autonomian kunnioittamista. Sama ajatus näkyy sosiaalialan ammattietiikassa asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittamisena (Talentia 2022). Siksi työskentelyn järjestyksellä on merkitystä. Ensin pyritään ymmärtämään, mitä käyttö antaa nuorelle. Sen jälkeen voidaan rakentaa rinnalle muita vaihtoehtoja ja vasta sitten pohtia, haluaako nuori kokeilla jotakin toisin.
Kehittämistyössä syntyi Digiarjen kompassi
Opinnäytetyöni on työelämälähtöinen kehittämistyö, joka toteutettiin yhteistyössä Diakonissalaitoksen, Vamos Turun kanssa. Työvälineen pohjana käytettiin olemassa olevaa tutkimus- ja teoriatietoa, Vamos Turun työntekijöiden tarpeita ja luonnoksesta kerättyä palautetta. Digiarjen kompassi koostuu kahdesta sivusta: nuoren työskentelysivusta ja ammattilaisen tukisivusta. Työskentely etenee neljässä vaiheessa Huomaa, Ymmärrä, Kokeile ja Arvioi kokeilua. Olennaista on, että nuori tekee havainnot itse ja päättää, miten pitkälle hän etenee. Tärkeitä havaintoja tulee myös siitä, jos nuori valitsee jatkaa nykyiseen tapaan tai jos hän ei löydä rinnalle vaihtoehtoja.
Seuraavaksi työväline tarvitsee nuorten kokemuksia
Kehittämistyön isoin rajoite on se, ettei työvälinettä kokeiltu nuorten kanssa. Käytännön kokeilu kertoisi, ovatko kysymykset ymmärrettäviä, auttavatko ne nuorta tunnistamaan omaa digitaalista arkeaan ja millaisille nuorille työväline soveltuu. Samalla voisi selvittää, tarvitaanko lisää esimerkkejä, konkretiaa tai ammattilaisen tukea.
Ammatillisessa kohtaamisessa kiinnostava näkökulma voi silti olla jo nyt: mitä tapahtuu juuri ennen kuin nuori hakeutuu digin pariin, ja mitä hän saa siitä juuri silloin? Kun tämä tehdään näkyväksi, myös vaihtoehtojen rakentaminen alkaa nuoren omasta tilanteesta. Nuoren toimijuuden tukeminen tarkoittaa samalla sen hyväksymistä, ettei nuori aina halua tai juuri sillä hetkellä voi muuttaa mitään.
Tämä artikkeli on kirjoitettu Nelli Elon opinnäytetyön Digiarjen kompassi – työväline digitaalisen arjen tarkasteluun nuorten kanssa tehtävässä työssä pohjalta.
Lähteet
Abi-Jaoude, E., Naylor, K. T. & Pignatiello, A. (2020). Smartphones, social media use and youth mental health. Canadian Medical Association Journal, 192(6), E136–E141. https://doi.org/10.1503/cmaj.190434
Fitz, N., Kushlev, K., Jagannathan, R., Lewis, T., Paliwal, D. & Ariely, D. (2019). Batching smartphone notifications can improve well-being. Computers in Human Behavior, 101, 84–94. https://doi.org/10.1016/j.chb.2019.07.016
Hollenstein, T. & Faulkner, K. (2024). Adolescent digital emotion regulation. Journal of Research on Adolescence, 34(4), 1341–1351. https://doi.org/10.1111/jora.13009
Kim, S.-K., Kim, S.-Y. & Kang, H.-B. (2016). An analysis of the effects of smartphone push notifications on task performance with regard to smartphone overuse using ERP. Computational Intelligence and Neuroscience, 2016, 5718580. https://doi.org/10.1155/2016/5718580
Sala, A., Porcaro, L. & Gómez, E. (2024). Social media use and adolescents’ mental health and well-being: An umbrella review. Computers in Human Behavior Reports, 14, 100404. https://doi.org/10.1016/j.chbr.2024.100404
Scott, R. A., Zimmer-Gembeck, M. J., Gardner, A. A., Hawes, T., Modecki, K. L., Duffy, A. L., Farrell, L. J. & Waters, A. M. (2024). Daily use of digital technologies to feel better: Adolescents’ digital emotion regulation, emotions, loneliness, and recovery, considering prior emotional problems. Journal of Adolescence, 96(3),539–550. https://doi.org/10.1002/jad.12259
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry. (2022). Arki, arvot ja etiikka: Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet (3. painos). https://talentia.lukusali.fi/#/reader/e9395507-323b-4d10-a25a-27bfbd09cf76