Sosiaali- ja terveyspalveluiden alikäyttö on varsin yleistä monikielisen väestön keskuudessa Suomessa. Sekä palveluiden saavutettavuudessa että niissä pysymisessä on puutteita. Monikielisten sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten haastattelut tarjoavat arvokasta tietoa mielenterveystyön tarpeellisuudesta, saavutettavuuden haasteista ja ratkaisuista. Niissä korostuu tarve monikielisyyttä ja moninaisuutta arvostavalle kohtaamiselle palvelujärjestelmässä. Haastatteluiden pohjalta syntyi ammattilaisten opas ennaltaehkäisevän mielenterveystyön ja palveluiden kehittämiseen.

Ennaltaehkäisevä mielenterveystyö ja monikieliset asiakkaat

Mielenterveys on keskeinen osa ihmisen hyvinvointia ja terveyttä. Ihmisillä on erilaisia voimavaroja, jotka suojaavat ja vahvistavat mielen hyvinvointia. Toisaalta kohtaamme arjessa ja erilaisissa elämäntilanteissa mielenterveyttä kuormittavia haasteita, joista selviytymistä ennaltaehkäisevä työ tukee. Ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä tehdään erinäisissä asiakaskohtaamisissa. (THL 2024.) Työ käsittää muun muassa puheeksi oton palvelutarpeenarvioinnissa sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalveluissa, matalan kynnyksen yksilöllisen ja ryhmissä tapahtuvan keskusteluavun sekä perhekahvilat ja muun vapaa-ajan toiminnan.

Mielenterveyden puheeksi otto on tärkeä osa sosiaali- ja terveysalan asiakastyötä, jotta aiheesta puhuminen normalisoituisi ja asiakkaat saisivat tukea ennaltaehkäisevästi. Mieli Lounais-Suomen mielenterveys ry:n kanssa yhteistyössä opinnäytetyönä toteutettu opas valottaa, miten ottaa aihe puheeksi ja huomioida erityisesti monikielisiä asiakkaita.

Opas perustuu kuuden monikielisen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen haastatteluihin. Kielitaustaltaan he ovat kurdin-, somalin-, albanian-, farsin- ja arabiankielisiä. Haastattelut tarjosivat rikkaan kuvan monikielisten kohtaamista haasteista palveluissa sekä ideoita ennaltaehkäisevän työn kehittämiseen.

Monikielisen väestön on havaittu alikäyttävän sosiaali- ja mielenterveyspalveluita (Kieseppä ym. 2020; Kuusio ym. 2023). Lisäksi tietyissä ryhmissä esiintyy suhteellisesti enemmän mielen hyvinvoinnin vajeita verrattuna valtaväestöön (Castaneda 2019; THL 2023). Toisaalta monikieliset ovat hyvin moninainen asiakasryhmä. Heitä kuitenkin usein yhdistää ulkopuolisuuden ja toiseuttamisen kokemukset. Opinnäytetyössä monikielinen termillä viitataan ihmisiin, joiden kielellinen tausta ei ole ainoastaan suomi, ruotsi, saami tai romanikieli. Termi ei määrittele henkilöä kulttuuri- tai maahanmuuttotaustan mukaisesti vaan ainoastaan monikielisyyden perusteella – monikielisyyttä arvostaen.

Vinkkejä monikielisyyttä ja moninaisuutta arvostavaan kohtaamiseen palvelujärjestelmässä

Osana työtä tehty kirjallisuuskatsaus osoittaa, että ohjeistuksia monikielisiä huomioivista käytänteistä löytyy varsin paljon. Haastateltavat nostavat esiin useita ratkaisuja, joita kirjallisuudessakin esiintyy. Haastattelujen perusteella hyvien käytäntöjen vieminen käytännöntyöhön on kesken ja vaatii edelleen ponnisteluja. Ammattilaisilla on usein vähän tietoa ja osaamista kohdata monikielisiä. On tärkeää ymmärtää esimerkiksi maahanmuuttoprosessin, traumojen ja rasismikokemusten sekä monikielisten sateenkaari-ihmisten kohtaaman syrjinnän vaikutuksia mielenterveyteen ja luottamukseen ammattilaisia kohtaan.  

Asiakaskohtaamisissa haastateltavat peräänkuuluttavat:

• Hyväksyvää ilmapiiriä, jossa voi tehdä (kieli)virheitä ja silti tulla ymmärretyksi. Monikielisille asiakkaille vähäinen kielitaito ja tietämys tuottavat pelkoa palvelujärjestelmässä.
• Avointa dialogia, jossa valmiiden ratkaisujen tarjoamisen sijaan yhdessä asiakkaan kanssa pohditaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja tapoja huolehtia mielenterveydestä.
• Rohkeutta ja avointa mieltä ottaa puheeksi ja puuttua tabuaiheiksi koettuihin tilanteisiin, kuten lähisuhde- ja kunniaväkivaltaan.
• Ammattilaisten omien stereotyyppisten ennakkoluulojen ja niiden vaikutusten tunnistamista. Oletusten tekeminen ihmisistä, esim. vaatetuksen perusteella, on ihmismielelle luontaista, mutta jokainen asiakas on yksilö, josta ammattilaisen tulee olla kiinnostunut.

Ennaltaehkäisevien palveluiden saavuttavuuden parantamiseksi haastateltavat korostavat monikielistä ja -kanavaista tiedottamista. Nykyisellään tiedotus ei tavoita laajasti monikielisiä. Mielenterveydestä ja palveluista tulisi puhua vastaanottokeskusaikana, yhteiskuntaorientaatiokoulutuksessa sekä yleisesti työpaikoilla ja kouluissa. Erityisesti huomionarvoista on yleinen ymmärryksen puute mielenterveyshaasteiden ennaltaehkäisyn mahdollisuudesta. Kun haasteet käsitetään korkeamman voiman tahdoksi, ihmisen luonteenpiirteistä johtuviksi tai välttämättömäksi pahaksi, ei niiden ennaltaehkäisy mahdu käsitykseen ihmiselämästä.  

Palveluiden kehittäminen monikielisiä huomioiviksi ja arvostaviksi vaatisi:

• yhteisötason psykoedukaatiota ja ammattilaisten jalkautumista yhteisöjen pariin (ks. myös Castaneda ym. 2018, 244-256)
• palvelumainonnassa Suomen monikulttuurisuutta, ihmisiä ja yhteisöjä arvostavaa viestiä, ei ongelmakeskeisyyttä
• ”meidän ja heidän palvelut” -ajattelusta luopumista ja väestöryhmien yhteen tuomista. Kielen tukitoimia kieltä osaamattomille ja opetteleville tulisi käyttää yleisemmin valtaväestölle suunnatuissa palveluissa ja vapaa-ajan toiminnassa.

Ihmisten kohtaaminen on elämänikäinen opintomatka

Opas on suunnattu alan uusille työntekijöille, mutta myös rohkaisemaan työyhteisöissä keskustelua monikielisten huomioimisesta sekä asiakkaina että työntekijöinä. Monikieliset kohtaavat Suomessa usein rasistista syrjintää ja mitätöintiä. Ennakkoluulot ovat yleisiä ammattilaisten ja myös monikielisten keskuudessa. Siksi kohtaamisten ammattilaisten kanssa tulisi olla voimauttavia yksilönä nähdyksi tulemisen kokemuksia. Mokailu vuorovaikutustilanteissa on kuitenkin normaalia. Anteeksi pyytäminen tahattomastakin loukkauksesta on ensiarvoista ja niin on ammattilaisena itselleen nauraminenkin. Se antaa voimia sitoutua itsensä kehittämiseen. Oppaan teossa on käytetty apuna antirasistisen sosiaalityön oppeja. Oppaina antirasismin maailmaan ovat olleet antirasismin ammattilaiset kuten Javiera Marchant Aedo, Koko Hubara ja Ruskeat tytöt, Fem-R, Heidi Karvonen ja Paco Diop.

Opas löytyy avoimena Theseus-tietokannasta. Aiheeseen syventymiseksi voi tutustua myös opinnäytetyöraporttiin samaisesta linkistä. Opas ja opinnäytetyö pyrkivät tukemaan ammattilaisten työn kehittämistä, jotta ennaltaehkäisevä mielenterveystyö saavuttaisi ja kohtaisi monikielisiä asiakkaita yhdenvertaisemmin tulevaisuudessa. Tavoite vaatii, että monikieliset ja heidän yhteisönsä ovat mukana työn kehittämisessä ja heitä kuullaan.

Lähteet

Castaneda, A. 2019. Etnisyyden ja syntyperän mukaiset hyvinvointierot ja syrjintä niiden taustalla. Teoksessa Kestilä, L. & Karvonen, S. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 159-171.

Castaneda, A.E., Mäki-Opas, J., Jokela, S., Kivi, N., Lähteenmäki, M., Miettinen, T., Nieminen, S., Santalahti, P. & PALOMA-asiantuntijaryhmä 2018. Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa. PALOMA-käsikirja. Ohjaus, 5/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja.

Kieseppä, V., Torniainen-Holm, M., Jokela, M. Suvisaari, J., Gissler, M., Markkula, N. & Lehti, V. 2020. Immigrants’ mental health service use compared to that of native Finns: a register study. Social Psychiatry Psychiatric Epidemiology 55, 487–496. https://doi.org/10.1007/s00127-019-01774-y

Kuusio. H., García Velázquez, R., Mäkipää, L., Klemettilä, K,. Castaneda, A. & Lilja, E. 2023. Ulkomaalaistaustaisen aikuisväestön terveys ja hyvinvointi – MoniSuomi 2022: Joka kolmas maahanmuuttanut ei saa riittävästi lääkärin palveluita. Tutkimuksesta tiiviisti 36/2023. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

THL 2023. MoniSuomi 2022 -tutkimuksen ilmiöraportit ja indikaattoritiedot. Viitattu 4.12.2023. https://repo.thl.fi/sites/monisuomi/monisuomi22/index.html#mielenterveys

THL 2024. Maahanmuuttaneiden mielenterveys. Viitattu 27.4.2025. https://thl.fi/aiheet/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/maahanmuutto-ja-hyvinvointi/maahanmuuttaneiden-mielenterveys