• keskustelukulttuuri
• nuoret
• päihdekasvatus
• vuorovaikutus

Nuorten päihdekasvatuksesta puhuttaessa huomio kiinnittyy usein kotona
käytävien päihde- ja nikotiinikeskustelujen määrään. Myös toistuvuus
päihdekasvatuksessa on tärkeää, mutta opinnäytetyön tulokset osoittavat
kuitenkin, että myös nuorten kokemukset keskustelujen avoimuudesta ja
kuulluksi tulemisesta ovat keskeisiä tekijöitä päihdekasvatuksen laadun
varmistamiseksi.

Nuorten suhtautuminen päihteisiin ja nikotiinituotteisiin sekä niiden käyttöön on
ajankohtainen hyvinvointiin liittyvä kysymys. Päihdekasvatuksesta puhutaan usein
ainoastaan tiedon jakamisen näkökulmasta, mutta myös vuorovaikutuksellisuuden
merkitys on tärkeä. Opinnäytetyössä tutkittiin, miten nuoret kokevat juuri kotona
käytävät päihde- ja nikotiinikeskustelut ja millaisia toiveita heillä on kodin
keskustelukulttuurille.

Opinnäytetyö oli tutkimuksellinen opinnäytetyö, jonka tuloksia analysoitiin määrällisin
ja laadullisin menetelmin niin, että kyseessä oli pääosin määrällinen tutkimusote, jota
täydennettiin laadullisella aineistolla. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin
kyselytutkimuksena keväällä 2026 yhden Varsinais-Suomalaisen yläkoulun 7.–9.
luokkalaisille. Kyselyyn vastasi 146 nuorta.

Nuoren kokemus on avaintekijä

Aiemman tutkimuksen perusteella tiedettiin, että aktiivinen ja avoin päihde- ja
nikotiinikeskustelukulttuuri näyttäytyi suojaavana tekijänä enemmän kuin passiivinen
tai vähäinen keskustelu (Choi ym., 2017). Viimeaikaisessa tutkimuksessa korostui
myös nuoren oma kokemus ja sen merkitys päihde- ja nikotiinikeskusteluissa.
Nuoren oman kokemuksen ja arvion kodin vuorovaikutuksesta, huomattiin olevan
vahvemmin yhteydessä päihteiden käyttöön tai käyttämättömyyteen verrattuna
huoltajan kokemukseen ja arvioon vuorovaikutuksesta (Russ ym., 2026, s. 843,844).
Tämä korostaa siis päihde- ja nikotiinikeskustelujen vuorovaikutuksen laadun
tärkeyttä ja sitä, että keskustelujen tulisi olla dialogisia eli keskustelevia kaikkien
osapuolien välillä eikä ainoastaan yksisuuntaista tiedottamista.

Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että päihteistä ja nikotiinituotteista keskustellaan
monissa perheissä määrällisesti melko vähän. Keskustelut koettiin nuorten toimesta
kuitenkin melko myönteisesti ja moni nuori kuvasikin käymiensä päihde- ja
nikotiinikeskustelujen sävyä avoimeksi ja rauhalliseksi. Tutkimuksen aineiston
analyysissa käytettiin korrelaatioanalyysia, joka paljasti yhteyksiä kyselytutkimuksen
muuttujien välillä. Tutkimuksen tulosten merkittävin havainto oli, että avoimeksi
koettu kodin keskusteluilmapiiri päihde- ja nikotiinikeskusteluissa oli vahvasti
yhteydessä siihen, että nuori koki tulevansa kuulluksi (ρ = 0,67, p=<0,001). Koettu
avoimuus kodin päihde- ja nikotiinikeskusteluissa oli yhteydessä myös siihen, että
nuoret kokivat keskustelujen vaikuttaneet enemmän omaan ajatteluunsa päihteistä ja
nikotiinituotteista (ρ = 0,34, p=<0,001).

Nuoret toivovat ymmärtävää ilmapiiriä syyllistämisen sijaan

Kyselytutkimuksen kahdessa avoimessa kysymyksessä kysyttiin nuorilta, mitä
huoltajien tulisi ymmärtää nuorten näkökulmasta, kun puhutaan päihteistä ja
nikotiinituotteista. Tämän lisäksi nuorilta kysyttiin mitä toiveita heillä on kotona
käytäville päihde- ja nikotiinikeskusteluille. Nuorten vastauksissa korostuivat toiveet
ymmärtävästä ja syyllistämättömästä keskustelutavasta. Tulos viittaa siihen, että
nuoret eivät kaipaa ainoastaan tietoa päihteistä ja niiden riskeistä, vaan toiveet
painottuivat vuorovaikutuksen laatuun ja sävyyn. Mielenkiintoista on pohtia jättääkö
nuori omat kokemukset ja pohdintansa kertomatta, jos kokee kodin keskustelun
syyllistävänä.

Tämän lisäksi nuoret pitivät tärkeänä sitä, että aikuiset ymmärtäisivät päihteiden
käyttöön vaikuttavia taustatekijöitä, kuten ryhmäpainetta, mielenterveyden haasteita
ja nuoruudelle ominaista kokeilunhalua.

Tulokset olivat siis linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Näiden perusteella
voidaan todeta, että onnistunut päihdekasvatus on paljon enemmän kuin tiedon
jakoa tai keskustelujen määrä. Merkitystä on erityisesti sillä, millainen
vuorovaikutussuhde nuoren ja huoltajan välillä on. Kun keskustelu on avointa, nuori
kokee todennäköisemmin keskustelujen vaikuttavan omiin ajatuksiinsa ja hänelle
muodostuu kokemus kuulluksi tulemisesta. Käytännössä päihde- ja
nikotiinikeskusteluissa siis tulisi painottaa kuuntelemista, dialogia sekä ymmärtää
nuoren näkökulmaa.

Lähteet

Choi, H. J., Miller-Day, M., Shin, Y., Hecht, M. L., Pettigrew, J., Krieger, J. L., Lee, J.,
& Graham, J. W. (2017). Parent prevention communication profiles and adolescent
substance use: A latent profile analysis and growth curve model. Journal of Family
Communication, 17(1), 15–32. https://doi.org/10.1080/15267431.2016.1251920

Russ, A. J., Bullo, A., & Schulz, P. J. (2026). Do parental communication and
monitoring counteract substance use in adolescents? A scoping review of dyadic
studies. Health Communication, 41(5), 800–849.
https://doi.org/10.1080/10410236.2025.2536312