Autism awareness

Miten toimintakeskuksen asiakkaiden sosiaalisia taitoja voidaan vahvistaa luovan toiminnan menetelmin?

30.05.2024

Kehitysvammaisen ja/tai autismin kirjolla olevan henkilön haasteet ilmenevät usein sosiaalisen kanssakäymisen alueella. Mahdollisuus huomioida ja käyttää henkilön mielenkiinnon kohteita sosiaalisten taitojen ja itsetuntemuksen vahvistamiseen on sekä ohjaajalle että asiakkaalle virikkeellinen ja virkistävä kokemus. Turun ammattikorkeakoulun 2024 valmistuneen opinnäytetyön kehittämistoiminnan tuotoksena syntyi luovan toiminnan menetelmiä hyödyntävä ryhmätyöpajamalli kehitysvammaisen ja/tai autismin kirjolla olevan henkilön sosiaalisten taitojen vahvistamiseksi.

Luova toiminta pitää sisällään varsinaisen konkreettisen luovan toiminnan, kuten piirtämisen, maalaamisen, tanssimisen, soittamisen jne. Luovuus näkyy myös ongelmanratkaisutaidoissa ja kyvyssä nähdä asiat uudella tavalla. Luovan toiminnan menetelmien käyttö mahdollistaa ryhmälle itseilmaisun juuri heidän omista lähtökohdistaan. (Huhtinen-Hildén & Isola 2018,8.) Taiteellinen toiminta eri muodoissaan voi edesauttaa vammaisen ja erityisen tuen tarpeessa olevan henkilön itsetunnon kasvua ja sitä kautta tukea tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehitystä. (SITRA, 2018).

Käytimme kehittämistoiminnassamme sekä kvalitatiivisen että kvantitatiivisen tutkimusmenetelmän keinoja. Suunnitteluvaiheessa käytimme pääosin laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Hyödynsimme aineistonkeruussa monimetodista lähestymistapaa eli triangulaatiota. Käyttämiämme laadullisen tutkimusmenetelmän aineistonkeruumetodeja olivat haastattelu, ryhmäkeskustelu ja havainnointi.  Määrällisen tutkimuksen menetelmiä hyödynsimme niin ryhmäkeskusteluaineiston analysoinnissa kuin kehittämistoiminnan toteutuksen ja tuotoksen arvioinneissa, joissa menetelmänä oli kysely.  Opinnäytetyön ryhmätyöpajan menetelmiin valikoitui sekä opinnäytetyön toimeksiantajan toiveista, että asiakkaiden kiinnostuksen kartoituksen perusteella musiikki, kuvataide ja draamatyöskentely.

Sosiaaliset taidot – elämänmittainen oppimisprosessi

Sosiaaliset taidot kehittyvät meillä jokaisella läpi elämän. Niiden kehittymiseen vaikuttavat kokemuksemme sosiaalisista suhteista syntymästämme lähtien. Taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa huomioiden niin sosiaalisen viitekehyksen, kulttuurin kuin ympäröivät asenteet. (Keenan ym. 2016, 8–9; Keltikangas-Järvinen 2012,50.)

Ollessamme vuorovaikutuksessa muiden kanssa kehitämme jatkuvasti omia sosiaalisia taitojamme niin kotioloissa kun kanssakäymisissä kodin ulkopuolella. Teemme huomioita muun muassa puhetyylistä, käytetystä kielestä, sanattomasta viestinnästä, äänenpainoista sekä niiden vaikutuksesta itseemme ja muihin. Kuuntelemme ja reagoimme tarvittaessa esimerkiksi meille kerrottuun surulliseen tarinaan lohduttamalla keskustelukumppania sanallisesti tai fyysisesti. Tarvittaessa muutamme toimintatapaamme ja vuorovaikutustyyliämme ja kykenemme siirtämään tätä oppimaamme toimivaa tapaa myös uuteen kontekstiin.

Itsetuntemus puolestaan mahdollistaa omien ja muiden tunteiden tunnistamisen ja mahdollistaa tunteiden säätelyn ja vuorovaikutuksen aikana ”samalle aallonpituudelle ” virittäytymisen. (Saarinen & Kokkonen 2003, 155).  Sosiaaliset taidot näyttäytyvät arjessa sujuvana vuorovaikutuksena muiden ihmisten kanssa.

”Mut se meni mun paikalle – saanko vetää turpaan?”

Otsikko on autenttinen kysymys, jonka toimintakeskuksen asiakas kysyi käsiteltäessä asiakkaiden omia kokemuksia haastavista sosiaalisista tilanteista. Se kuvastaa hyvin vielä kehittymätöntä sosiaalista ajatusmallia. Käsitys oikeasta ja väärästä on hyvin ehdoton ja mustavalkoinen eikä omaa toimintaa kyetä muuttamaan tai miettimään, mitä mahdollisesta ”turpaan vetämisestä” seuraisi. 

Autismikirjon häiriö ilmenee keskushermoston neurobiologisena kehityshäiriönä ja aiheuttaa tiedon poikkeavaa käsittelyä verrattuna neurotyypillisiin henkilöihin. Häiriö vaikuttaa selkeimmin henkilön sosiaalisen vuorovaikutuksen ja -kommunikaation alueella. Autismikirjon henkilön on usein vaikea tulkita muiden henkilöiden tunteita, eleitä ja ilmeitä ja sosiaaliset tilanteet voivat olla heille haastavia.

 Vaikeudet tulevat esille usein jo varhaislapsuudessa, ja huomiot vahvistuvat lapsen kasvaessa. Lapsi ei mahdollisesti ota katsekontaktia, ei hakeudu ikätoverien tavoin yhteisiin leikkeihin ja kouluikään tullessa haasteet kaverisuhteiden muodostamisessa ja ylläpidossa nousevat esille. Autismikirjon häiriön omaavan henkilön sosiaalinen kanssakäyminen muiden kanssa on selkeästi vähäisempää ja ”kömpelömpää” kuin neurotyypillisillä.  

Kehitysvamma on monimuotoinen keskushermoston toimintahäiriö, joka aiheuttaa toimintakyvyn rajoitteita. Kehitysvamma voi vaikuttaa kehitykseen yksilön kognitiivisissa, kielellisissä, motorisissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Haasteet oppimisen, tulkitsemisen ja ymmärtämisen alueella johtavat vääriin tulkintoihin, jotka osaltaan voivat johtaa haastaviinkin tilanteisiin. Varsinkin, kun tilanteeseen osuu henkilöt, joilla molemmilla on haasteita tilanteiden tulkinnassa, toisen henkilön viestin ymmärryksessä, tunnesäätelyssä ja mahdollisessa syy-seuraus -suhteen ymmärryksessä, tai kerta kaikkiaan toisen ihmisen läsnäolo ei kiinnosta, voi tilanne eskaloitua nopeastikin. Silloin väärälle penkille istunut voi yllättäen saada ryöpyn negatiivista palautetta ymmärtämättä sen syytä ja vastaa samalla mitalla ja molemmat ehkä painavat sosiaalisten tilanteiden muistiin tämän negatiivisen kokemuksen, joka osaltaan vaikuttaa tulevissa kohtaamisissa muiden henkilöiden kanssa.

Kuulen, koen, tunnen – miellyttävä tapa oppia

Musiikki vaikuttaa meihin jokaiseen eri tavoin. Sen avulla voimme säädellä vireystilaamme ja se pystyy johdattamaan meitä erilaisiin tunnekokemuksiin. Musiikin kuuntelu vaikuttaa -kokonaisvaltaisesti niin kehoomme kuin mieleemmekin ja tukee kognitiivista prosessointia toiminnallisen tunnesäätelyn ohella. (Huotilainen 2013,98–101.)

Musiikin kuuntelua, tuottamista ja musiikin mukaan työskentelyä voidaankin käyttää oppimisen apuna. Nonverbaalisena kommunikaatiomuotona musiikki sopii käytettäväksi hyvin osana toiminnallisia työmuotoja erityisesti, kun asiakkaiden kommunikaatiokyvyissä on eroavaisuuksia. Musiikki antaa asiakkaalle mahdollisuuden ilmaista itseään musiikin tuottamien tunnekokemusten ja omien mieltymysten kautta. Musiikin vaikutukset meihin jokaiseen ovat yksilöllisiä, mutta tarjoavat yhdessä koettuina osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Musiikin avulla voimme harjoittaa tunnetaitoja ja luoda assosiaatioita esimerkiksi harjoittelemiimme sosiaalisiin tilanteisiin. (Huhtinen-Hilden 2019,21–27; Kaski 2001, 285.)

Musiikin käyttömahdollisuudet ohjaustilanteissa ovat lukuisat. Musiikin käyttö itsessään ja musiikin käyttö muun luovan toiminnan ohessa toimi työpajoissa hyvin, jopa niin hyvin, että kokonaisuutta on hyvin vaikea miettiä ilman musiikin läsnäoloa. Sen avulla tunnekokemusten esiin tuonti helpottui ja se vapautti osallistujat työskentelyyn hymyssä suin. Vaikka valittu musiikki ei aina kaikille ollut juuri oman maun mukaista, jokaisen valintoja kunnioitettiin ja mielipide-eroista keskusteltiin hyvässä hengessä.

Nostankin musiikin käytön työskentelyssä tärkeimmäksi luovan toiminnan elementiksi. Pelkästään musiikin tuottamisen, kuuntelun ja kokemisen ympärille voisi koota aivan oman sosiaalisia taitoja vahvistavan ryhmätyöskentelymallin ja sukeltaa sen tarjoamiin moninaisiin mahdollisuuksiin.

Tällainen kuva syntyi musiikkimaalauksen ryhmässä.

Entä miten lopulta onnistuimme?

Toimeksiantajan palautteen ja opinnäytetyön tekijöiden vahva mielipide oli, että ryhmämuotoinen työpaja olisi saanut olla pidempikestoinen, jotta vaikuttavuutta olisi kyennyt selkeämmin havainnoimaan.  Kuuden työpajakerran jälkeen, on kuitenkin huomioitava, että osallistujat keskustelivat ryhmäkerroista oma-aloitteisesti, osallistuivat ryhmäkertoihin mielellään ja ryhmän sisäinen ilmapiiri sekä keskinäinen kommunikaatio oli toimivaa.

Osallistujien oma palaute sisällöstä oli positiivinen ja toiminnan olisi toivottu jatkuvan.  Lopuksi jäimme pohtimaan, kenen näkökulmasta sosiaalisten taitojen kehitystä arvioidaan? Arvioidaanko sitä toimeksiantajan arjen sujuvuuden ja asiakkaiden välisten konfliktien vähenemisen kautta vai toimintakeskuksen asiakkaan mahdollisen oman sisäisen oppimisprosessin näkökulmasta? Ymmärryksen lisääntyminen sosiaalisen kanssakäymisen kirjoittamattomista säännöistä tai kyky ajatella ajoittain toisen ihmisen näkökulmaa ei välttämättä näy toimintakeskuksen arjessa.

Jos tavoitteena on sosiaalisten taitojen kehittäminen kyseisellä asiakasryhmällä, tulee huomioida, että kyseisen opinnäytetyön tuotos räätälöitiin siihen osallistuneen ryhmän toiveiden ja mielenkiinnon kohteiden pohjalta. Samat teemat ja valinnat eivät välttämättä toimi toisella ryhmällä, mikäli motivaatiotekijä puuttuu. Parhaimpaan tulokseen päästääkin huomioimalla yksilöt ja heidän mielenkiinnon kohteensa arjessa. Tarjoamalla heille mahdollisuus osallistua toimintaan tietyn mielenkiinnonkohteen ympärillä jatkumona, tarjoaa kyseiselle ryhmälle samanhenkisen ryhmän, johon liittyä ja kokea osallisuutta samalla, kun luovuus pääsee valloilleen.

Artikkeli pohjautuu Theseuksessa julkaistuun opinnäytetyöhön: Kivistö, Milja; Martelius, Niina (2024): Kehitysvammaisen ja/tai autisminkirjolla olevan ihmisen sosiaalisen kompetenssin tukeminen toiminnallisin menetelmin

Lähteet:

Huhtinen-Hildén, L. 2019. Elämän ja arjen musiikkia -musiikillisen ilmaisun monia mahdollisuuksia. Teoksessa Anna-Liisa Karjalainen (toim.) 2019. Luovan toiminnan työtavat. Käsikirja sosiaali- ja terveysalalle. Jyväskylä: PS-kustannus

Huhtinen-Hildén, L. & Isola, A-M. 2018. Luovuus osallisuuden tukena- luovan ryhmätoiminnan malli. Teoksessa Huhtinen-Hildén, L. & Lamppu, M. (toim.) Odottamattomia aarteita. Ilmaisua, leikillisyyttä ja luovaa toimintaa ryhmässä. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisu. Viitattu 29.5.2024. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-097-7

Huotilainen, M. 2013. Musiikin oppimisen erityisyys neurotieteen näkökulmasta. Teoksessa Jordan-Kilkki, P., Kauppinen, E. & Korolainen-Viitasalo, E. (toim.) Musiikkipedagogin käsikirja. Vuorovaikutus ja kohtaaminen Musiikinopetuksessa. Oppaat ja käsikirjat 2012:12. Helsniki: Opetushallitus.

Keenan, T., Evans, S. & Crowley, K. 2016. An Introduction to Child Development 3rd. Edition. Los Angeles: SAGE

Keltikangas-Järvinen, L. 2012. Pienen lapsen sosiaalisuus. Helsinki : WSOY

Kaski, M.  2001. Kehitysvammaisuus. Porvoo: WSOY.

Saarinen, Mikael & Kokkonen, Marja 2003. Tunneäly – kohti KOKOnaista elämää Helsinki:

WSOY.

SITRA. Honkala, N. 2018. Näkökulmia taiteen ja kulttuurin vaikutuksista oppimiseen. https://www.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-vaikutuksista-oppimiseen/

Artikkelin pääkuva: Pexels-kuvapankki.