• huoltajat
• nuoret
• päihdekasvatus

Nuorten päihde- ja nikotiinikeskusteluja käydään kotona melko harvoin, mutta keskustelut koetaan pääosin avoimiksi ja rauhallisiksi. Nuorten kokemusten perusteella keskustelujen merkityksessä korostuvat avoimuus, kuulluksi tuleminen ja mahdollisuus kertoa omista ajatuksista ilman syyllistämistä. 

Nuoruuteen liittyy monia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia muutoksia. Samalla vertaissuhteiden merkitys kasvaa ja kiinnostus uusiin kokemuksiin lisääntyy. Päihteiden ja nikotiinituotteiden kokeilu voi liittyä esimerkiksi uteliaisuuteen, ryhmäpaineeseen ja sosiaalisen hyväksynnän hakemiseen (Fröjd ym. 2009). Nuoruus on myös erityisen merkittävä vaihe päihdekasvatuksen näkökulmasta, sillä nuoren käsitykset ja asenteet päihteitä kohtaan ovat vielä muotoutumassa. 

Kodin merkitys päihdekasvatuksessa on huomattava. Aiemmissa tutkimuksissa vanhempien ja nuorten välisen vuorovaikutuksen sekä päihteistä käytyjen keskustelujen on todettu olevan yhteydessä nuoren päihteisiin liittyviin asenteisiin ja käyttäytymiseen (Choi ym., 2017; Luk ym., 2010). Päihde- ja nikotiinikeskustelujen laadulla on myös merkitystä, sillä olennaista on, millaiseksi nuoret kokevat keskustelut ja onko hänellä mahdollisuus osallistua niihin. 

Tutkimuksellisessa opinnäytetyössä selvitettiin 7.–9.-luokkalaisten nuorten kokemuksia kotona käytävistä päihde- ja nikotiinikeskusteluista. Kyselyyn vastasi 146 nuorta, yhdestä varsinaissuomalaisesta yläkoulusta. Tulokset osoittavat, että nuorten näkökulmasta päihdekasvatuksessa ei ole olennaista ainoastaan se, puhutaanko päihteistä, vaan myös se, miten niistä puhutaan. 

Päihteistä puhutaan kotona melko harvoin 

Kyselyyn vastanneiden nuorten mukaan päihteistä ja nikotiinituotteista keskustellaan kotona melko harvakseltaan. Yleisin vastaus oli, ettei aiheesta koskaan keskustella kotona, näin vastasi 28,8 % vastaajista. Vastaajista 26 % kertoi keskusteluja käytävän kerran vuodessa tai harvemmin ja 28,1 % muutaman kerran vuodessa. Ainoastaan 5,5 % vastaajista kertoi, että keskustelua käydään viikoittain.  

Keskustelujen vähäisyys oli mielenkiintoinen havainto, sillä päihdekasvatuksen tulisi olla jatkuvaa ja tavoittaa nuori eri ikävaiheissa (THL 2023). Päihdekasvatus ei myöskään tarkoita ainoastaan päihteiden haitoista kertomista. Sen tavoitteena on vahvistaa nuoren valmiuksia huolehtia omasta ja muiden hyvinvoinnista, käsitellä sosiaalisia paineita sekä tarkastella kriittisesti päihteisiin liittyviä normeja (THL 2023). Nuorelle tulee antaa mahdollisuus pohtia, kysyä ja kyseenalaistaa sen sijaan, että keskustelu perustuisi yksipuoliseen ohjeistamiseen (THL 2023; Tapio 2014). 

Kuunteleva ilmapiiri vahvistaa keskustelujen merkitystä 

Nuorten kokemukset päihde- ja nikotiinikeskustelujen sävystä olivat pääosin myönteisiä, vaikka keskusteluja käytiin kotona melko vähän. Nuorista 41,8 % koki keskustelut avoimiksi ja rauhallisiksi, 24,7 % neuvoviksi, 15,8 % kieltäväksi tai tiukoiksi ja 8,9 % pallotteleviksi.  

Spearmanin korrelaatioanalyysin avulla avoimuuden kokemuksen ja kuulluksi tulemisen välillä havaittiin voimakas positiivinen yhteys (ρ = 0,67, p < 0,001). Avoimuus oli lisäksi yhteydessä siihen, että nuori koki keskustelujen vaikuttaneen omaan ajatteluun päihteistä ja nikotiinituotteista (ρ = 0,34, p < 0,001). Myös keskustelujen yleisyyden ja koetun vaikuttavuuden välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys, mutta yhteys oli avoimuuden kokemuksen yhteyttä heikompi (ρ = 0,23, p = 0,011). 

Opinnäytetyön tutkimustulokset olivat samansuuntaisia aiemman tutkimuksen kanssa. Avoimen ja aktiivisen vanhemman sekä nuoren välisen vuorovaikutuksen on havaittu toimivan päihteiden ja nikotiinituotteiden käyttöä ehkäisevänä tekijänä (Choi ym. 2017). Myös Russ ym. (2026) korostavat vuorovaikutuksen laadun merkitystä. Heidän tutkimuksensa mukaan pelkkä keskustelujen määrä ei riitä kuvaamaan niiden merkitystä, vaan huomioon tulee ottaa myös se, millaisena nuori itse kokee vuorovaikutuksen.

Nuoret haluavat tulla kohdatuksi ilman tuomitsemista 

Avoimissa vastauksissa nuoret olivat melko yksimielisiä siitä, millaisia päihde- ja nikotiinikeskusteluja he toivovat. Vastauksissa korostuivat rauhallisuus, ymmärtäväisyys, kuunteleminen sekä syyllistämättömyys. Nuoret toivoivat, että heidän näkemyksiään kuunneltaisiin ennen johtopäätösten tekemistä ja että keskusteluissa vältettäisiin syyttelyä tai tuomitsemista. 

Nuoret toivat myös esiin toiveen siitä, että huoltajat ymmärtäisivät myös taustatekijät päihteiden ja nikotiinituotteiden kokeilulle tai käytölle. Esiin nousivat erityisesti ryhmäpaine, mielenterveyden haasteet, paha olo ja nuoruuteen kuuluva kokeilunhalu. Vastausten perusteella nuoret eivät toivo päihteiden käytön hyväksymistä, vaan sitä, että heidän tilanteisiinsa suhtauduttaisiin yksilöllisesti ja nuoren oma näkökulma huomioiden.  

Nuorten viesti on selkeä: pelkkä tieto päihteiden haitoista ei riitä, vaan merkitykselliseksi koettu päihdekasvatus vaatii hyvää vuorovaikutusta, jossa nuori voi kertoa ajatuksistaan avoimesti ilman syyllistämistä. 

Tämän artikkelin aiheena oleva opinnäytetyö julkaistaan Theseuksessa syyskuussa 2026. Opinnäytetyön kirjoittajat ovat Noona Juurakko ja Sara Eddriouchi.

Artikkelikuva: Mohamed_hassan. (n.d.). Terapia, neuvonta, psykologia [Vektorigrafiikka]. Pixabay. Pixabay License. Saatavilla: https://pixabay.com/fi/vectors/terapia-neuvonta-psykologia-9690987/

Lähteet: 

Choi, H. J., Miller-Day, M., Shin, Y., Hecht, M. L., Pettigrew, J., Krieger, J. L., Lee, J., & Graham, J. W. (2017). Parent prevention communication profiles and adolescent substance use: A latent profile analysis and growth curve model. Journal of Family Communication, 17(1), 15–32. https://doi.org/10.1080/15267431.2016.1251920  

Fröjd, S., Kaltiala-Heino, R., Ranta, K., von der Pahlen, B., & Marttunen, M. (2009). Nuorten ahdistuneisuus ja päihteiden käyttö: Tietoa vanhemmille ja nuorten kanssa työskenteleville aikuisille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).  https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/57d5a905-9f96-4d47-8ef7f69e76a0cc0d/content     

Luk, J. W., Farhat, T., Iannotti, R. J., & Simons-Morton, B. G. (2010). Parent-child communication and substance use among adolescents: Do father and mother communication play a different role for sons and daughters? Addictive Behaviors, 35(5), 426–431. https://doi.org/10.1016/j.addbeh.2009.12.009 

Russ, A. J., Bullo, A., & Schulz, P. J. (2026). Do parental communication and monitoring counteract substance use in adolescents? A scoping review of dyadic studies. Health Communication, 41(5), 800–849. https://doi.org/10.1080/10410236.2025.2536312  

Tapio, M. (2014). Sosiaalipedagogista päihdekasvatusta? Sosiaalipedagogiikka, 15, 121–132. https://doi.org/10.30675/sa.122638  

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (7.12.2023). Ehkäisevä päihdetyö kouluissa ja oppilaitoksissa. https://thl.fi/ohjeita-ammattilaisille/ehkaiseva-paihdetyo-kouluissa-ja-oppilaitoksissa