Onko vapaaehtoistyö merkityksellistä?
Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä selvitettiin vapaaehtoistoiminnan merkitystä vapaaehtoisille. Toimeksiantajana toimi Vanhustyön keskusliitto. Opinnäytetyö toteutettiin teemahaastatteluin (n=8), ja taustateoriana hyödynnettiin suomalaisen filosofin, tutkijan ja tietokirjailijan Frank Martelan tuoretta teoriaa ihmisen itseohjautuvuusteoriasta.
Martela on itseohjautuvuusteorian pohjalta havainnollistanut motivaatiotimantin, joka koostuu vapaehtoisuudesta, kyvykkyydestä, yhteisöllisyydestä ja hyvän tekemisestä. Saatujen tietojen avulla selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttavat ihmisten hakeutumiseen sekä haluun olla mukana vapaaehtoistoiminnassa.
Vapaaehtoistoiminta – mitä se oikeastaan on?
Vapaaehtoistoiminnalla on Suomessa pitkät juuret, jotka ulottuvat aina 1800-luvulle asti, jolloin sääty-yhteiskunta alkoi murentua. Muutoksen myötä ihmistä ei määrittänyt enää kuuluminen tiettyyn säätyyn, vaan heillä oli vanhat säätyrajat ylittävä yhteiskunnallinen rooli. Ihmisillä oli halu ja tarve olla aktiivisina toimijoina vaikuttamassa yhteiskunnallisiin ja ajankohtaisiin asioihin, jonka seurauksena syntyi vapaaehtoisten kansalaisten muodostamia yhdistyksiä, jotka tekivät yhteistyötä valtion ja kuntien kanssa. (Markkola 2005, 42–44.)
Vapaaehtoistoiminta on nimensä mukaisesti vapaaehtoisesti toteutettavaa toimintaa, jossa tyypillistä on kokemus siitä, että sekä toiminnan kumpikin osapuoli, vapaaehtoinen sekä asiakas, saavat jotain hyötyä. Asiakkaalle hyöty voi ilmetä esimerkiksi siten, että hän tulee kuulluksi. Vapaaehtoiselle hyöty voi näyttäytyä uusien asioiden oppimisena, kuten kuuntelutaidon kehittymisenä. Tutkimusten mukaan vapaaehtoistoimintaan mukaan lähteviä yhdistää halu ja kyky asettua toisen asemaan ja toimia epäitsekkäästi muiden hyväksi. (Raatikainen ym. 2019, 190–191.)
Vapaaehtoistoiminnan nähdään tarjoavan myös täydentäviä palveluita hyvinvointialueiden erittäin ruuhkautuneiden palveluiden ohelle, joka osaltaan poistaa painetta hyvinvointialueiden tarjoamilta palveluilta (Laatikainen 2011, 9). Vapaaehtoistoimin tarjottavaa palvelua ei kuitenkaan pidä nähdä kuntien palveluiden kilpailijana, sillä ne eroavat toisistaan selkeästi. Vapaaehtoisen suhde asiakkaaseen on epävirallinen ihmissuhde, joka ei ole ammatillinen vaan pikemminkin tasavertainen. Vapaaehtoinen ja työntekijä nähdään yhteistyökumppaneina.
Vahvikelinja – maksuton puhelinpalvelu
Vahvikelinja on Vanhustyön keskusliiton kolmevuotinen hanke, jonka tarkoituksena on tarjota ikäihmisille vireyttä ja voimavaroja esimerkiksi erilaisten visailujen ja jumppien muodossa. Tämä vapaaehtoisvoimin toteutettava valtakunnallinen palvelu tapahtuu täysin puhelimitse.
Tarve tämän kaltaiselle palvelulle havaittiin, kun Covid-19 esti suurimman osan sosiaalisista kontakteista, minkä seurauksena vanhusten yksinäisyyden nähtiin kasvavan ennestään. Vapaaehtoisilla, joita on reilu 30, on käytössään materiaalipankki, jota he voivat hyödyntää ikäihmisten aktivoinnissa.
Puheluiden aiheet määräytyvät tietysti soittajan tarpeiden mukaan, ja joissain puheluissa ei välttämättä kaivata virikettä lainkaan. Joillekin soittajille on tärkeintä, että he pääsevät jakamaan oman arkensa kuulumisia jollekin, jolla on aikaa kuunnella. Vapaaehtoisen on kuitenkin tärkeä muistaa, ettei Vahvikelinja ole huolilinja. (VTKL 2023.)
Vapaaehtoiseksi hakeutumista ohjaa sisäinen motivaatio
Sisäisellä motivaatiolla tarkoitetaan, että toiminta itsessään on tekijälleen palkitsevaa sekä on lähtöisin omista arvoista ja halusta toimia (Martela 2015, 31–32.) Toimintaan ryhdytään ilman ulkoista palkkiota. Sisäiset palkkiot syntyvät itselle miellyttävän toiminnan aiheuttamista myönteisistä tunteista. (Liukkonen ym. 2002, 132.) Sisäisen motivaation ohjaama toiminta lisää tutkitusti ihmisen hyvinvointia (Martela, Mäkikallio & Virkkunen 2017, 107–112).
Opinnäytetyössä havaittiin, että vapaaehtoistoiminta nähtiin monella eri tavalla merkittävänä vaikuttamisen muotona. Lähes kaikki haastateltavista mainitsivat, että toiminnassa on hyvää, kun saa itse suunnitella oman aikataulun mukaan vuoroja. Lisäksi ikäihmiset asiakasryhmänä kiinnosti monia. Haastateltavat kokivat, että ovat saaneet Vanhustyön keskusliitolta hyvää tukea ja ohjausta esimerkiksi koulutusten ja tapaamisten muodossa. Lisäksi tieto siitä, että hankekoordinaattorille voi soittaa ja purkaa vaikeita tilanteita, oli monelle helpottava tieto.
Kuuntelu- ja vuorovaikutustaidot nousivat haastatteluissa tärkeiksi osaamisen kulmakiviksi, kun puhutaan Vahvikelinjan vapaaehtoistoimintaan ryhtymisestä. Moni haastateltavista koki omaavansa kyseiset taidot, mutta toisaalta tulosten mukaan tunne näiden taitojen kehittymisestä lisääntyi toiminnan myötä. Lähes kaikki haastateltavat kertoivat, ettei toiminta Vahvikelinjassa ole heidän elämässään isossa osassa sosiaalisten suhteiden osalta. Haastateltavat kertoivat, että toiminta on vastavuoroista soittajan kanssaa. Sen seurauksena vapaaehtoinen oppii itsekin uusia asioita esimerkiksi vanhuudesta. Haastateltavat kokivat puhumisen olevan voimaannuttavaa myös itsensä näkökulmasta.
Osa haastateltavista koki, että vapaaehtoistoiminta on yksi tapa antaa muille ssamaa hyvää, mitä on itse saanut ja mikä on positiivinen voima ikäihmisen arjessa. Näistä edellä mainituista haastattelutuloksista voidaan päätellä, että hakeutuminen vapaaehtoiseksi on ihmisen sisäisen motivaation ohjaamaa.
Lähteet:
Laatikainen, T. 2011. Tuuks mukaan? Vapaaehtoistoiminnan toimintakäsikirja vanhustyöhön. Tampere: Koivupirtin säätiö
Martela, F. 2015. Valonöörit- Sisäisen motivaation käsikirja. Helsinki: Gummerus Kustannus Oy
Raatikainen, E.; Rahikka, A.; Saarnio, T.; Vepsä, P. 2019. Ammattina Sosionomi. Helsinki: Sa-noma Pro Oy
Salmela-Aro, K. & Nurmi, J. (toim.) 2017. Mikä meitä liikuttaa. Juva: PS-kustannus.
Vanhustyön keskusliitto 2023. Vahvikelinja. Viitattu 25.10.2023. Vahvikelinja – Vanhustyön keskusliitto – Arvokas vanhuus on ihmisoikeus. (vtkl.fi)