• päihderiippuvuus
• suruprosessi
• vertaistuki

Lapsen päihdeongelma on usein vanhempaa sosiaalisesti eristävä sen tuoman häpeän ja syyllisyydentunteiden vuoksi. Lapsen kuolema käynnistää uudenlaisen traumaattisen kriisin ja suruprosessin. Selviytymisessä auttaa muun muassa sosiaalinen tuki.

Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä laaditun oppaan toivotaan tuovan mukaan uusia vetäjiä sururyhmille. Kondis ry:n ryhmänvetäjien oppaan mukaan vanhempien kärsimys ei ole arvotonta, jos siitä on mahdollista selviytyä.

Toivoa ja ymmärrystä vertaisryhmistä

Kondis ry:n avoimet vertaisryhmät on suunnattu päihteidenkäyttäjien läheisille, ja yhdistys järjestää lisäksi sururyhmän läheisensä menettäneille. Ryhmissä käsitellään vertaistuellisesti ja luottamuksellisesti niin päihderiippuvuuden aiheuttamista arkisista tilanteista selviämistä kuin läheisriippuvuuden ja päihteiden käytön mahdollistamisen ilmiöitä. Ryhmissä normalisoidaan tilanteita ja tunteita sekä pidetään yllä toivoa tulevasta. Vertaisryhmien vetäjäksi voi alkaa ilman pohjakoulutusta.

Ryhmänvetäjien oppaan tarkoitus on tuoda lisää vapaaehtoisille ryhmänvetäjille lisää teoriatietoa ja käytännön vinkkejä uuden vertaisryhmän aloittamiseen. Surun käsite on keskeinen, sillä suru on yhteinen tunne niin traumaattisissa kriiseissä kuin menetyksissäkin. Oppaassa käsitellään myös eri riippuvuuksien teoriaa, vireystilan säätelyä ja reflektoivaa otetta ryhmävetäjän oman jaksamisen huomioimiseen ja omien rajojen vetämiseen.

Sururyhmät tarjoavat tukea menetyksen kokeneille

Usein sururyhmät ovat strukturoituja, ja niihin päästäkseen on menetyksestä täytynyt olla kulunut tietty aika. Kaikki Kondiksen vertaisryhmät ovat avoimia, myös sururyhmä. Surusta selviytymistä ei edistä surun voimakas prosessoiminen sen alkuvaiheessa. Toisaalta surusta toipumista kuitenkin edistää muut seikat, joita sururyhmästä voi saada.

Näitä surun käsittelyssä auttavia seikkoja ovat muun muassa yhteisöön kuuluminen, varmuus lohdutuksen saamisesta, vertaistuki sekä vapaaehtoistyön tekeminen. Myös vertaisryhmän vetäminen voi siis olla surusta toipumista edistävä tekijä ja osa omaa toipumisprosessia.

Avoimessa sururyhmässä vasta läheisensä menettänyt voi saada uskoa selviytymisen mahdollisuudesta kuullessaan ryhmässä suruprosessissaan pidemmällä olijoita. Avoimella sururyhmällä on etuja, vaikkei osallistuja alkuvaiheen shokkivaiheesta jälkeenpäin muistaisikaan mitään. Pidemmällä olijat taas voivat huomata oman prosessinsa edenneen, kun tapaavat heitä, jotka ovat vasta surumatkan alussa. Tärkeä kohtaamisen taso on myös se, että päihteidenkäyttö kuoleman syynä ei ole Kondiksen sururyhmässä erityinen, vaan yhdistävä tekijä.

Sosiaalisen tuen esteenä on häpeä

Läheisen päihdeongelma tuo usein varsinkin vanhemmalle vielä läheisen eläessäkin käsiteltäväksi invalidisoivia syyllisyyden ja häpeän tunteita. Päihderiippuvuus altistaa myös läheisriippuvuuden synnylle. Lopullinen menetys on aina valtava kriisi. Nyky-yhteiskunnan, ehkä valheellinenkin, turvallisuudentunne on vieraannuttanut ihmiset menetyksistä, eikä surevaa siksi usein ehkä osata kohdata. Yksin jääminen on kuitenkin riski toipumiselle.

Tämän vuoksi juuri vertaisryhmä tarjoaa merkityksellistä tukea jo surun alkuvaiheessa. Surua ei voi käsitellä pois eikä sillä ole määräaikaa. Suru elää omaa elämäänsä, ja tulee aaltoina takaisin pitkänkin ajan päästä.

Yhteiskunnan tuki päihteidenkäyttäjien läheisille on sosiaalilaissa luvattu ja taattu, mutta käytännössä se on olematonta. Opinnäytetyössä laaditussa oppaassa esitettyjen surun vaiheiden tunnistaminen auttaa ryhmänvetäjää luottamaan jokaisen osallistujan yksilölliseen suruprosessiin; toivottamaltakin näyttävä tilanne tai tunne aikanaan helpottaa.

Elämä jatkuu: Traumaperäisen stressin käsittely äkillisen menetyksen jälkeen

Kun kuolema on äkillinen, tapahtunut epämääräisissä olosuhteissa, oman tai toisen käden kautta, tulee läheiselle käsiteltäväksi surun lisäksi traumaperäisiä stressioireita. Traumaperäinen stressi syntyy uskomukset rikkovasta kokemuksesta, johon ei ole voinut valmistautua etukäteen. Ihmisen voimavarat eivät riitä käsittelemään tilannetta ja näin syntyy psyykkinen kaaos. Tällainen kriisi katkaisee elämänkulun ja hävittää tulevaisuuden perspektiivin jättäen kokijan selviytymään jokaisesta pitkästä sekunnista yksi kerrallaan. Avuttomuus, pelko ja viha ovat läsnä.

Kriisin sokkivaiheessa ihmisen mieli suojautuu asioilta, joita se ei vielä kykene käsittelemään. Joku lamaantuu täysin, toinen itkee tai raivoaa ja joku huolehtii loogisesti käytännön asioista. Reagointivaihe ja sureminen voi alkaa, kun mieli pystyy vastaanottamaan tiedon tapahtuneesta. Tunne voi olla kehollinen: vapinaa, sydämen jyskytystä, unettomuutta päänsärkyä ja ruokahalun muutoksia.

Yleensä ihmisen suhde itseensä, ympäristöönsä ja ylipäätään elämään on koetuksella ja tarve puhua asiasta on suuri. Kriisin työstämis- ja käsittelyvaiheessa ihminen voi vetäytyä sosiaalisista suhteista, kärsiä muistivaikeuksista ja tulevaisuuden katoamisesta. Uudelleenorientoimisvaiheessa ihmisen voimat ja usko itseen palautuvat ja hän rakentaa tulevaisuutensa uudelleen. Hyvää surusta toipumista ennustaa:

• Vertaistuki
• Surun äärelle pysähtyminen ja sille tilan antaminen
• Tosiasioiden tunnustaminen
• Yhteisöön kuuluminen ja varmuus lohdutuksen saamisesta
• Joustava tunteidensäätelyn kyky
• Hyväksyvän tietoisen läsnäolon avulla surun havainnointi
• Huomion kääntäminen pois kielteisestä tunnekokemuksesta
• Hyvät muistot
• Nauru ja hymy
• Turvalliset ja läheiset ihmissuhteet
• Arkielämän rooleissa toimiminen
• Tyydytystä tuova työelämä
• Pääsy luonnon yhteyteen
• Vapaaehtoistyön tekeminen

Surusta toipumista eivät taas edistä surun voimakas prosessointi sen ensimmäisinä viikkoina, voimakas tunteisiin syventyminen eikä menetyksen välttely, joka voi johtaa myös kontrolli ja välttelykeinojen käyttämiseen ja toissijaisiin tunteisiin kuten vihaan, katkeruuteen ja ahdistukseen.

Aiemmin ajateltiin, että suru ja kiintymys menetettyyn katoavat ajan myötä. Nykyisin ajatellaan, että kiintymyssuhde ei häviä, vaan että ajan myötä suru asettuu osaksi elämää ja ihminen onnistuu lisäämään elämäänsä myös muuta surun ympärille. Suru ei ikään kuin pienene, mutta se kevenee samalla kun ihmisen kyky tuntea ja kantaa erilaisia tunteita kasvaa. Kärsimys ei olekaan arvotonta, jos siitä on mahdollista selviytyä. Kovien kärsimysten myötä ihminen voi saavuttaa vahvuuksia, joita ilman olisi muutoin jäänyt. Surusta selvittyään ihminen voi kokea, että ihmissuhteet näyttäytyvät merkityksellisempänä ja elämän ja maailman asiat asettuvat omiin mittasuhteisiinsa.

Ratkaisukeskeisyys auttaa ryhmäläisiä rakentamaan resilienssiä

Resilienssi on kykyä sopeutua erilaisiin häiriötilanteisiin elämässä. Resilientti ihminen taipuu, vaan ei taitu. Resielienssi ei ole synnynnäinen ominaisuus, ja sen määrä myös vaihtelee ihmisen elämäntilanteiden mukaan. Resilienssi toisaalta mahdollistaa surun kokemisen ja sen läpi pääsemisen ja toisaalta surun ja traumanjälkeinen kasvu onnistuneen tunnetyöskentelyn seurauksena lisää ihmisen resilienssiä.

Laaditun oppaan ohjauksellinen ote on ratkaisukeskeisyys ja se pyrkii kiinnittämään huomion vastoinkäymisistä onnistumisiin. Opas sisältää nopeasti silmäiltäviä listoja, valmiita kysymyksiä, mahdollisia näkökulmia ja vakauttavia harjoituksia. Tunteita ei ole tarkoitus mitätöidä, vaan ne pyritään normalisoimaan. Oppaan sanoma on, että elämästä pitää pyrkiä löytämään myös ilon aiheita. Hyvää surusta toipumista nimittäin ennustaa se, että ihminen pystyy surun rinnalla kokemaan myös iloa.

Miksi tuki on tärkeää ja kuinka monta ihmistä tämä koskettaa? Kondis ry:n mukaan kokemusperäinen tieto kertoo, että vain joka kymmenes huumeidenkäyttäjän kuolema tilastoidaan yliannostuskuolemaksi. Välillisesti huumeet tappavat näin vuosittain Suomessakin tuhansia ihmisiä ja nämä kuolemat jättävät jälkeensä useita tuhansia surevia läheisiä. Etenkin äidit kamppailevat toipumisen kanssa. Äidin selviytyminen oman lapsen kuolemasta on äidin huolenpitokiintymyksen vuoksi erityisen haastavaa.

Lapsen menettäminen on loppuelämän prosessi, josta täytyy selviytyä uusissa elämänvaiheissa yhä uudelleen. Vain viidesosa lapsensa menettäneistä äideistä on muutaman vuoden päästä kaikilla elämän osa-alueilla resiliensseja. Äidin hyvinvointi vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin ja resilienssiin. Vertaistukiryhmällä voi olla merkittävä osuus surusta toipumisessa. Oppaan tavoitteena on rohkaista uusia vertaisryhmän vetäjiä vapaaehtoistyön pariin ja omalle toipumisen tielle.

Lähteet:

Yli-Mattila, E.; Mattus, M.; Hyytiäinen, A. 2024. Vertaisvetoinen läheisryhmä : opas päihderiippuvaisten läheisille suunnattujen vertaisryhmien ohjaamiseen Kondis ry:ssä https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051612547