• hyvinvointi
• lukeminen
• vanhemmuus
• yhteinen aika

Alle kouluikäisen lapsen suhde kirjallisuuteen rakentuu pitkälti kotoa opituista esimerkeistä, eli kirjojen saatavuudesta ja lukemisen malleista. Kun lapsen kanssa luetaan yhdessä, sen vaikutus voi kantaa ensiaskelista läpi koulupolun aina vanhuuteen asti. Se vaikuttaa laajasti lapsen kehitykseen, minäkuvaan, osallisuuteen, kiinnostukseen ja oppimiseen.

Vaikka lapsi oppii lukemaan useimmiten viimeistään ala-koulun ensimmäisillä luokilla, lukutaidon pohja rakennetaan ennen kouluikää. Tällaisten ennen koulun alkua tapahtuvien lukuhetkien merkitys ei ole pelkästään lukutottumusten muodostamisessa, vaan myös kielellisen kehityksen tukemisessa. Jo ensimmäisen ikävuoden aikana yhteisen lukemisen merkitys korostuu, kun lapsen aivot kehittyvät kaksinkertaisiksi ja kielen oppiminen vauhdittuu. (Lukukeskus, 2025).

Lapsi on riippuvainen vanhemman läsnäolosta

Lapsen huomataan tarkkailevan jo vauvana vanhemman toimintaa ja kiinnostuvan samoista esineistä, joita vanhempi käsittelee. Kun vanhempi näyttää kiinnostustaan kirjoja kohtaan pienenkin hetken esim. nukutuksen yhteydessä, lapsi oppii kirjojen olevan merkityksellisiä rutiinien kannalta. Lapsen on helpompaa syventyä ja hakeutua satujen maailmaan, kun vanhempi näyttää itse mallia, miten kirjoihin voi uppoutua.

Vanhemman kyky lukea ääneen luo nähtyjen kuvien rinnalle uuden mielikuvituksellisen maailman lapselle. Kirjan hahmot heräävät sanojen kautta eloon ja lapsi pääsee ihmettelemään hahmoja ja niiden toimintaa, joka voi synnyttää keskustelua lapsen ja vanhemman välille. Tämä luo vanhemmalle merkityksellisyyden tunteen omasta roolistaan, koska hän mahdollistaa tutun ja turvallisen äänen sekä fyysisen läheisyyden avulla vuorovaikutuksen ja yhteisen innon maailman kirjan kautta (Jormalainen, 2023, s. 26).

Lukemaan opittua vanhemman roolin merkitys ei enää korostu samalla tavalla, kuin ennen. Se ei kuitenkaan poista sitä, etteikö lukemaan oppimisen jälkeen lapsi edelleen nauttisi ja kaipaisi ääneen lukemisen hetkiä. Vanhemman näyttämän mallin tuoma voima voi jatkua kiinnostuksena lukemista kohtaan, joka voi tarjota lapselle kirjoista elinikäisen ystävän, viihdettä, lohtua, tunteiden käsittelyyn apua ja moraalin kehittymistä. Tämä kantaa lasta tarjoten kehityksellisen, taiteellisen, viihteellisen ja pedagogisen näkökulman, jolloin hyödyt varhaislapsuuden lukuhetkistä näkyvät pitkälle aikuisuuteen asti. (Suvanto & Ukkola, 2020, s. 271, 274–276).

Uudet kokemukset ja maailma aukeavat kirjojen avulla

Kirjoja löytyy kaupoista, kirpputoreilta, kirjastoista ja messuilta. Niitä on esillä lapsen tasolla varhaiskasvatuksessa ja kirjastossa lastenosastoilla, jolloin aikuinen mahdollistaa lapselle niiden äärelle pääsemisen. Kotona lapsi ei voi hakeutua monipuoliseen satuviidakkoon, jos kirjoja ei ole lapsen korkeudella tavoitettavissa. Luettavan valikoimisesta voi tehdä kivaa, kun lapsi ja vanhempi valitsevat kumpikin esim. kirjastosta lainattavia kirjoja. Vanhemman rooli on tärkeä aiheiden ja teemojen laajentamisessa, jolloin lapsi innostuu vanhemman johdatuksella uusista ja itselle ennestään tuntemattomista teoksista.

Svahnin (ei pvm.) mukaan kirja voi jäädä elämään lukemisen jälkeenkin, jolloin kirjaan liittyvien asioiden ei tarvitse tapahtua sillä hetkellä. Yhdessä luettu kirja neuvolakäynnistä, kaverin poismuutosta toiselle paikkakunnalle, lentokoneessa matkustamisesta tai uimakoulun ensimmäisestä kerrasta tutustuttavat asiaan ja auttavat käsittelemään uusista tulevista kokemuksista syntyneitä tunteita. Svahn jatkaa, että kirjan sisältämät hahmot tai esineet voivat tulla mukaan leikkeihin, innostaa lähtemään yhdessä retkelle tai herättää havaintoja ympäristöstä tyylillä ”Muistatko, kun…”.

Yhdessä vietetty aika satujen maailmassa lisää hyvinvointia

Käsitämme erilaisten asiantuntijoiden ja lukemiemme artikkeleiden kautta sen, että lukeminen rauhoittaa meitä ja sitä suositellaan tapahtuvaksi ennen nukkumaan menemistä. Rauhoittumisen lisäksi lukeminen tarjoaa yhteisen iltasadun hetkestä lapselle ja vanhemmalle mielihyvää (Lerkkanen, 2020, s. 190). Yhteinen rauhallinen hetki luo positiivisen vuorovaikutuksen tilanteen ja turvallisuuden tunteen, johon on helppo rauhoittua tai nukahtaa.

Kiireisen arjen keskellä voi tuntua vaikealta löytää aikaa lukemiselle, jolloin ainoa mahdollinen hetki voi olla rutiinien lomassa. Lukuhetkistä voi tulla yhteistä laatuaikaa, jolloin vaikutetaan lapsen emotionaaliseen, sosiaaliseen ja kognitiiviseen kehitykseen (Lukukeskus, 2025). Lapsi oppii, että vanhemman huomio on lapsessa ja vanhempi on avoin keskusteluille ja ihmettelylle. Tällaisia lyhyitäkin kiintymyssuhdetta vahvistavia hetkiä voi olla tilanteissakin, joita emme heti tule ajatelleeksi: Ruokailun yhteydessä odottaessa ruokaa, vessassa opetellessa potalle, odotustilanteessa tai julkisessa kulkuvälineessä matkustaessa.

Yhteiset lukuhetket luovat pitkän muistijäljen

Kun pohdimme varhaislapsuutemme kirjoja, nousee useimmilla mieleen kirja tai kirjasarja, jota luettiin kerta toisensa jälkeen kirjahyllystä omasta toiveesta. Kun muistelemme omia kirjallisuuden parissa vietettyjä hetkiämme, tulee mieleen, kun vanhempi peitteli ja luki iltasatua ennen nukahtamista. Muisto siitä, että joku tärkeä aikuinen luki satuja ääneen, kantaa loppuelämän. Muiston pysyvyyteen vaikuttaa se, että lukuhetket ovat olleet lapsena tärkeä ja mielekäs asia itselle (Jormalainen, 2023, s. 26).

Ääneen lukemisen lämmin muisto voi vaikuttaa omaan vanhemmuuteen, jolloin ääneen lukemisen löytää uudelleen omien lapsien myötä. Lastenkirjojen maailmaan voi olla vaikeaa asettua, mutta tarjontaa saduissa sekä kuvakirjoissa on valtava määrä. Ääneen lukemisen tapa voi siirtyä sukupolvelta toiselle, jolloin tarvitaan vain se aikuinen, joka aloittaa tai omaa voimavaroja siirtää tapaa eteenpäin.

Kuva: Lina Kivaka. (2018). A child and adult reading an illustrated storybook together in a cozy setting [Valokuva]. Pexels. https://www.pexels.com/photo/person-reading-a-book-1741230/

Lähteet:

Jormalainen, E. (2023). Lumotut sanat. Virikkeitä – Lasten- ja nuortenkirjallisuuden kulttuurilehti. 4/2023. (s. 24–28). https://ibbyfinland.fi/wp-content/uploads/2024/01/IBBY-Virikkeita-nro3-20233-netti.pdf

Lerkkanen, M-K. (2020). Kehittyvä luku- ja kirjoitustaito. Teoksessa E. Niemitalo-Haapola, S. Haapala & S. Ukkola (toim.), Lapsen kielenkehitys: vuorovaikutuksen, leikin ja luovuuden merkitys (s. 183–202). PS-kustannus.

Lukukeskus. (2025). 5 faktaa lasten ja nuorten lukemisesta 2025. Haettu 6.5.2026 osoitteesta https://lukukeskus.fi/5-faktaa-lasten-ja-nuorten-lukemisesta-2025/

Suvanto, A. & Ukkola, S. (2020). Lastenkirjallisuus alle kouluikäisen lapsen kielenkehityksen tukena. Teoksessa E. F-Haapola, S. Haapala & S. Ukkola (toim.), Lapsen kielenkehitys: vuorovaikutuksen, leikin ja luovuuden merkitys (s. 271–289). PS-kustannus.

Svahn, M. (ei pvm.). Kun teksti herää eloon – toiminnallinen lukeminen oppimisen tukena. Lue lapselle. Haettu 7.5.2026 osoitteesta https://luelapselle.fi/toiminnallinen-lukeminen-oppimisen-tukena/