Pienituloisia ohjaavien palvelutuntemuksessa puutteita
Pienituloisia ohjaavien sosiaalialan ohjaajien palvelutuntemuksessa on puutteita. Asiakkaiden toiveena olisi yhden pysähdyksen taktiikkaa, josta apua saisi yhdellä kerralla aiempaa kattavammin. Järjestötoiminnalla on tässä iso rooli.
Ihmisen hyvinvointi koostuu monesta eri elämän osa-alueesta. Keskimäärin suomalaisten hyvinvointi on kehittynyt parempaan suuntaan, mutta väestöryhmien erot hyvinvoinnissa eivät ole kaventuneet. Tulotasolla, koulutustaustalla ja ammatilla on selkeä yhteys hyvinvointiin ja terveyteen. Työelämän ulkopuolella pienituloisuus ja köyhyysriski ovat huomattavasti suuremmat.
Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä toteutettu palvelukartta alueen aikuissosiaalityötä tekeville sosionomeille ja muille palveluohjausta tekeville työntekijöille, joiden asiakkaisiin kuuluvat työelämän ulkopuolella olevat asiakkaat, kokoaa yhteen Turun talousalueella tai valtakunnallisesti toimia tahoja, jotka edesauttavat pienituloisten tilannetta. Palvelukartta tarjoaa tietoa paitsi erilaisista saatavilla olevista palveluista ja etuuksista, myös syventää, selkeyttää ja lisää saavuttamiensa työntekijöiden tietämystä Turun alueen palvelujärjestämästä.
Pitkäaikaistyöttömyys ajaa elämän kriisiin
Pitkäaikaistyöttömät joutuvat tyypillisesti turvautumaan työttömyysturvaetuuksiin sekä muihin limittäin saatavilla oleviin tukimuotoihin, kuten asumistuki tai muut kelan etuudet. THL:n (2016) raportissa tuodaan ilmi, että asiakkaat kokevat toimeentulotuen hakeminen etenkin ensimmäisellä kerralla kohtuuttoman vaikeaksi.
Usein toimeentulotuen varaan joutuminen liittyy jonkinlaiseen elämän kriisiin esimerkiksi avioeroon, mielenterveyden järkkymiseen tai työttömyyteen. Oman jaksamisen ollessa heikkoa, on vaikeaa löytää voimia ja keskittymistä hakemusten oikein täyttämiseen ja kuittien, tositteiden, todistusten ja muiden liitteiden etsimiseen sekä muokkaamiseen hakemusta varten. Lisäksi monilla toimeentulotuen hakemisen vaikeus liittyy etenkin ensimmäisillä kerroilla myös häpeään.
Suomessa suurin syy työttömyyteen on mielenterveyden haasteet ja päihdeongelmat. Nämä ongelmat vaikuttavat monin tavoin yksilön elämään ja voivat pahentua työttömyyden myötä. Työttömyyden syyt ovat kuitenkin moninaiset, ja kulkevat usein käsikädessä myös seurausten kanssa. Pitkäaikainen työttömyys ei ole vain taloudellinen haaste, vaan se voi vaikuttaa monin tavoin työttömien elämään ja hyvinvointiin.
Noin kolmasosa työttömistä elää minimibudjetilla, mikä tarkoittaa, että heidän käytettävissään olevat taloudelliset resurssit ovat hyvin rajalliset. Tämä asettaa lisäpaineita jo muutenkin haastavaan tilanteeseen. Jatkuva tukiviidakossa rämpiminen ja pienituloisuuden haasteet kuormittavat tutkitusti henkilön mielenterveyttä ja laskevat yleistä terveydentilaa, sosiaalisuutta sekä osallisuutta, joka puolestaan lisää sekä työttömyyden riskiä että jatkuvuutta. Lisäksi työkyvyn arvioiminen on monimutkainen prosessi, joka voi kestää pitkään. Alentuneen työkyvyn aspektia ei helposti huomioida, ja työkyvyttömyyseläkkeelle on vaikea päästä. Tällöin henkilö ei saa tarvitsemaansa taloudellista tukea, vaikka hänen työkykynsä olisikin heikentynyt.
Pienituloiset tarvitsevat tukea monilla elämänalueilla
Turun ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat haastattelivat alueen pienituloisia sekä heitä ohjaavia tahoja. Vastaajat korostavat, että pienituloiset tarvitsevat tukea monilla elämänalueilla, ja tiedon saaminen avusta tulisi olla helpompaa. Vastaajat toteavat myös, että nykyiset tuet eivät anna mahdollisuutta harrastaa liikuntaa tai syödä terveellisesti samanaikaisesti. Vastaajat totesivat myös, että pakollisten menojen jälkeen monelle kuukautta kohden käteen jäävä rahamäärä alittaa 200 euroa, mikä ei ole riittävä laadukkaaseen elämään.
Kertaluontoiset avustukset kuten ostositoumukset ovat vastaajille arvokkaita, mutta tukijärjestelmän kokonaisuus näyttää olevan monille riittämätön. Vastaajat ilmaisevat yleisesti, että tukijärjestelmä ei ole riittävä nykyisen elämisen tasoluokan kanssa.
Ohjaajien työn painopiste oli palveluneuvonnassa ja keskusteluavun tarjoamisessa asiakkaille. Asiakkaiden tarve vaihteli, ja jokaisen avuntarve oli pyrittävä arvioimaan yksilöllisesti. Työ saattoi olla myös konkreettista apua lomakkeiden täyttämisessä. Ohjaajien työpaikkojen resurssien niukkuus ja työntekijöiden vähäinen määrä kuitenkin haastavat yksilöllisen palveluohjauksen toteuttamisen.
Asiakkaiden haastatteluissa ilmeni selkeästi tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Asiakkaat haluavat tulla huomioiduksi omassa elämässään ja palveluiden kehittämisessä sekä osallistua päätöksentekoon. He korostivat myös tarvetta paremmalle tiedottamiselle siitä, miten palveluiden piiriin ohjaudutaan ja mistä saa apua.
Yksikään haastateltavista pienituloisista ei kokenut saaneensa riittävästi apua ja tukea palveluiden tai tukien löytämiseen ja hakemiseen. Haluttaisiin tietää alennuksia ja palveluita muualta kuin Kelasta ja sosiaalitoimesta. Ohjaajien tietotaidon koetaan olevan riittämätöntä ja asiakasohjauksen ontuvaa. Asiakas voi pahimmillaan joutua pompoteltavaksi tai peräti saada väärää tietoa.
Välttämättä asiakas ei löydä eikä hänelle osata neuvoa kaikkia hänen tilannettaan mahdollisesti helpottavia palveluita. Hiljainen tieto kulkee lähinnä puskaradiossa muiden pienituloisten vinkkaamana. Ratkaisuna tähän toivotaan palveluja kootusti yhteen paikkaan, jolloin niitä voidaan koordinoida paremmin ja tarjota monipuolisempaa apua pienituloisille, erityisesti pitkäaikaistyöttömille. Tällä voidaan vähentää väliinputoamista ja varmistaa, että he saavat tarvitsemansa tukitoimet tehokkaasti ja kokonaisvaltaisesti.
Järjestötoiminnan palvelut avainasemassa
Mitä selkeämmin olemassa olevista palveluista on saatavilla tietoa, sitä vähemmän on tarvetta raskaammalle palveluohjaukselle. Varsinaista palveluohjausta tulisi kuitenkin olla aina saatavilla sitä tarvitseville. Järjestöjen ja yhdistysten rooli korostuukin palveluneuvonnan tarjoajana etenkin alueellisesti palveluiden vähentyessä tai keskittyessä toisaalle.
Pienituloisia ohjaavan sosionomin ammatilliseen osaamiseen kuuluu asiakkaiden tavoitteellinen ja muutoksia eteenpäin vievä, asiakkaan voimavaroja ja osallisuutta lisäävä ohjaus. Sosionomi hallitsee sosiaaliturvan ja laajemmin hyvinvointipalvelujärjestelmän niin julkiselta kuin yksityiseltäkin sektorilta, sekä lisäksi kolmannen sektorin ja esimerkiksi järjestöjen, yhdistysten ja säätiöiden avun ja tuen muodot. Teknologia mahdollistaa keinot tiedon nopeaan jakamiseen ja vastaanottamiseen, mutta apu tiedonhallintaan on edelleen ohjaustyön keskiössä.
Järjestötoiminnan palvelut ovat avainasemassa monen henkilön palveluneuvonnassa. Erityisesti palkkatuettua työtä ja kuntouttavaa työtoimintaa pitkäaikaistyöttömille tarjoavat yhdistykset toimivat työttömyyden kentällä helposti lähestyttävänä matalan kynnyksen palveluntarjoajana. Apua saadaan saman katon alta niin työttömyyskorvausten, velka-asioiden kuin muidenkin henkilöä kuormittavien asioiden selvittelyyn. Olennaista tällöin on ohjaajan ajantasainen tieto saatavilla olevista ja oikeista palvelutahoista sekä siitä, miten palveluihin ohjaudutaan.
Järjestöjen hiljainen ja kokemuspohjaan perustuva tieto palvelee asiakaskuntaansa keskittyneesti. Asiakas on oman elämänsä asiantuntija ja henkilön tilannetta tarkastellaan kokonaisuutena ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tähdäten. Palveluohjaus on monialaisen ja moniammatillisen verkoston tarjoamien mahdollisuuksien asiakaslähtöistä hyödyntämistä. Avun hakemisen ja saamisen ongelmattomuus ja varmuus ovat keskiössä hyvän palvelukokemuksen takaamiseksi.
Artikkeli pohjautuu opinnäytetyöhön: Kuisma, Sirja; Putrus, Flouna; Sulkakoski, Riikka (2024): palvelukartta pienituloisille: työväline pienituloisten kanssa työskenteleville