Traumainformatiivinen hoiva pitkäaikaisessa perhesijoituksessa – ymmärryksestä rakentuu turva lapselle
Trauma muuttaa lapsen tapaa olla maailmassa. Traumatisoitumisen vaikutukset näkyvät usein selkeimmin lapsen käytöksessä.
Kehittämistyöni tavoitteena oli syventää perhehoitajien traumaymmärrystä ja tuoda esiin, miten traumainformatiivisuuden viitekehyksen voi ottaa osaksi arkea pitkäaikaisissa perhesijoituksissa. Traumainformatiivinen hoivan periaatteet tarjoavat perhehoitajalle välineitä kohdata lapsen reaktiot myötätuntoisesti ja ennakoivasti.
Traumaymmärrys avaa uusia tapoja tulkita lapsen käyttäytymistä
Perhehoito tarjoaa lapselle kodinomaisen ympäristön, jossa lapsen kasvu ja kehitys voivat edetä turvallisesti. Monelle sijoitetulle lapselle tämä saattaa olla ensimmäinen paikka, jossa turvallisuus, ennakoitavuus ja jatkuvuus toteutuvat. Lapsen elämässä taustalla voi olla pitkäaikaista kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä tai muuta toistuvaa traumaattista kuormitusta, joka on vaikuttanut lapsen varhaiseen kehitykseen ja ihmissuhteisiin.
Trauman vaikutukset ulottuvat syvälle lapsen tunne-elämään ja käyttäytymiseen. Ne voivat näkyä ylivireytenä, kontaktista vetäytymisenä, vaikeutena luottaa aikuisiin tai epäloogisina äkkireaktioina eri tilanteissa. Traumainformatiivinen hoiva -viitekehys auttaa lasta hoitavaa aikuista ymmärtämään näitä lapsen reaktioita selviytymisen näkökulmasta: kyse voi olla traumareaktioista, traumatakaumista tai opituista strategioista, jotka ovat olleet lapselle jossain elämänvaiheessa välttämättömiä.
Traumainformatiivisten periaatteiden ymmärtäminen on perhehoidossa erityisen tärkeä. Niiden avulla perhehoitajan huomio siirtyy lapsen käyttäytymisen kontrolloinnista hänen kokemushistoriansa ymmärtämiseen. Kun perhehoitaja tunnistaa lapsen reaktion juuret, hän pystyy vastaamaan lapsen reaktioihin sensitiivisesti ja tukemaan lasta tavalla, joka rakentaa hänen turvallisuuden tunnettaan. Oma kokemukseni perhehoitajana on vahvistanut käsitystä siitä, kuinka pienillä, toistuvilla ja johdonmukaisilla teoilla voidaan vaikuttaa lapsen turvallisuuden tunteeseen ja tukea hänen vakautumistaan.
Kehittämistyöni tietoperustassa avasin erityisesti varhaisen vuorovaikutuksen haavoittuvuustekijöitä ja niiden merkitystä sijoitettujen lasten kehitykselle. Näiden taustatekijöiden näkyväksi tekeminen osoittautui tärkeäksi, jotta perhehoitajat ymmärsivät, miksi tietyt tilanteet aktivoivat lapsessa voimakkaita tunteita ja miten näihin tunteiden herättämiin reaktioihin kannattaa vastata.
Koulutuksen vaikutus näkyi ymmärryksen ja varmuuden vahvistumisena
Kehittämistyöni tuloksena syntyi koulutus, jonka tarkoituksena oli lisätä perhehoitajien traumaymmärrystä ja tarjota heille tietoa Traumainformatiivisen hoivan periaatteista sekä käytännöllisiä keinoja kohdata sijoitettujen lasten kanssa arjessa esiin tulevia haastavia tilanteita. Koulutuksessa käsiteltiin erilaisia traumoja, kiintymyssuhteen merkitystä sekä perhehoitajan riskiä sijaistraumatisoitumisoitua.
Koulutuksessa pidettiin tärkeänä konkreettisuutta ja sitä, että uusi tieto muuntuisi toiminnaksi: miten valmistella ja tukea lasta käsittelemään tunnetiloja, miten rauhoittaa tilanne silloin, kun lapsen omat tunteiden säätelykeinot eivät riitä. Koulutuksesta saadun palautteen perusteella juuri tiedon ja arjen esimerkkien yhdistelmä koettiin oppimisen kannalta merkityksellisimmäksi. Perhehoitajat kuvasivat koulutuksen auttaneen heitä ymmärtämään lapsen toimintaa aiempaa syvemmin: he saivat uudenlaisen näkökulman, jonka avulla voivat ymmärtää lapsen käyttäytymisen takana olevia asioita. Osa osallistujista koki saaneensa vahvistusta omille toimintatavoilleen kun taas toisille koulutus puolestaan avasi kokonaan uuden tavan tarkastella vuorovaikutustilanteita ja ymmärtää, kuinka suuri merkitys aikuisen pysyvyydellä ja toiminnan ennakoitavuudella on lapsen toipumiselle.
Koulutuksen osallistujat kokivat Traumainformatiivisen hoivan periaatteiden tukevan myös heidän jaksamistan. Kun lapsen haastavaa käyttäytymistä ei tulkise henkilökohtaisesti, oma kuormitus kevenee. Sijaistraumatisoitumisen teema osoittautui koulutuksessa myös tärkeäksi: perhehoitajat kokivat tarvitsevansa tietoa siitä, miten he voivat suojata omaa hyvinvointiaan samalla kun he tukevat lasta. Koulutuksessa korostuivat myös reflektiivisten keskustelujen ja työnohjauksen arvo – perhehoitajat tarvitsevat työnsä tueksi turvallisia tiloja, jossa he voivat purkaa mieltä kuormittavia tilanteita lapsen yksityisyyden säilyessä.
Turvallinen arki rakentuu pienistä, mutta johdonmukaisista teoista
Traumainformatiivinen hoiva ei ole yksittäinen menetelmä vaan kokonainen tapa olla lapsen rinnalla. Se tulee näkyväksi sekä arjen rutiineissa että vuorovaikutuksen sävyissä. Lapsen turvallisuuden kokemus rakentuu ennakoitavasta arjesta, päivien selkeistä rakenteista, rauhallisesta kohtaamisesta sekä siitä, että lapsi tulee nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi omana itsenään.
Lapsen aiemmat kokemukset voivat johtaa siihen, että hän testaa aikuisen pysyvyyttä voimakkailla reaktioilla tai vetäytymisellä. Näissä hetkissä perhehoitajan johdonmukainen ja rauhallinen läsnäolo on ratkaisevaa. Se kertoo lapselle, että perhehoitaja kestää hänen tunteitaan ja että aikuinen pysyy vierellä myös silloin, kun lapsen omat säätelykeinot eivät riittä.
Perhehoitajan hyvinvointi kytkeytyy suoraan lapsen kokemukseen turvallisuudesta. Siksi on tärkeää, että perhehoitajalla on mahdollisuus purkaa kuormitusta turvallisessa ympäristössä ja saada tukea sekä ammatillisesti että vertaissuhteiden kautta. Traumainformatiivinen hoiva ei siis ole vain lapsen tukemista – se on myös perhehoitajan tukemista, jotta hän pystyy tarjoamaan luokseen sijoitetulle lapselle vakaan ja ennakoitavan arjen.
Pitkäaikainen perhesijoitus antaa mahdollisuuden nähdä ajan myötä muutoksia lapsen kehityksessä. Yksi kehittämistyöstäni noussut havainto oli se, kuinka pienet edistysaskeleet – kuten lapsen kyky kertoa tunteistaan tai luottaa aikuisen apuun – voivat olla merkki merkittävästä sisäisestä muutoksesta. Traumainformatiivinen hoiva ei poista lapsen aiempia kokemuksia, mutta se luo edellytykset uudenlaisen kehityssuunnan rakentumiselle.
Ymmärryksestä alkaa toipuminen
Traumainformatiivinen hoiva tarjoaa perhehoitajille välineitä nähdä lapsen käyttäytymisen taakse ja kohdata hänet myötätuntoisesti. Kehittämistyöni osoitti, että tiedon lisääminen vahvistaa perhehoitajien varmuutta jäsentää arjen tilanteita ja tarjoaa keinoja kohdata lasten kanssa eteen tulevia vaikeita hetkiä rakentavasti.
Perhehoidossa jokainen kohtaaminen on mahdollisuus korjaavaan kokemukseen. Kun perhehoitaja toimii johdonmukaisesti, ennakoivasti ja sensitiivisesti, lapselle alkaa rakentua kokemus siitä, että hän on turvassa, hänen tarpeensa huomataan ja hän on arvokas. Tämä on trauman vastavoima – ja juuri sitä, mitä moni sijaishuollossa elävä lapsi tarvitsee eniten.
Artikkeli pohjautuu Theseuksessa julkaistuun opinnäytetyöhön: Rajala, Marjut (2025): Traumainformatiivinen hoiva pitkäaikaisessa perhehoidossa.