Vertaistuki auttaa maahanmuuttajanuoria löytämään paikkansa Suomessa
Uuteen maahan muuttaminen voi olla nuorelle vaikea ja yksinäinen kokemus. Hämeenlinnassa toteutettiin opinnäytetyönä kehittämistyö, jossa maahanmuuttajanuoria rohkaistiin suomen kielen puhumiseen, tutustuttiin muihin maahanmuuttajanuoriin ja suomalaiseen kulttuuriin. Toiminnassa hyödynnettiin monikielistä vertaistukea. Keskusteluja käytiin suomen lisäksi englanniksi, turkiksi, arabiaksi sekä sinhali- ja tamilin kielillä. Toiminta osoitti, että vertaistuki voi helpottaa kotoutumista ja vahvistaa nuorten osallisuuden tunnetta.
Kehittämistyössä Suomen Kulttuurienvälisen Yhteisön (SKY ry) vapaaehtoiset maahanmuuttajanuoret toimivat vertaisohjaajina VALMA-luokan opiskelijoille. Vertaisohjaajat olivat itse muuttaneet Suomeen aikaisemmin, joten he ymmärsivät hyvin, millaisia tunteita ja haasteita uuteen maahan muuttamiseen voi liittyä. Tämä teki toiminnasta osallistujille turvallisempaa ja helpommin lähestyttävää.
Vertaisohjaajat kertoivat omasta arjestaan Suomessa, esimerkiksi koulusta, harrastuksista, vapaa-ajasta ja omista kokemuksistaan kotoutumisen aikana. He puhuivat myös siitä, miten olivat itse löytäneet erilaisia mahdollisuuksia kaupungissa, kuten nuorisotiloja, liikuntapaikkoja ja harrastuksia. Sosiaalinen tuki on yksi tärkeimmistä nuorten hyvinvointia edistävistä tekijöistä. Erityisesti vertaissuhteet ovat merkittäviä nuoruudessa, sillä ne tukevat identiteetin kehitystä ja psyykkistä hyvinvointia (Letkiewicz ym. 2023, s. 1). Vertaistuki on keskeinen keino edistää osallisuutta, koska se tarjosi nuorille mahdollisuuden osallistua yhteisölliseen toimintaan ja rakentaa merkityksellisiä sosiaalisia suhteita. Tutkimusten mukaan (de Beer ym., 2023, 2471-2482) vertaistuki lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vahvistaa sosiaalista integraatiota.
Mahdollisuus käyttää välillä omaa kieltä lisäsi toimintaan osallistuvien turvallisuuden tunnetta ja rohkaisi osallistumaan keskusteluihin. Kehittämistyön aikana huomattiin, että nuoret alkoivat vähitellen osallistua aktiivisemmin yhteiseen toimintaan. Erityisesti rento ilmapiiri, hyväksyvä kohtaaminen ja arkiset keskustelut auttoivat nuoria tuntemaan olonsa ryhmässä mukavammaksi. Samalla osallistumisen kynnys madaltui, ja nuorten oli helpompi tutustua uusiin ihmisiin sekä kysyä apua tarvittaessa. Joillekin nuorille tärkeä muutos ryhmän aikana oli se, että he uskalsivat ensimmäistä kertaa aloittaa keskustelun suomeksi tai kysyä itse jotakin ryhmässä. Tutkimusten mukaan vertaistuki voi toimia matalan kynnyksen tukimuotona ja täydentää virallisia palveluja tukemalla nuorten psyykkistä hyvinvointia ja osallisuuden kokemusta (de Beer ym., 2023, s. 2471).
Uusi maa voi tuntua yksinäiseltä
Suomeen muuttava nuori joutuu usein aloittamaan elämänsä uudelleen. Uusi kieli, uusi koulu ja erilainen kulttuuri voivat tuntua aluksi raskailta. Moni nuori ei vielä tunne muita ihmisiä eikä tiedä, miten arki Suomessa toimii. Tavallisetkin asiat, kuten koulussa toimiminen, harrastuksen aloittaminen tai uusien ihmisten tapaaminen, voivat tuntua vaikeilta uudessa ympäristössä.
Kotoutumisprosessi voidaan jakaa rakenteelliseen ja subjektiiviseen kotoutumiseen. Rakenteellisella kotoutumisella viitataan yksilön asemaan yhteiskunnan institutionaalisissa rakenteissa, kuten koulujärjestelmässä tai työmarkkinoilla. Subjektiivinen kotoutuminen liittyy yksilön kokemukseen kuulumisesta, hyväksytyksi tulemisesta ja merkityksellisyydestä yhteisössä. Tutkimusten mukaan (Castaneda ym. 2025, s. 76) kokemus kuulumisesta on keskeinen tekijä nuorten hyvinvoinnissa ja sillä on merkittävä vaikutus nuoren kotoutumiseen. Maahanmuuttajanuorelle vaikeinta on tunne siitä, ettei kuulu joukkoon. Nuori voi olla koulussa muiden kanssa, mutta silti tuntea itsensä ulkopuoliseksi. Heikko suomen kielen taito vaikeuttaa uusien ystävien saamista ja osallistumista yhteiseen toimintaan. Virheiden pelko voi estää nuorta puhumasta suomea koulussa ja arjessa, vaikka hän haluaisi oppia kieltä paremmin. Myös epävarmuus siitä, ymmärtääkö muita oikein tai tuleeko itse ymmärretyksi, lisää jännitystä arjen tilanteissa.
Kehittämistyön aikana huomattiin, että monet nuoret kaipasivat turvallista paikkaa, jossa voisi puhua rennosti ja tavata muita samassa tilanteessa olevia nuoria. Erityisesti mahdollisuus tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi oli nuorille tärkeää. Kun nuori kokee, ettei ole yksin, myös kotoutuminen voi tuntua helpommalta. Toiminnan aikana tuli esiin yksinäisyyteen ja ikävään liittyviä kokemuksia. Yksi nuorista kertoi, että muutto Suomeen oli tuntunut raskaalta, koska hän oli joutunut jättämään kotimaahan läheisiä ihmisiä ja itselleen tärkeitä asioita. Samalla hän kertoi, että ryhmän toiminta oli auttanut häntä tuntemaan olonsa rauhallisemmaksi ja vähemmän yksinäiseksi. Mahdollisuus tavata muita samanikäisiä nuoria lisäsi monien osallistujien itseluottamusta uudessa ympäristössä.
Yhdessä tekeminen vahvistaa osallisuutta
Kehittämistyön aikana huomattiin, että yhdessä tekeminen auttoi nuoria tutustumaan toisiinsa ja loi ryhmään turvallisen ilmapiirin. Monille nuorille oli tärkeää saada kokemus siitä, että he voivat osallistua toimintaan omana itsenään ilman pelkoa siitä, että heitä arvostellaan tai jätetään ulkopuolelle. Kun nuori kokee olevansa hyväksytty, hänen on usein helpompi osallistua myös muihin arjen tilanteisiin.
Toiminnassa osallisuus näkyi pienissä mutta tärkeissä asioissa. Nuoret saivat kertoa omista kiinnostuksen kohteistaan, ehdottaa tekemistä ja osallistua keskusteluihin omalla tavallaan. Kaikkien ei tarvinnut puhua paljon tai osata suomea täydellisesti. Tärkeämpää oli, että jokainen sai tuntea olevansa osa ryhmää.
Yhdessä tekeminen lisäsi nuorten rohkeutta tutustua uusiin ihmisiin. Ryhmän aikana monet nuoret alkoivat keskustella enemmän keskenään ja viettää aikaa yhdessä myös toiminnan ulkopuolella. Joillekin nuorille ryhmä tarjosi ensimmäisiä ystävyyssuhteita Suomessa. Tämä vähensi yksinäisyyden tunnetta ja vahvisti tunnetta siitä, että Suomessa voi rakentaa uusia ihmissuhteita ja löytää oman paikan yhteiskunnassa. Osallisuuden kokemus liittyy vahvasti sosiaalisiin suhteisiin, vuorovaikutukseen ja siihen, että yksilö kokee tulevansa kuulluksi ja hyväksytyksi (Renvik & Säävälä, 2024, s. 75-77).
Osallisuuden tunne vahvistui myös silloin, kun nuoret oppivat tuntemaan paremmin ympäristöään ja kaupungin mahdollisuuksia. Yhteiset vierailut, pelit ja keskustelut auttoivat nuoria osallistumaan aktiivisemmin toimintaan ja käyttämään kaupungin palveluita rohkeammin. Samalla nuoret saivat kokemuksia siitä, että he voivat toimia itsenäisesti uudessa ympäristössä.
Turvallinen ilmapiiri rohkaisee käyttämään suomea
Kehittämistyön aikana pyrittiin luomaan ilmapiiri, jossa suomen kieltä voisi harjoitella rennosti ilman pelkoa arvostelusta. Toiminnassa ei keskitytty täydelliseen kielitaitoon, vaan tärkeämpää oli rohkaista nuoria käyttämään suomea pienissäkin tilanteissa. Tavoitteena oli näyttää, että kieltä voi oppia vähitellen tavallisen vuorovaikutuksen ja yhdessä tekemisen kautta. Kieli ei ole pelkkä käytännöllinen viestinnän väline, vaan siihen liittyy vahva emotionaalinen ja identiteettiin kytkeytyvä ulottuvuus. Äidinkieli liittyy usein turvallisuuden, läheisyyden ja identiteetin kokemuksiin, kun taas uusi kieli voi aiheuttaa epävarmuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta. (Panayiotou, 2004, s. 130-132).
Suomen kieltä harjoiteltiin toiminnallisilla ja helposti lähestyttävillä tavoilla. Ryhmässä käytettiin esimerkiksi yksinkertaisia sanakortteja ja kuvatehtäviä, joiden avulla nuoret harjoittelivat arkeen liittyviä sanoja ja verbejä. Kuvien avulla oli helpompi ymmärtää sanojen merkityksiä, vaikka suomen kieli olisi ollut vielä heikkoa. Harjoitukset auttoivat erityisesti niitä nuoria, jotka eivät vielä uskaltaneet keskustella pitkiä keskusteluja suomeksi.
Toiminnassa hyödynnettiin myös pelejä, joissa suomen kielen käyttö tapahtui luonnollisesti muun tekemisen ohessa. Nuoret pelasivat esimerkiksi UNOa ja heittivät tikkaa. Pelit loivat rennon tilanteen, jossa nuoret saattoivat harjoitella yksinkertaisia sanoja, numeroita ja tavallisia arjen ilmaisuja ilman suurta painetta. Samalla nuoret oppivat tuntemaan toisensa paremmin. Monille nuorille puhuminen tuntui helpommalta silloin, kun huomio oli yhteisessä tekemisessä eikä pelkästään kielessä.
Lähteet:
Asikoglu, Omer (2026): Maahanmuuttajanuorten kotoutumisen tukeminen vertaistuen avulla. Opinnäytetyö Turun ammattikorkeakoulu, https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026050810528
Castaneda, A., Mustonen K-L., Mankinen, K., Somersalo-Caven, L., Klemettilä, A., Kuusio, H.,&Lilja, E. (2025): Miten Suomen pakolaistaustaiset nuoret voivat? Nuorisotutkimus, 43 (3).
de Beer, C. R. M., Nooteboom, L. A., van Domburgh, L., de Vreugd, M.,Schoones, J. W., & Vermeiren, R. R. J. M. (2023). A systematic review
exploring youth peer support for young people with mental health problems. European Child & Adolescent Psychiatry, 33, 2471–2484.
Letkiewicz, A. M., Li, L. Y., Hoffman, L. M. K., & Shankman, S. A. (2023). A prospective study of the relative contribution of adolescent peer support quantity
and quality to depressive symptoms. Journal of Child Psychology and Psychiatry
Panayiotou, A. (2004). Switching codes, switching code: Bilinguals’ emotional responses in English and Greek. Journal of Multilingual and Multicultural
Development, 25(2–3), 124–139
Renvik, T. A., & Säävälä, M. (Eds.). (2024). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023: Näkökulmana väestösuhteet. Työ- ja elinkeinoministeriö.