• jousisoitin
• opetussuunnitelma
• oppimateriaali
• vaskisoitin

Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelma kehottaa tutustuttamaan oppilaat monipuolisesti eri genreihin. Stereotyyppisesti vaskipuhaltimista tulee mieleen rytmimusiikki ja jousisoittimista klassinen tai pelimannimusiikki. Mutta onko soitinryhmien alkeisoppimateriaalien ohjelmistoissa eroja, ja vastaavatko ne opetussuunnitelman tavoitteita? Entä voiko niistä päätellä jousi- ja vaskisoittajien tulkintataitojen eriytyvän jo alkeistasolla?

Opetuksessa käytettävä ohjelmisto on usein peräisin opetettavalle instrumentille kustannetuista oppimateriaaleista. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2017, 41–42) todetaan muun muassa, että ”eri musiikin lajeihin ja niiden perusohjelmistoon” tulisi tutustua monipuolisesti instrumenttiopinnoissa. Kuitenkin mielikuvat vaskipuhaltajien ja jousisoittajien tyypillisestä ohjelmistosta eroavat toisistaan.

Ohjelmistovalinnat vaikuttavat siihen, miten luontevalta oppilaasta tuntuu tulkita ja fraseerata eri genrejä. Fraasi tarkoittaa säettä (Korhonen, 2002, s. 148), ja säkeet koostuvat sävelistä. Esiintyjä voi fraseerata teoksen omaan tyyliinsä muuntelemalla mm. dynamiikkaa, rytmiikkaa, artikulaatiota, intonaatiota ja äänensävyä (Blum, 1977, s. 19; Lehmann, 1985, s. 14; Isserlis, 2017, s. 128).

Oikeaoppiseen fraseeraukseen liittyy tulkinnanvaraisia käsitteitä, kuten intuitio, luonnollisuus ja mielekkyys (Blum, 1977, s. 19–24; Brodin, Heikinheimo & Murtomäki, 1987, s. 321). Tiukoista fraseeraussäännöistä onkin jo aikaa sitten luovuttu, ja nykyään korostetaan tulkitsijan ilmaisunvapautta yksittäisen säveltäjän tai teoksen tulkintaperinteen jatkumossa (Danuser, 1998, s. 1824–1826).

Klassista musiikkia harjoitellessa vaskisoittajia kehotetaan usein fraseeraamaan kuin jousisoittajat. Rytmimusiikin tapauksessa tilanne saattaa olla toisin päin. Kysymys kuuluu, oppivatko jousisoittajat soittamaan klassista musiikkia ja vaskipuhaltajat rytmimusiikkia oppimateriaaliensa ohjelmistojen ansiosta? Päätimme kysyä asiaa vaski- ja jousisoitinten opetuksen ammattilaisilta ja selvittää, millaisia alkeisoppimateriaaleja Suomessa suositaan.

Kyselyhaastattelu jousi- ja vaskisoitinten opetuksen asiantuntijoille

Toteutimme kyselyhaastattelun Webropol-lomakkeena verkossa. Lomake lähetettiin sähköpostitse kaikille Suomen musiikkioppilaitosten liiton (SML) jäsenoppilaitoksille, minkä lisäksi sitä mainostettiin opettajille suunnatuilla Facebook-kanavilla.

Tästä huolimatta kyselyyn vastasi kaikkiaan vain 25 opettajaa. Heistä kahdeksan ilmoitti opettavansa vaskisoittimia ja loput 17 jousisoittimia. Opettajien opettamat soittimet olivat viulu, alttoviulu, sello, trumpetti, käyrätorvi, pasuuna, baritonitorvi/eufonium ja tuuba. Varsinkin vaskisoitinten opettajat opettivat monesti useita soittimia.

Täysipäiväistä opetuskokemusta opettajilla oli kertomansa mukaan pääsääntöisesti yli kymmenen vuotta. Niinpä heitä voi hyvällä syyllä pitää vaski- ja jousisoitinten alkeisopetuksen asiantuntijoina, koska heillä on aiheesta sellaista tietoa, jota ei ole juuri kenelläkään muulla (Alastalo, Åkerman & Vaittinen, 2017, s. 214).

Jousisoitinten opettajat mainitsivat yhteensä 32 alkeisoppimateriaalia, kun taas vaskisoitinten alkeisoppimateriaaleja listattiin yhteensä 30. Päätimme tarkastella lähemmin kuutta suosittua alkeisoppimateriaalia kolmelle eri jousi- ja kolmelle eri vaskisoittimelle:

On huomionarvoista, että kaikki jousisoitinten suosituimmat alkeisoppimateriaalit ovat kotimaisia. Eniten mainintoja keränneet eri vaskipuhaltimien alkeisoppimateriaalit ovat puolestaan ruotsalaisia. Iältään ne ovat noin 20–40-vuotiaita, joten päivitetyille materiaaleille lienee pian tilausta.

Alkeisoppimateriaalien sisältämät musiikin lajit

Musiikin päälajit ovat taidemusiikki, populaarimusiikki ja kansanmusiikki (Miller & Shahriari, 2006, s. 15–16). Taidemusiikkiin viitataan toisinaan termillä klassinen musiikki, populaarimusiikkia saatetaan kutsua rytmimusiikiksi tai afroamerikkalaiseksi musiikiksi ja kansanmusiikki tunnetaan myös esimerkiksi maailmanmusiikkina tai etnisenä musiikkina.

Musiikki on niin moninainen ilmiö, että käytännössä mitä vain musiikin sisäisiä ilmiöitä voidaan jakaa lajeihin (Tarasti, 2012, s. 604). Luokitteluun liittyy kuitenkin aina liiallisen yleistämisen riski (Miller & Shahriari, 2006, s. 15). Tämä käy ilmeiseksi, kun otetaan huomioon, että musiikin lajien ominaispiirre on jo vuosisatoja ollut sekoittua keskenään (Lobanova, 2000, s. 172–173).

Taide-, kansan- ja populaarimusiikkia ei voi erottaa toisistaan pelkästään musiikillisin piirtein. Niiden erot liittyvät muun muassa musiikin tuottamiseen, levittämiseen, tallentamiseen, kuluttamiseen, teorian ja estetiikan dokumentointiin ja säveltäjien statukseen (Tagg, 2015, s. 5).

Kokosimme taulukkoon kaikki tarkasteluun valitsemiemme alkeisoppimateriaalien sisältämät sävellykset, jotka eivät ole puhtaita tekniikkaharjoituksia. Sen jälkeen selvitimme, mitä musiikin lajia ne edustavat. Tässä hyödynsimme ennen kaikkea nuotin oheen kirjoitettuja tietoja: teoksen ja säveltäjän nimeä ja erilaisia esitysmerkintöjä. Taulukoituna lähempään tarkasteluun valittujen alkeisoppimateriaalien musiikillisten lajien jakaumat näyttävät tältä:

Sekä jousi- että vaskisoitinten alkeisoppimateriaaleissa korostui kansanmusiikki. Taidemusiikkia molemmissa oli niukasti; jousisoittimilla hieman vaskipuhaltimia enemmän. Populaarimusiikkia jousisoittimien alkeisoppimateriaalit eivät sisältäneet lainkaan. Niinpä vaskisoittimien alkeisoppimateriaaleja on pidettävä paremmin opetussuunnitelman tavoitteita vastaavina. Ne sisältävät eri musiikin lajeja monipuolisemmin kuin jousisoitinten materiaalit.

Kansanmusiikin suuri osuus ei yllättänyt, koska monet kansansävelmät (erityisesti lastenlaulut) ovat vaikeustasoltaan sopivia alkeistasollekin. Toisaalta niin populaari- kuin taidemusiikin valtavilta kentiltä olisi eittämättä ammennettavissa enemmän soiton alkutaipaleelle sopivia teoksia. 

Mitä tästä voi päätellä?

Vaski- ja jousisoitinten alkeisoppimateriaalien musiikillisten lajien jakauma ei vaikuta opetussuunnitelman tavoitteiden mukaiselta. Erityisen räikeää tämä on jousisoitinten materiaaleissa, joissa populaarimusiikki loistaa poissaolollaan. Taidemusiikin osuus oppimateriaaleissa on kauttaaltaan vähäinen. Kansanmusiikkia kaikki materiaalit sisältävät runsaasti.

Jotta oppilaat tutustuisivat opinnoissaan musiikin päälajien keskeisimpään ohjelmistoon monipuolisesti, olisi populaari- ja taidemusiikin osuuksia kasvatettava. Tulevien alkeisoppimateriaalien tekijöiden kannattaa siis etsiä ja sovittaa vaikeustasoltaan sopivia populaari- ja taidemusiikin helmiä kansanmusiikin rinnalle.

Tarkasteltujen alkeisoppimateriaalien tekijöitä tilanteesta ei voi moittia. Suositut oppimateriaalit on julkaistu ennen vuoden 2017 opetussuunnitelmauudistusta ja ovat lisäksi monissa tapauksissa ulkomaisia. Niinpä ei voi edellyttää, että niiden tekijät olisivat ottaneet huomioon suomalaisen vuoden 2017 opetussuunnitelman tavoitteet. Tulevien oppimateriaalien tekijöiden kohdalla tilanne on tietysti toinen.

Todeksi osoittamatta jäi stereotyyppinen oletuksemme siitä, että jousisoittajat fraseeraavat taidemusiikkia paremmin kuin vaskipuhaltajat. Jousisoittajien alkeisoppimateriaalit eivät sisällä merkittävästi enemmän taidemusiikkia. Ja vaikka populaarimusiikki uupuu jousisoittajien materiaaleista, ei se vaskisoittajillakaan korostu kaikissa materiaaleissa.

Toisaalta Blåsbus-oppimateriaali vaskipuhaltimille on kyselymme perusteella erittäin suosittu. Yli neljännes sen sisältämistä sävelmistä on luokiteltavissa populaarimusiikiksi. On siis totta, että vaskipuhaltajat mitä todennäköisimmin harjoittelevat enemmän populaarimusiikkia alkeistasolla kuin jousisoittajat.

Kyselyvastauksissa oli viitteitä siitä, ettei musiikin lajien opetus ole vapaata asenteellisuudesta. Erään opettajan vastaus oli puolusteleva hänen todetessaan, ettei vielä alkeistasolla voi soitattaa oppilailla taidemusiikin laajamuotoisia teoksia; on tyydyttävä oppimateriaalien sisältöihin, siis etupäässä kansanmusiikkiin:

No, Bachilla, Beethovenilla ja Mozartilla pötkii aika pitkälle, eikö?

Vastauksesta sai vaikutelman, että taidemusiikki olisi jollain tapaa fraseerauksen kannalta parempaa ohjelmistoa kuin muut musiikin lajit. Taidemusiikki ei kuitenkaan ole arvokkaampaa kuin muu musiikki (Miller & Shahriari, 2006, s. 15–16). Opetussuunnitelmakin korostaa monipuolisuutta.

Tutkimuksemme perusteella ei tietenkään voi sanoa, jatkuuko musiikin lajien jakauma samankaltaisena alkeistasoa seuraavilla tasoilla. Jatkotutkimuksen kannattaa siis ulottaa tarkastelu edistyneemmille soittajille suunnattuihin materiaaleihin. Fraseerauksen osalta paras tapa perehtyä jousi- ja vaskipuhallinten fraseerauksen opetuksen mahdollisiin eroihin olisi todennäköisesti opetuksen seuraaminen paikan päällä musiikkioppilaitoksissa.

Lähteet

Alastalo, M., Åkerman, M., & Vaittinen, T. (2017). Asiantuntijahaastattelu. In M. Hyvärinen, P. Nikander, & J. Ruusuvuori (Eds.), Tutkimushaastattelun käsikirja. Vastapaino.

Blum, D. (1977). Casals and the art of interpretation. University of California Press.

Brodin, G., Heikinheimo, S., & Murtomäki, V. (1987). Musiikkisanakirja (3. uud. p.). Otava.

Danuser, H. (1998). Vortrag. In F. Blume & L. Finscher (Eds.), Die Musik in Geschichte und Gegenwart (Sachteil 9). Bärenreiter.

Isserlis, S. (2017). Reflection. In D. Leech-Wilkinson & H. M. Prior (Eds.), Music and shape. Oxford University Press.

Korhonen, K. (2002). Andante: Klassisen musiikin tietosanakirja. WSOY.

Lehmann, L. (1985). More than singing: The interpretation of songs. Dover Publications.

Lobanova, M. (2000). Musical style and genre: History and modernity. Harwood Academic.

Miller, T. E., & Shahriari, A. C. (2006). World music: A global journey. Routledge.

Opetushallitus. (2017). Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/186919_taiteen_perusopetuksen_yleisen_oppimaaran_opetussuunnitelman_perusteet_2017-1_0.pdf

Tagg, P. (2015). Analysing popular music. https://tagg.org/articles/xpdfs/pm2anal.pdf

Tarasti, E. (2012). Musiikintutkimus. In V. Heikkinen et al. (Eds.), Genreanalyysi. Gaudeamus.

Artikkeli perustuu kirjoittajien opinnäytetyöhön Fraseeraus ja musiikin lajit jousi- ja vaskisoittimien alkeisoppimateriaaleissa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026060220863

Kuva: Adobe Stock