Omia sovituksia harrastajaorkestereille?
Oppilas- ja harrastajaorkesterien vetäjät joutuvat usein pohtimaan, mistä löytää sopivaa ohjelmistoa, kun soittajien taidot eivät riitä ammattimuusikoille sävellettyjen teosten esittämiseen ja orkesterin kokoonpanokin on vakiintuneesta poikkeava. Sopivan ohjelmiston löytäminen on oppilas- ja harrastajaorkestereiden motivaation ylläpitämisen kannalta lähes elinehto, sillä soitettavien teosten täytyy olla sekä taiteellisesti mielenkiintoisia että teknisesti riittävän helppoja, jotta niiden esittäminen tarjoaa soittajilleen onnistumisen kokemuksen. Ratkaisu tähän ongelmaan on usein tätä tarkoitusta varten laadittujen sovitusten ja transkriptioiden käyttö.
Oppilas- ja harrastajaorkestereiden kokoonpanot eivät useinkaan ole sellaisia, että niillä olisi mahdollista esittää orkesterimusiikin klassikkoja sellaisenaan. Soittajistosta saattaa puuttua vakiintuneisiin orkesterimuotoihin kuuluvia instrumentteja. Vartiainen (2009, s.282, 289) toteaa, että ohjelmiston valinnassa juuri orkesterin kokoonpano on rajoittava tekijä. Soitettavien teosten on oltava teknisesti sen verran helppoja, ettei soiton laadusta tai puhtaudesta tarvitse tinkiä. Ohjelmiston valintojen tulee myös palvella orkesterin pitkäjänteistä kehitystyötä ja soittajat olisi hyvä johdattaa löytöretkille myös outoihin maisemiin ja tunnelmiin. Epäonnistuneet valinnat vaikeuttavat työskentelyä ja heikentävät motivaatiota. Liian vaikeita teoksia ei saada tyydyttävään esityskuntoon ja liian helpot eivät tarjoa riittävää haastetta. Orkesterin olisi koettava soitettava ohjelmisto omakseen niin, että ohjelmisto lopulta palkitsee soittajat. Orkesterin innostus välittyy ja tekee esityksestä nauttivan myös yleisölle.
Mitä on sovittaminen ja mihin sovituksia tarvitaan?
Termejä sovitus ja sovittaminen on käytetty ja käytetään musiikkialalla sangen vaihtelevasti. Usein näkee käytettävän termiä sovitus, vaikka kyseessä olisi transkriptio eli sävellyksen muokkaaminen jollekin toiselle soittimelle tai soitinkokoonpanolle. Orkesterille sovittamiseen kuuluu olennaisesti satsin jakaminen eri soittimille tai soitinryhmille sekä halutun soittotekniikan ja sointivärin määrittely. Tällöin puhutaan myös orkestraatiosta tai orkestroinnista.
Adler (1989, s. 544, 559) pitää tärkeänä, että nuorille tarjotaan mahdollisuus tutustua upeisiin teoksiin heidän orkesterilleen sopivina transkriptioina. Hänen mielestään nuorten soittajien täytyy päästä soittamaan musiikkia jonka esittämisestä he nauttivat. Lehtovaaran (2014, s.1) mukaan kaupalliset materiaalit eivät useinkaan sovellu omalle, käytettävissä olevalle kokoonpanolle ja siksi saatetaan tarvita juuri omalle kokoonpanolle soveltuva sovitus teoksesta.
Orkesterin johtajalla on yleensä paras käsitys soittajien taidoista ja musiikkimausta, varsinkin jos hän on toiminut tehtävässään jo useita vuosia. Mikäli hänellä on myös riittävästi ammattitaitoa sekä muita resursseja tehdä sovituksia ja transkripitioita omalle orkesterilleen, on tilanne ihanteellinen. Tällöin hän voi laatia juuri omalle orkesterilleen parhaiten sopivia konserttiohjelmistoja. Tietysti joku muukin, orkesterin tarpeeksi hyvin tunteva ja ammattitaitoinen sovittaja, voi tehdä hyvin käyttökelpoisia sovituksia, mutta tällaisia henkilöitä ei useinkaan ole tarjolla. Oppilas- ja harrastajaorkestereiden budjetit eivät useinkaan mahdollista ammattimaisten sovittajien palkkaamista.
Sovitusten ja transkriptioiden tekemisessä harrastajasoittajille täytyy tasapainotella monien taiteellisten ja pedagogisten seikkojen välillä, mikä tekee siitä haastavaa, mutta myös mielenkiintoista. Valmiin sävelteoksen muokkaaminen helpommin soitettavaksi verottaa usein sen alkuperäistä taiteellista tasoa. Toisaalta soittoteknisesti helponnetun version esittäminen hyvin voi tuottaa paljon paremman lopputuloksen kuin alkuperäisversion soittaminen puutteellisesti, ja olla siten paljon antoisampaa.
Onnistumisen iloa orkesterille
Harrastaja- ja oppilasorkesteiden ohjelmistoissa sovitusten ja transkriptioiden käyttö on monella tavoin perusteltua ja usein jopa välttämätöntä. Niitä käyttämällä on mahdollista valita ohjelmistoon hyvin monenlaisia teoksia. Ohjelmiston laadinnan onnistuminen saattaa hyvinkin olla harrastajaorkesterin elinehto. Harrastajat tulevat soittamaan rakkaudesta musiikkiin ja soittamiseen. Jos ohjelmistossa on liikaa tai liian usein teoksia, jotka eivät tarjoa musiikillista nautintoa ja onnistumisen iloa, soittajat jäävät pois orkesterista. Ohjelmassa täytyy olla sellaisia teoksia, jotka ovat taiteellisesti kiinnostavia, sopivan haasteellisia, mutta kuitenkin soittajien taidoille mahdollisia. Ihanteellinen tilanne orkesterille on, jos orkesterin johtaja tai joku muu orkesterin soittajiston taidot hyvin tunteva ja sovittajana ammattitaitoinen henkilö voi tehdä juuri sen tarpeisiin soveltuvia sovituksia tai transkriptioita. Ne mahdollistavat soittajia motivoivan ja koko orkesteria kehittävän ohjelmiston kokoamisen, sekä tarjoavat monipuoliset mahdollisuudet mielekkäiden konserttiohjelmien laatimiseen erilaisiin tarpeisiin.
Sovittaminen ja transkriptioiden tekeminen on aikaa vievää, mikäli sen haluaa tehdä hyvin. Oppikirjoja ja verkkomateriaaleja on siitä aiheesta kuitenkin helposti löydettävissä. Laadukkaan orkesterimateriaalin laatiminen harrastaja- ja oppilassoittajille vaatii tekijältään hyvien satsinkirjoitus- ja orkestrointitaitojen lisäksi laajaa pedagogista ymmärrystä. Taidot karttuvat kokemuksen myötä. Kun harjoittaa omia sovituksiaan ja transkriptioitaan orkesterille ja kuuntelee niitä kriittisellä korvalla, voi tehdä havaintoja työnsä onnistumisesta. Orkesterin soittajilta voi myös saada arvokasta palautetta.
Lähteet
Adler, S. (1989). The study of Orchestration (second edition). W.W. Norton & Company.
Lehtovaara, T. (2014). Sovitusopas. Sulasol.
Vartiainen, O. (2009). ”Erään tirehtöörin kertomukset”: oppilasorkesterin johtaminen ja orkesteritoiminnan kehittäminen musiikkioppilaitoksessa (Studia Musica 41) [tutkimus ja kehittämisraportti, kehittäjäkoulutuksen tohtoritutkinto]. Sibelius-Akatemia. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5531-74-9
Artikkeli perustuu kirjoittajan opinnäytetyöhön: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052014212
Kuva: Antti Haapalainen