Teatteriharrastus tuo hyvinvointia, rohkeutta ja itsetuntoa sadoille kehitysvammaisille ihmisille ympäri Suomea
Teatteria harrastaa Suomessa arviolta ainakin kaksisataa kehitysvammaista ja erityistä tukea tarvitsevaa aikuista ihmistä. Opinnäytetyöni aiheena oli tutkia kehitysvammaisten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien teatteriharrastustoimintaa Suomessa 2020-luvulla. Päämääränä oli kartoittaa olemassa olevia ryhmiä ja tuoda esille harrastajien sekä ryhmien ohjaajien mielipiteitä ja toiveita harrastuksesta sekä opintojen jatkamisesta harrastamisesta eteenpäin.
Olen toiminut taustatukena Helsingin työväenopiston ja Kehitysvammatuki 57 ry:n kanssa yhteistyössä toteuttamassa kehitysvammaisille suunnatussa teatteriryhmässä Tunneteatterissa seitsemän vuoden ajan. Vuosien varrella olen saanut ryhmäläisten luottamuksen ja kuulla paljon toiveita ja unelmia, joita monilla teatterin tekemiseen liittyy. Olikin luontevaa lähteä tutkimaan aihetta syvemmin ja samalla miettimään, mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan.
Opinnäytetyöni tiedonkeruumetodeja olivat teatteriryhmien kartoittamiseksi internethaut ja sähköpostitiedustelut sekä haastattelulomakkeet, joita lähetin erityisteatteriryhmien harrastajille ja ohjaajille saadakseni kattavamman kuvan itse toiminnassa mukana olevien ihmisten mielipiteistä ja toiveista. Lisäksi hyödynsin aihepiiriin sopivaa muuta lähdekirjallisuutta. Mitä kaikkea teatteriharrastus sitten harrastajilleen merkitsee?
Voimauttava harrastus ja unelmia tulevasta
Suomessa toimii ainakin lähes parisenkymmentä erityisteatteriryhmää eri tahojen, kuten harrastajateatterien, opistojen ja yhdistysten alla. Ryhmiä ohjaavat pääasiallisesti teatterialan ammattilaiset. Harrastajia näissä ryhmissä on yhteensä ainakin kaksisataa tai enemmän. Lähettämieni haastattelulomakkeiden perusteella teatteriharrastus tuo kehitysvammaisten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien ihmisten elämään:
- rohkeutta
- parempaa itsetuntoa
- hyvinvointia
- kokemuksia hyväksytyksi tulemisesta
- vapautta ilmaista oma mielipide ja omat tarpeet
- jaksamista muuhun arkeen
- luovuutta ja osallisuutta ideointiprosesseihin
- ryhmähenkeä ja uusia ystäviä.
Jaksan paremmin toisessa työssä. Saa liikuntaa ja nähdä ihmisiä. On helpompaa sanoa oma mielipide tai mitä tarvitsee. On vahvistanut rohkeutta ja itsetuntoa.
Vastauksista ilmeni myös, että moni toivoi teatteriharrastukselle jonkinlaista jatkumoa tai kehityskaarta eteenpäin. Ammatillisen koulutuksen ja jatko-opintojen kehittäminen erityisryhmille toistui vastauksissa sekä toivomus laaja-alaisempiin mahdollisuuksiin toimia teatterimaailmassa harrastajapohjalta: tärkeänä nähtiin mahdollisuus päästä esimerkiksi ammattilaisteatterin lavalle tai televisiosarjoihin esiintymään.
”Tehdä lisää teatteria ja näytellä. Päästä vaikka Salattuihin elämiin näyttelemään. Mielestäni olisi hyvä jos olisi olemassa kehitysvammaisille tarkoitettu teatterialan koulutus, että koulutus sovellettaisiin kehitysvammaisille ihmisille. Haluaisin tätä tehdä mieluummin kuin olla muualla töissä tai työtoiminnassa.”
Haasteet haaveiden tiellä?
Erityisteatteriyhmien ohjaajien havainnot mukailevat itse harrastajien kokemuksia: teatteriharrastus on lisännyt osallistujien rohkeutta ilmaista itseään ja esiintyä, päästä irti rajoista, rajoitteista ja ennakkoluuloista, joita erityiset ihmiset usein kohtaavat.
”Olen huomannut valtavan positiivisia vaikutuksia. Ryhmässäni oli pitkään samoja jäseniä. He olivat motivoituneita ja kertoivat aina palautteissa siitä, kuinka teatteriharrastus antaa heille voimaa ja itsevarmuutta, he pääsevät esille, saavat ajatuksiaan ja ideoitaan kuuluviin ja heillä on hauskaa. He pitivät erityisesti ryhmän hyvästä hengestä, yhdessä tekemisestä ja yhteen hiileen puhaltamisesta sekä toisten kannustamisesta. Havaitsin ryhmän jäsenissä usein iloa: nauroimme paljon. Havaitsin myös kykyä kuunnella toisia ja kykyä olla empaattinen toisia kohtaan. Teatterissa ehtii harjoitella tällaisia asioita ja antaa kaikelle tällaiselle tilaa.”
Ryhmissä haaveet ammattilaisnäyttelijän urasta nousevat esiin toistuvasti. Suurimpina haasteina ammatilliseen koulutukseen nähtiin rahoituskysymykset ja se, että tulisi luoda ja kokonaan kehittää jonkinlainen aivan uusi koulutusohjelma: koulutuksen järjestäminen Suomen koulutuskentän kokonaisuudessa askarrutti vastaajia. Koulutuksen tulisi syntyä jonkinlaisessa moniammatillisessa yhteistyössä, ja ihmisille pitäisi taata opiskelussa tarvittava tuki. Samaan aikaan heidän tulisi kuitenkin jo opiskeluvaiheessa saada käytännön kokemusta myös ns. normatiivisesta teatterista, jotta heille voisi syntyä käsitys siitä, mitä kaikkea työskentely esimerkiksi ammattilaisteatterissa vaatii.
Kyseisten ammatillisten opintojen kehittäminen on jollain tasolla realistista, mutta se vaatii sekä yhteistä tahtoa, että organisaatiorakenteita ja rahoituspohjaa. Aloitteen on mielestäni lähdettävä erityissektorin järjestötasolta, jotka toimivat kootusti ja ajavat asiaa yhdessä eteenpäin.
Esteet on tehty ylitettäviksi
Vaikka rahoituspolitiikka ja täysin uuden koulutuksen luominen ovat hidasteita kehitysvammaisille suunnatulle teatterialan ammattikoulutukselle, asiaa voisi lähteä kehittämään askel askeleelta. Verkostoituminen on yksi tärkeä näkökulma: se, etteivät erityisteatteriharrastusryhmät toimisi pelkästään omissa oloissaan vaan järjestäytyisivät. Näkyvyydellä on tärkeä rooli siinä, että erityiset taidot, joita erityisillä ihmisillä niin suunnattomasti on, pääsisivät suuremman yleisön tietoisuuteen. Tähän voi jokainen meistä kulttuurintekijöinä, ohjaajina ja taiteilijoina omalla panoksellaankin vaikuttaa: hakea apurahoja uusille ryhmille, ehdottaa niitä teatterikoulujen opetusohjelmien tai vakiintuneiden teattereiden yleisö- tai yhteisötyön alle.
Sen lisäksi, että taiteen tekeminen luo tekijälle itselleen osallisuuden kokemusta ja hyvinvointia, rikastuttavat kehitysvammaiset taiteilijat kulttuurikenttäämme suunnattomasti omilla tavoillaan nähdä maailma. Yhteiskuntamme muuttuu ja toivottavasti taidekenttämme myös samalla monipuolistuu. Poistetaan aktiivisesti esteitä, eikä tehdä kenestäkään sivuhenkilöitä.
Lähde
Granqvist, J. 2026. Kehitysvammaisten ja muiden erityisryhmien teatteriharrastustoiminta Suomessa 2020-luvulla. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604116143. Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.
Kuva: Jenni Granqvist