Aistimodulaatiohuoneen käyttö vähentää tarvetta pakkotoimenpiteisiin lastenpsykiatrian osastolla
Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä syvennyttiin aistimodulaation ja aistihuoneiden käyttöön psykiatrisessa osastohoidossa. Aiheesta tehty kirjallisuuskatsaus osoitti aistimodulaation olevan hyödyllinen menetelmä lastenpsykiatrian osastolla erityisesti pakkotoimenpiteiden ennaltaehkäisemisessä. Opinnäytetyöprosessin yhteydessä laadittiin suunnitelma aistimodulaatiohuoneesta Tyksin uuteen psykiatriseen sairaalaan lastenpsykiatrian osastolle.
On tavallista, että lasten ja nuorten psykiatrisessa osastohoidossa esiintyy aggressiota. Aggressiivinen käytös voi aiheuttaa uhkaavia tilanteita sekä potilaiden että henkilökunnan turvallisuuden kannalta. Lisäksi tilanteet voivat vaikuttaa hoitoympäristön terapeuttiseen luonteeseen. (Dean ym. 2007, 711.) Moniin nuorten psykiatrisiin häiriöihin voi liittyä akuutteja aggressiokohtauksia. Erityisesti käytöshäiriöissä ne ovat tavallisia, mutta voivat liittyä myös esimerkiksi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön (ADHD), mielialahäiriöihin, psykoottisiin häiriöihin sekä autismikirjon häiriöön. (Baeza ym. 2013, 271.)
Aggressio, kiihtymys tai vaarallinen käytös itseä tai muita kohtaan ovat yleisimpiä syyitä eristys- ja rajoitustoimenpiteiden käyttöön lasten ja nuorten psykiatrisilla osastoilla (De Hert ym. 2011, 221). Rajoitus- ja eristyskeinoja käytetään huomattavasti enemmän nuorilla kuin aikuispotilailla (Baeza ym. 2013, 272).
Pakon käytölle tulee aina olla lakiin perustuva syy: muut menetelmät on kokeiltu ja todettu tehottomiksi, ja pakon käytöllä estetään potilaan, muiden potilaiden tai henkilökunnan vahingoittuminen. Pakolla tarkoitetaan THL:n työpaperin mukaan erityisesti psykiatrisessa sairaalassa tapahtuvaa mielenterveyslaissa määriteltyä tahdosta riippumatonta hoitoa ja rajoituksia, joita ovat muun muassa liikkumisvapauden rajoittaminen, eristäminen, sitominen ja tahdonvastainen toimenpide. Suomessa potilasta eniten rajoittavia pakon käytön muotoja ovat potilaan sitominen, eristäminen, tahdonvastainen injektiolääkitys sekä kiinnipitäminen. (Makkonen ym. 2016, 3–4, 9.)
Pakkokeinojen käyttö on kiistanalainen aihe, sillä käytänteitä pidetään kajoavina, ja niillä voi olla suuri vaikutus hoitosuhteen luottamukseen. Sekä potilaille että henkilökunnalle voi rajoitus- ja eristystilanteista aiheutua erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä seurauksia, kuten kielteisiä tunteita (viha, ahdistuneisuus, nöyryytys), posttraumaattisen stressioireyhtymän riski sekä fyysisille vammoille ja jopa kuolemalle altistuminen. Lisäksi kokemus voi olla muuten traumaattinen. (De Hert ym. 2011, 222, 227; Perers ym. 2021, 107–108.)
Perinteisille psykiatristen osastojen rajoitus- ja eristämistoimenpiteille on etsitty vaihtoehtoisia, vähemmän kajoavia keinoja, jotka olisivat turvallisempia niin potilaille kuin henkilökunnalle.
Eurooppalainen ihmisoikeuslainsäädäntö, kansainväliset sopimukset sekä psykiatrisen hoidon eettiset periaatteet velvoittavat systemaattiseen pakon vähentämiseen. Keskeistä on ottaa käyttöön kriisejä ennaltaehkäiseviä ja pakolle vaihtoehtoisia toimintatapoja sekä vahvistaa potilaiden oikeuksia ja osallisuutta. (Makkonen ym. 2016, 3, 9).
Myös WHO:n mielenterveyden toimintasuunnitelmassa pääperiaatteisiin kuuluu, että mielenterveyspalveluissa tulisi painottaa yksilön psyykkistä hyvinvointia ja voimaantumista (WHO 2021, 5). Perinteisille psykiatristen osastojen rajoitus- ja eristämistoimenpiteille on etsitty vaihtoehtoisia, vähemmän kajoavia keinoja, jotka olisivat turvallisempia niin potilaille kuin henkilökunnalle (Griffiths ym. 2022, 36). Innovatiivisia aistimodulaatiota hyödyntäviä menetelmiä onkin jo alettu ottaa käyttöön, sillä niiden käytöllä on huomattu positiivisia vaikutuksia muun muassa potilaiden voimaantumiseen ja omaan kuntoutumiseen osallistumiseen, eristämis- ja rajoitustoimien käytön vähenemiseen sekä osaston yleisen turvallisuuden tunteen kasvuun (Bobier ym. 2015, 385; Andersen ym. 2017, 526–527).
Mitä on aistimodulaatio?
Aistimodulaatio on interventiomenetelmä, jonka tarkoituksena on muuttaa ihmisen olotilaa erilaisten aistiärsykkeiden avulla. Muutos voi kohdentua fysiologiaan (esim. nälkä, kipu, palelu), vireystilaan ja keskittymiskykyyn tai tunnetilaan (esim. ilo, suru, viha, pelko). (Fitzgibbon & O’Sullivan 2018, 5.) Aistimodulaation avulla voidaan esimerkiksi rauhoittaa, maadoittaa, tyynnyttää, rentouttaa, säädellä vireystilaa, vähentää tai tehostaa aistimuksia, lisätä hyvinvointia, luoda turvallisuuden tunnetta, hallita riippuvuuksia tai kipua sekä selviytyä surusta ja shokista. (Fitzgibbon & O’Sullivan 2018, 8–9.)
Yleensä aistimodulaatio sisältää aistitoimintojen ja -välineiden käyttöä, ympäristön muokkausta, aistihuoneita tai aistiohjelmia (sensory diet). Aistimodulaation käyttö voi sisältyä myös hyvinvointi- ja turvallisuussuunnitelmiin. (Andersen ym. 2017, 525; Williamson & Ennals 2020, 459.) Aistimodulaatiohuoneet ovat terapeuttisia tiloja, joiden tarkoituksena on tukea käyttäjän tunne- ja vireystilan säätelyä aistikokemusten avulla. Huoneissa on välineitä kaikille aisteille, ja niiden avulla käyttäjät voivat säädellä vireystilaansa tuottamalla joko rauhoittavia tai energisoivia vaikutuksia. (Barbic ym. 2019, 1, 4.) Aistimodulaatiotilat ovat yhä suositumpia erityisesti psykiatrian alalla, ja niitä pidetään hyvin psykiatriseen hoitoon soveltuvina (Champagne 2017, 166).
Aistimodulaatio auttaa kehittämään keinoja itsesäätelyyn
THL:n työpaperin mukaan eskaloituvien tilanteiden ennaltaehkäisyyn voidaan hyödyntää muun muassa rauhoittumis- ja aistihuoneita sekä sensorista modulaatiota (Makkonen ym. 2016, 19). Myös Perersin ym. kirjallisuuskatsauksessa (2021) aistihuoneiden käyttö esitetään yhtenä keinona vähentää pakkokeinojen käyttöä lasten- ja nuortenpsykiatrian osastolla.
Aistimenetelmien ajatuksena on auttaa potilaita kehittämään keinoja itsesäätelyyn erityisesti ahdistusta ja aggressiota herättävien tilanteiden varalle (Barbic ym. 2019, 9; Perers ym. 2021, 125). Osastojakson alussa on hyvä tehdä turvallisuussuunnitelma, johon kirjataan potilaskohtaisesti triggereitä ja kiihtymisen varoitusmerkkejä. Suunnitelmaan voidaan täyttää myös opittuja strategioita tilanteen helpottamiseen, stressitason lievittämiseen tai vireystilan säätelyyn (Bobier ym. 2015, 389; Seckman ym. 2017, 3.)
Lasten ja nuorten psykiatristen osastojen aistimodulaatiohuoneiden vaikutuksia tutkineet tutkimukset antavat näyttöä siitä, että aistihuone voi olla tehokas menetelmä pakko- ja eristystoimenpiteiden vähentämisessä lasten ja nuorten osastoilla (Bobier ym. 2015, 385; Seckman ym. 2017, 1). Lisäksi niin potilaat kuin henkilökunta kokivat osaston yleisen turvallisuuden parantuneen aistihuoneen käyttöönoton myötä (Seckman ym. 2017, 5).
Aistihuoneen käytöllä on havaittu olevan merkittävä vaikutus ahdistuksen vähenemiseen sekä eristys- ja rajoitustoimenpiteiden käytön vähentämiseen.
Tutkimuksissa aistihuoneen käytöllä havaittiin olevan merkittävä vaikutus ahdistuksen vähenemiseen sekä eristys- ja rajoitustoimenpiteiden käytön vähentämiseen. Aistihuone tarjosi mahdollisuuden myönteisempään hoitokokemukseen, sillä se oli menetelmänä ei-kajoava ja lääkkeetön, ja se toimi tilana, joka loi puitteet rauhalliselle vuorovaikutukselle. (Barbic ym. 2019, 9; Perers ym. 2021, 126.)
Pakkotoimien tarpeen vähenemisen lisäksi aistimodulaatiohuoneella oli myös monia muita positiivisia vaikutuksia. Muun muassa potilaiden mielialassa huomattiin kohenemista ja heidän itsemääräämisoikeutensa toteutui paremmin. Huone oli potilaille rauhoittava. rentouttava ja tyynnyttävä tila. Henkilökunnalle huone tarjosi vaihtoehdon käytettävissä oleviin hoitokeinoihin ja he kokivat, että aistihuoneessa potilaan kanssa päästiin helpommin käsittelemään vaikeitakin tunteita. Aistihuonetta pystyttiin hyödyntämään monipuolisesti sekä vireystilan tasaamista että kohottamista vaativissa hetkissä. (Seckman ym. 2017, 4–5.)
Lue lisää aistimodulaation hyödyistä lastenpsykiatrian osastohoidossa opinnäytetyöstä Suunnitelma aistimodulaatiohuoneesta lastenpsykiatrian osastolle.
Lähteet:
Andersen, C.; Kolmos, A.; Andersen, K.; Sippel, V. & Stenager, E. 2017. Applying sensory modulation to mental health inpatient care to reduce seclusion and restraint: a case control study. Nordic Journal of Psychiatry. Vol. 71, No 7, 525–528. Viitattu 15.5.2023. https://doi.org/10.1080/08039488.2017.1346142.
Baeza, I.; Correll, C. U.; Saito, E.; Amanbekova, D.; Ramani, M.; Kapoor, S.; Chekuri, R.; De Hert, M. & Carbon, M. 2013. Frequency, characteristics and management of adolescent inpatient aggression. Journal of Child and Adolescent Psychopharmacology. Vol. 23, No 4, 271–281. Viitattu 15.5.2023. https://doi.org/10.1089/cap.2012.0116.
Barbic, S. P.; Chan, N.; Rangi, A.; Bradley, J.; Pattison, R.; Brockmeyer, K.; Leznoff, S.; Smolski, Y.; Toor, G.; Blaine, B.; Leon, A.; Jenkins, M. & Mathias, S. 2019. Health provider and service-user experiences of sensory modulation rooms in an acute inpatient psychiatry setting. PLOS One. Vol. 14, No 11, 1-15. Viitattu 15.5.2023. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0225238.
Bobier, C.; Boon, T.; Downward, M.; Loomes, B.; Mountford, H. & Swadi, H. 2015. Pilot investigation of the use and usefulness of a sensory modulation room in a child and adolescent psychiatric inpatient unit. Occupational Therapy in Mental Health. Vol. 31, No 4, 385–401. Viitattu 17.5.2023. https://doi.org/10.1080/0164212X.2015.1076367.
Champagne, T. 2017. Sensory Modulation & Environment: Essential Elements of Occupation. Handbook & Reference. Third edition revised. Sydney: Pearson Australia Group Pty Ltd.
De Hert, M.; Dirix, N.; Demunter, H. & Correll, C. U. 2011. Prevalence and correlates of seclusion and restraint use in children and adolescents: a systematic review. European Child & Adolescent Psychiatry. Vol. 20, No 5, 221–230. Viitattu 16.5.2023. https://doi.org/10.1007/s00787-011-0160-x.
Dean, A. J.; Duke, S. G.; George, M. & Scott, J. 2007. Behavioral Management Leads to Reduction in Aggression in a Child and Adolescent Psychiatric Inpatient Unit. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry. Vol. 46, No 6, 711–720. Viitattu 15.5.2023. https://www.researchgate.net/publication/6318579_Behavioral_Management_Leads_to_Reduction_in_Aggression_in_a_Child_and_Adolescent_Psychiatric_Inpatient_Unit.
Fitzgibbon, C. & O’Sullivan, J. 2018. Sensory Modulation: Changing how you feel through using your senses. Resource Manual. Brisbane: Sensory Modulation Brisbane.
Griffiths, R.; Dawber, A.; McDougall, T.; Midgley, S. & Baker, J. 2022. Non‐restrictive interventions to reduce self‐harm amongst children in mental health inpatient settings: Systematic review and narrative synthesis. International Journal of Mental Health Nursing. Vol. 31, No 1, 35-50. Viitattu 26.4.2023. https://doi.org/10.1111/inm.12940.
Makkonen, P.; Putkonen, A.; Korhonen, J.; Kuosmanen, L. & Kärkkäinen, J. (toim.) 2016. Pakon käytön vähentäminen ja turvallisuuden lisääminen psykiatrisessa hoidossa. Työpaperi 35/2016. Helsinki: THL. Viitattu 16.5.2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-751-0.
Perers, C.; Bäckström, B.; Johansson, B. A. & Rask, O. 2021. Methods and strategies for reducing seclusion and restraint in child and adolescent psychiatric inpatient care. Psychiatric Quarterly. 2020. Vol. 93, No 1, 107–136. Viitattu 16.5.2023. https://doi.org/10.1007/s11126-021-09887-x.
Seckman, A.; Paun, O.; Heipp, B.; Van Stee, M.; Keels-Lowe, V.; Beel, F.; Spoon, C.; Fogg, L. & Delaney, K. 2017. Evaluation of the use of a sensory room on an adolescent inpatient unit and its impact on restraint and seclusion prevention. Journal of Child and Adolescent Psychiatric Nursing. Vol. 30, No 5, 1-8. Viitattu 17.5.2023. https://doi.org/10.1111/jcap.12174.
WHO 2021. Comprehensive mental health action plan 2013–2030. Geneve: World Health Organization WHO. Viitattu 15.5.2023. https://www.who.int/publications/i/item/9789240031029.
Williamson, P. & Ennals, P. 2020. Making sense of it together: Youth & families co-create sensory modulation assessment and intervention in community mental health settings to optimise daily life. Australian Occupational Therapy Journal. Vol. 67, No 5, 458–469. Viitattu 16.5.2023. https://doi.org/10.1111/1440-1630.12681.