Toimintaterapeutit tarvitsevat arviointityönsä tueksi erilaisia soveltavia työkaluja erityisesti lasten toimintakyvyn arviointiin. Yksi tapa monipuolistaa arviointityötä on pelillistämisen ja pakopelien hyödyntäminen. Mitä tulisi ottaa huomioon, kun kehitetään lapsille suunnattu pakopeli toimintakyvyn arvioinnin tueksi?

Juuri julkaistussa, kehittämistyönä toteutetussa opinnäytetyössä luotiin pakopeli 7–12-vuotiaiden lasten toimintakyvyn arviointiin lastenpsykiatrialle. Kehittämistyön tuotoksena syntyi helposti kuljetettavan ja moniin ympäristöihin soveltuvan pakopelin lisäksi ohjeet pakopelin kokoamiseen ja pelaamiseen, sekä arviointia tukeva havainnointilomake. Pakopelin avulla on tarkoitus havainnoida lapsen

• toiminnanohjausta,
• sinnikkyyttä sekä
• tunnetaitoja ja tunteiden säätelyä.

Kehittämistyön toimeksiantajana oli Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue, Kuntoutuksen palvelualueen Toimintaterapiayksikkö. Pakopeli otettiin käyttöön Seinäjoen keskussairaalan lastenpsykiatrian osastolla.

Monipuolinen näkökulma lapsen toimintakykyyn – havainnoinnin mahdollisuudet arvioinnissa

Lapsen toimintakykyä arvioitaessa on tärkeää käyttää sekä standardoituja että standardoimattomia menetelmiä, kuten havainnointia, kattavan kokonaiskuvan saamiseksi (Richardson 2015). Havainnoimalla lapsen toimintaa voidaan saada toimintakyvystä lisätietoa, jota ei voi muuten saada (THL 2024).

Lapsen käyttäytymistä ja kehitystä arvioidaan erilaisissa olosuhteissa – sekä ryhmätilanteissa että kahdenkeskisissä vuorovaikutustilanteissa. Arvioinnissa ja havainnoinnissa voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi

• kognitiivisiin valmiuksiin,
• keskittymiskykyyn,
• toimintakykyyn
• toiminnanohjaukseen,
• psyykkisiin oireisiin, kuten mielialaan, tunnesäätelyyn ja pettymysten sietoon sekä
• lapsen vuorovaikutustaitoihin ja sosiaalisiin valmiuksiin. (Koskinen ym. 2025.)

Pakopelien avulla voidaan luoda hedelmällinen havainnointitilanne

Toimintaterapeutit etsivät jatkuvasti keinoja lisätäkseen asiakkaidensa motivaatiota ja parantaakseen heidän suoriutumistaan. Yksi lupaava lähestymistapa on pelillistäminen. (Zlotnik ym. 2023.) Pelillistämisellä tarkoitetaan pelien ominaispiirteiden hyödyntämistä erilaisissa konteksteissa (Koiranen 2019).

Pelilliset elementit voivat

• tukea tavoitteiden saavuttamista,
• mahdollistaa tehtävien räätälöinnin asiakkaan tarpeisiin soveltuviksi,
• motivoida pelaajia haastamaan itseään,
• tukea tehtäviin keskittymistä ja niihin uppoutumista,
• haastaa seulomaan ja yhdistelemään etsittyä ja saatua tietoa,
• tarjota intensiivisiä kokemuksia,
• haastaa käyttämään luovuutta ja omaa harkintaa,
• tarjota pelaajalle erilaisia tunnekokemuksia – niin positiivisia kuin negatiivisia sekä
• haastaa käyttämään kriittistä ja luovaa ajattelua.

(Zlotnik ym. 2023; Koiranen 2019; Nicholson 2015.)

Hauskanpidon lisäksi pakopeli voi toimia terapeuttisena välineenä, joka haastaa osallistujan kognitiivisia kykyjä ja auttaa häntä kohtaamaan ja ylittämään haasteita (NeuroLaunch 2024). Voidaan siis todeta, että pelillistäminen voi tuoda uudenlaisia keinoja toimintaterapeuttiseen arviointityöhön.  

Kadonneet värit -pakopelissä pyritään palauttamaan värit maailmaan

”Olet etsivätoimiston kahvihuoneessa työkaverisi kanssa. Nauratte vitseille, ja syötte vaaleanpunaisia munkkeja. Yhtäkkiä huomaat jotain outoa. Kaikki värit ympärilläsi alkavat haalistua ja tilalle tulee harmaus.” Näin alkaa opinnäytetyössä luotu pakopeli, jossa pelaajan tehtävänä on etsivän roolissa ratkaista erilaisia pulmia.

Pakopeli koostuu viidestä sisäkkäisestä laatikosta/pussukasta, joista jokaisessa pelaajan on selvitettävä väri ja tunne sekä numerokoodi seuraavan laatikon lukkoon ennen etenemistä. Pakopelin tehtävät on suunniteltu pohjaten opinnäytetyötä varten tehtyyn näytönhakuun, ja hyödyntäen toiminnan analyysiä sekä opinnäytetyön tekijöiden omia kokemuksia pakopeleistä ja -huoneista. Toiminnan analyysin avulla on pohdittu eri tehtävien vaatimuksia pakopelissä havainnoitavien valmiuksien osalta.

”Pelaamisen ohella lapselle halutaan opettaa, että kaikki tunteet – myös ikäviksi mielletyt – ovat sallittuja”

Teemana pakopelissä on tunnetaidot, joita on myös tarkoitus havainnoida pakopelin avulla. Pelaamisen ohella lapselle halutaan opettaa, että kaikki tunteet – myös ikäviksi mielletyt – ovat sallittuja. Yhdessä pakopelin vaiheista lapsen tehtävänä on lukea päiväkirjateksti, jossa kerrotaan erilaisia tapoja itsensä lohduttamiseen. Pakopelin aikana pelaajalle selviää velhon teljenneen kaikki ikävät tunteet pois ilman, että hän tajusi tämän vaikuttavan kaikkien tunteiden tuntemiseen.

Sinnikkyys on päättäväisyyttä ja periksiantamattomuutta (Vuorinen 2017). Pakopelin tehtäviä ei ole tehty lapselle helpoiksi, joten ne haastavat lapsen sinnikkyyttä. Pakopelissä voidaan havainnoida sitä, miten lapsi suhtautuu haasteellisiin tehtäviin. Aiheuttavatko mahdolliset epäonnistumiset ja haasteet turhautumista? Miltä lapsi vaikuttaa silminnähden, ja näkyykö mahdollinen turhautuminen ulospäin?

Toiminnanohjauksella tarkoitetaan useiden eri kognitiivisten prosessien ja taitojen käyttämistä oman käyttäytymisen säätelemiseksi. Toiminnanohjaukseen luetaan kuuluvaksi työmuisti, inhibitio ja joustavuus. (Pulkkinen ym. 2023.) Pakopelin jokaisesta laatikosta (loppuratkaisulaatikkoa lukuun ottamatta) löytyy useita välineitä, ja lapsen on selvitettävä kolme eri asiaa; tämä haastaa lapsen toiminnanohjausta ja havainnoidessa voidaan pohtia:

• Pääseekö lapsi alkuun vai niin sanotusti häkeltyykö tavaroiden ja tehtävien määrästä?
• Muistaako lapsi selvittää kaikki pakopelissä tarvittavat asiat vai pyrkiikö esimerkiksi heti koodin löytymisen jälkeen siirtymään seuraavaan laatikkoon?
• Pystyykö lapsi muuttamaan toimintatapaansa, jos ensimmäisellä yrityksellä ei onnistu – eli kykeneekö lapsi toimimaan joustavasti?

Pakopeliin on luotu vaihekohtainen lista tarvittavista välineistä sekä ohjeet pelin kokoamisesta ja pelin kulusta. Pelin jokaiselle tehtävälle on kirjattu 1–3 vihjettä, joita terapeutti voi antaa lapselle oman harkintansa mukaan, jos lapsi jumiutuu johonkin kohtaan.

Pakopeli on suunniteltu mahdollisimman ympäristöystävällisesti siten, että sen osia voidaan käyttää uudelleen. Iso osa sen tehtävistä on tulostettavassa muodossa, joten ne voidaan laminoida uudelleenkäyttöä varten. Kaikki pakopeliin tehty materiaali löytyy tähän artikkeliin linkitetyn opinnäytetyön liitteistä.

Kun kadonneet värit löydettiin ensimmäistä kertaa – pakopelin ensimmäinen käyttökokemus

Toimeksiantajan edustajana toiminut toimintaterapeutti testasi valmista pakopeliä 8-vuotiaan lapsen kanssa ensimmäistä kertaa kyseisen lapsen omahoitajatunnilla. Ensimmäisen käyttökokemuksen perusteella todettiin, että peli vaatii lapselta sinnikkyyttä ja toimintaterapeutilta keskittymistä sekä harkintaa. Toimintaterapeutin täytyy huomioida, tarvitseeko lapsi vihjeitä tai tukea pelissä suoriutuakseen. Pakopelin ensimmäisenä pelannut lapsi sai pelattua pelin loppuun aikuisten tuella. Lapsen mielenkiinto peliin säilyi pienellä kannustuksella.

Kehittämistyötä arvioivan toimintaterapeutin ja ensimmäisessä pelitilanteessa mukana olleen sairaanhoitajan mukaan pakopeli voi olla joillekin kohderyhmän nuorimmille lapsille liian vaativa yksin pelattavaksi. Tällaisissa tilanteissa lapsi voi pelata pakopelin yhdessä sairaanhoitajan, oman läheisen tai toisen lapsen kanssa. Toimintaterapeutin mukaan kehitetyssä pakopelissä on potentiaalia arvioinnin lisäksi terapiatyöhön.

Hyöty irti pakopeleistä – ideoita jatkojalostamiseen

Tulevaisuudessa kyseistä pakopeliä voitaisiin jatkojalostaa esimerkiksi nuorisopsykiatrian käyttöön. Myös uusien, erilaisten pakopelien kehittäminen voisi olla hyödyllistä, sillä sama henkilö voi yleensä pelata pakopelin läpi vain kerran. Pakopelien hyödyntämisestä toimintakyvyn arvioinnissa tarvittaisiin lisää käyttökokemuksia ja tutkimustietoa.

Voisiko pakopelejä hyödyntää toimintakyvyn arvioinnissa enemmänkin? Mitä lisäarvoa ne tuovat arviointityöhön? Onko uuden pakopelin kehittäminen vaivan arvoista, ja kuinka kehittämistyö tehdään kestävästi? Lisää tietoa valmiista pakopelistä, kehittämisprosessista ja sen teoriataustasta voi lukea Theseuksessa julkaistusta Kadonneet värit -pakopeli -opinnäytetyöraportista.

Asiasanat: toimintaterapia, toimintakyvyn arviointi, lastenpsykiatria, pakopeli

Lähteet

Koiranen, J. 2019. Pedagogiset pakopelit. Helsinki: Ääres eduEscape.

Koskinen, M.; Borg, A. & Sourander, A. 2025. Lastenpsykiatrinen osastohoito ja -tutkimus. Teoksessa Kumpulainen, K.; Aronen, E.; Ebeling, H.; Laukkanen, E.; Marttunen, M.; Puura, K. & Sourander, A. (toim.) 2025. Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. 4. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 742–748.

Leppälä, S.; Paavola, V. & Salonen, K. 2025. Kadonneet värit -pakopeli – Pakopeli 7–12-vuotiaiden lasten toimintaterapeuttiseen arviointiin lastenpsykiatrialle. Opinnäytetyö (AMK). Toimintaterapia. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.

NeuroLaunch. 2024. Escape Therapy: Innovative Approach to Mental Health and Stress Relief. Viitattu 20.5.2025. https://neurolaunch.com/escape-therapy/.

Nicholson, S. 2015. Peeking Behind the Locked Door: A Survey of Escape Room Facilities. Viitattu 20.5.2025. http://scottnicholson.com/pubs/erfacwhite.pdf.

Pulkkinen, L., Ahonen, T., Ruoppila, I. & Aunola, K. 2023. Ihmisen psykologinen kehitys. Ellibs. 10. uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus. Vaatii käyttäjätunnuksen. Viitattu 20.5.2025.

Richardson, P. K. 2015. Use of Standardized Tests in Pediatric Practice. Teoksessa Case-Smith, J. & O’Brien, J.C. (toim.) 2016. Occupational Therapy for Children and Adolescents – E-Book. 7. painos. St.Louis, Missouri: Mosby.

THL. 2024. Miten valitsen toimintakyvyn mittarin? Viitattu 20.5.2025. https://thl.fi/aiheet/toimintakyky/toimintakyvyn-arviointi/arviointimenetelman-valinta.

Vuorinen, K. 2017. Sinnikkyys. Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 20.5.2025. https://www.terveyskirjasto.fi/lnv00004. Zlotnik, S.; Weiss, P. L.; Raban, D. E. & Houldin-Sade, A. 2023. Use of Gamification for Adult Physical Rehabilitation in Occupational Therapy; A Novel Concept? Hong Kong Journal of Occupational Therapy 2/2023, 51–56. Viitattu 20.5