Tavoitteiden asettaminen antaa suunnan lapsen toimintaterapialle
Lasten toimintaterapiassa tavoitteiden tulee perustua lapsen arkeen, tarpeisiin ja hänelle merkityksellisiin toimintoihin. Kun tavoitteet asetetaan yhdessä lapsen, vanhempien ja toimintaterapeutin kanssa, voidaan paremmin huomioida lapsen omat toiveet ja vahvuudet. Selkeät ja yksilölliset tavoitteet auttavat suuntaamaan toimintaterapiaa ja tekemään kuntoutumisen etenemistä näkyväksi.
Lasten toimintaterapian tavoitteena on tukea lapsen osallistumista hänelle merkityksellisiin arjen toimintoihin. Näitä voivat olla esimerkiksi leikkiminen, koulunkäynti, sosiaaliset suhteet ja itsestä huolehtiminen. Lapsi huomioidaan toimintaterapiassa ensisijaisesti yksilönä eikä vain diagnoosin kautta. Tavoitteiden asettamisessa on tärkeää ymmärtää lapsen vahvuuksia, kiinnostuksen kohteita ja arjen rutiineja, jotta tavoitteet ja terapian toiminta voidaan yhdistää lapselle mielekkäisiin asioihin. (Case-Smith 2015, 1–6.)
Toimintaterapiassa lapsen olemassa olevia taitoja ja kykyjä hyödynnetään kuntoutumisen lähtökohtana. Lapsi voi niiden avulla harjoitella itselleen haastavia toimintoja, lisätä osallistumistaan ja selviytyä paremmin arjen tilanteissa. Tavoitteita voidaan harjoitella lapsen luonnollisissa ympäristöissä, kuten kotona, päiväkodissa ja koulussa. Tällöin harjoiteltavat taidot liittyvät suoraan lapsen arkeen. (Case-Smith 2015, 1–6.)
Tavoitteet syntyvät yhteistyössä
Lasten toimintaterapiassa tavoitteiden asettaminen on parhaimmillaan yhteinen prosessi, jossa lapsen ja vanhempien näkemykset otetaan huomioon. Vanhemmilla on tärkeä rooli, sillä he tuntevat lapsen arjen ja voivat tuoda esiin tilanteita, joissa lapsi tarvitsee tukea. Vanhempien osallistuminen voi myös helpottaa sitoutumista lapsen tukemiseen ja tavoitteiden mukaiseen harjoitteluun arjessa. (Vroland-Nordstrand ym. 2018, 243–248.) Myös lapsen oma näkökulma on tärkeä. Yhteinen tavoitteiden asettaminen antaa lapselle ja vanhemmille mahdollisuuden kertoa omista toiveistaan ja tarpeistaan toimintaterapeutille. Kun lapsen ja perheen näkemykset otetaan huomioon, tavoitteet voidaan yhdistää paremmin terapian sisältöön. Tämä voi vahvistaa motivaatiota ja tehdä toimintaterapiasta merkityksellisempää sekä lapselle että vanhemmille. Lisäksi selkeä yhteys tavoitteiden ja terapian välillä helpottaa terapian tulosten arviointia. (Pollock ym. 2017, 92.)
Lapsen tavoitteiden ei tulisi perustua ainoastaan siihen, mitä ammattilainen pitää tärkeänä. Yksilöllisten tavoitteiden asettamisessa huomioidaan myös lapsen omat toiveet ja kiinnostuksen kohteet. Lapselle mielekäs toiminta voi tehdä tavoitteesta ymmärrettävämmän ja auttaa yhdistämään terapian osaksi lapsen jokapäiväistä elämää. (Copley ym. 2017, 355.)
Tavoite perustuu lapsen toimintakyvyn tuntemiseen
Tarkoituksenmukaisen tavoitteen asettaminen edellyttää lapsen toimintakyvyn riittävää tuntemista. Tavoitteiden tunnistamisessa tarvitaan tietoa lapsen arjesta, vahvuuksista ja haasteista. Toimintakykyä voidaan kartoittaa esimerkiksi haastattelujen, esitietojen, havainnoinnin ja erilaisten arviointimenetelmien avulla. Näiden tietojen avulla voidaan tunnistaa, millaisissa toiminnoissa lapsi tarvitsee tukea ja millaiset tavoitteet ovat hänelle merkityksellisiä. (Sukula ym. 2021.) Toimintaterapeutin ammatilliseen osaamiseen kuuluu lapsen toiminnan tarkastelu suhteessa toimintaympäristöön. Lapsen suoriutumiseen eivät vaikuta ainoastaan hänen omat taitonsa, vaan myös ympäristö ja tilanteen vaatimukset. Toimintaterapeutti tarkastelee esimerkiksi lapsen valmiuksia, taitoja, motivaatiota ja kiinnostuksen kohteita sekä sitä, millaisessa arjessa ja toimintaympäristössä lapsi toimii. (Toimintaterapeuttiliitto 2025.)
Tässä kokonaisuudessa keskeinen käsite on toiminnan analyysi. Sillä tarkoitetaan toiminnan tarkastelua sen selvittämiseksi, millaisia taitoja, valmiuksia ja ympäristötekijöitä toiminnan suorittaminen edellyttää. Toiminnan analyysin avulla voidaan tunnistaa lapsen toimintakyvyn vahvuuksia ja haasteita sekä tarkastella toimintaa suhteessa luonnolliseen ja kliiniseen toimintaympäristöön. (Hersch, Lamport & Coffey 2005, 23.)
Toiminnan analyysi auttaa ymmärtämään, miksi jokin lapselle tärkeä toiminta on haastavaa. Esimerkiksi jos lapsella on vaikeuksia koulutehtävän tekemisessä, pelkästään yksittäisen taidon tarkastelu ei välttämättä anna riittävää kuvaa tilanteesta. Lapsen toimintaan voivat vaikuttaa samanaikaisesti hänen taitonsa, motivaationsa, toimintaympäristönsä ja tehtävän vaatimukset. Näiden tekijöiden huomioiminen auttaa kohdentamaan tavoitteet paremmin lapsen todelliseen tarpeeseen.
Hyvä tavoite liittyy lapsen arkeen
Toimintaterapian tavoitteiden kannalta olennaista on, että tavoitteet liittyvät lapselle merkityksellisiin toimintoihin. Tavoitteen tarkoituksena ei ole vain jonkin yksittäisen taidon harjoittaminen, vaan lapsen osallistumisen ja arjessa selviytymisen tukeminen. Kun tavoitteet ovat yhteydessä lapsen jokapäiväiseen elämään, niiden merkitys on helpompi ymmärtää myös lapselle ja hänen perheelleen. Tavoitteita voidaan harjoitella lapselle tutuissa ympäristöissä. Kotona, päiväkodissa ja koulussa harjoittelu mahdollistaa sen, että opittavia taitoja voidaan hyödyntää suoraan arjen tilanteissa. Samalla toimintaterapeutti voi arvioida, tarvitaanko muutoksia itse toimintaan tai toimintaympäristöön, jotta lapsen osallistuminen olisi mahdollista. (Case-Smith 2015, 1–6.)
Tavoitteiden asettamisessa yhdistyvätkin lapsen oma näkökulma, vanhempien tieto lapsen arjesta ja toimintaterapeutin ammatillinen osaaminen. Tavoitteen tulee perustua siihen, mikä on lapselle tärkeää, mutta samalla sen tulee huomioida lapsen toimintakyky ja ympäristö. Näin tavoitteesta muodostuu konkreettinen suunta toimintaterapialle.
Hyvä tavoite ei siis ole irrallinen osa toimintaterapiaa. Se kertoo, mitä kohti kuntoutuksessa pyritään ja miksi juuri kyseinen asia on lapselle tärkeä. Kun tavoitteet asetetaan yhteistyössä ja ne perustuvat lapsen todelliseen arkeen, toimintaterapialla on paremmat edellytykset tukea lapsen osallistumista hänelle merkityksellisiin toimintoihin.
Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön: Ollikkala, Ella; Suihkonen, Venla (2026): GAS-ideapankki -Malliesimerkkejä tavoitteiden asettelun tueksi lasten toimintaterapiassa.
Lähteet:
Case-Smith, J. (2015). An overview of occupational therapy for children. In J. Case-Smith & J. C. O’Brien (Eds.), Occupational therapy for children and adolescents (7th ed., s. 1–25). Mosby/Elsevier.
Copley, J., Bennett, S., & Turpin, M. (2017). Decision-making fot Occupation-centred Practice with Children. Teoksessa S. Rodger & A. Kennedy-Behr (toim.), Occupation-centred practice with children : a practical guide for occupational therapists (s. 349–371).
Hersch, G., Lamport, N., & Coffey, M. (2005). Activity analysis: Application to occupation. Unit 2.
Pollock, N., Missiuna, C., & Jones, J. (2017). Occupational goal setting with children and families. Teoksessa S. Rodger & A. Kennedy-Behr (toim.), Occupation-centred practice with children: A practical guide for occupational therapists (s. 91–109). Wiley-Blackwell.
Sukula, S., Vainiemi, K., & Autti-Rämö, I. (2021). GAS-menetelmä käsikirja. (Versio 5). [PDF]. Kela. https://www.kela.fi/documents/20124/951672/gas-menetelma-kasikirja.pdf/823fe47d-482d-bd03-03f7-a39a57cc0857?t=1640004717108
Toimintaterapeuttiliitto. (2025). Toimintaterapeutin ydinosaaminen. [PDF]. https://www.toimintaterapeuttiliitto.fi/wp-content/uploads/2026/03/toi_toimintaterapeuttien_ydinosaamiskuvaus.pdf
Vroland-Nordstrand, K., Eliasson, A.-C., Krumlinde-Sundholm, L., & Johansson, U. (2018). Parents’ experiences of conducting a goal-directed intervention based on children’s self-identified goals: A qualitative study. Scandinavian Journal of Occupational Therapy, 25(4), 243–251.
Artikkelikuva: FeeLoona, n.d. Pixabay https://pixabay.com/fi/photos/joulu-tausta-lapsi-torni-1864718/