• aistit
• toimintaterapia
• varhaiskasvatus

Lapsen toiminta varhaiskasvatuksessa ei perustu pelkästään taitoihin tai motivaatioon, vaan myös siihen, miten hän käsittelee aistitietoa. Aistit vaikuttavat keskittymiseen, käyttäytymiseen ja osallistumiseen usein huomaamattomalla tavalla. Aistien merkityksen ymmärtäminen auttaa varhaiskasvatuksen henkilöstöä ja huoltajia tukemaan lasta arjen tilanteissa.

Aistimukset ovat hermoston “polttoainetta”. Kehosta ja ympäristöstä kulkeutuu jatkuvasti tietoa aivoihin, ja näiden aistimusten avulla ihminen pystyy toimimaan tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa. Aistit yhdistävät kehon, mielen ja ympäristön toisiinsa, ja niiden avulla muodostuvat havainnot ohjaavat toimintaa ja reagointia. Monipuolinen aistitiedon saanti on edellytys hermoston normaalille kehitykselle (Ayres, 2015, s. 74; Puustjärvi, 2024, s. 31).

Ihminen vastaanottaa aistitietoa sekä kehon ulkopuolelta että kehon sisältä. Ulkoiset aistit, kuten näkö, kuulo, haju, maku ja tunto, välittävät tietoa ympäristöstä, kun taas kehon sisäiset aistit kertovat esimerkiksi liikkeestä, asennosta ja kehon tilasta. Nämä aistit toimivat suurelta osin automaattisesti ilman tietoista ohjausta (Ayres, 2015, s. 76–81; Puustjärvi, 2024, s. 42–45; Yunus ym., 2015).

Aistitiedon käsittely ohjaa lapsen toimintaa arjessa

Aistitiedon käsittely tarkoittaa sitä, miten aivot jäsentävät kehosta ja ympäristöstä tulevaa tietoa. Aistit välittävät jatkuvasti informaatiota esimerkiksi kehon asennosta, liikkeestä ja ympäristön tapahtumista. Kun aivot käsittelevät tätä tietoa sujuvasti, lapsi pystyy toimimaan tilanteessa tarkoituksenmukaisesti ja reagoimaan ympäristöön luontevasti (Kranowitz, 2015, s. 66; Danner & Puustjärvi, 2024, s. 80).

Aistitiedon käsittely tapahtuu suurelta osin automaattisesti ja tiedostamatta, mutta sillä on keskeinen merkitys arjessa selviytymisen kannalta. Se vaikuttaa siihen, miten lapsi tulkitsee ympäristöään ja omaa kehoaan sekä miten hän reagoi erilaisiin tilanteisiin. Samalla se on yhteydessä tarkkaavuuteen, vireystilan säätelyyn, vuorovaikutukseen ja uusien taitojen oppimiseen. Kun aistitiedon käsittely toimii hyvin, lapsi pystyy säätelemään omaa toimintaansa, vuorovaikutustaan sekä käyttäytymistään tilanteeseen sopivalla tavalla (Danner & Puustjärvi, 2024, s. 80).

Hyvin toimiva aistitiedon käsittely luo perustan lapsen motoristen ja kognitiivisten taitojen sekä oppimisen kehittymiselle. Nämä yhdessä tukevat myös leikkitaitojen muodostumista. Kun lapsi pystyy käsittelemään aistitietoa sujuvasti, toiminta on mielekästä ja palkitsevaa. Tällöin lapsi toistaa toimintoja, mikä vahvistaa oppimista ja tukee taitojen kehittymistä entisestään.

Aistitiedon käsittelyn haasteet vaikuttavat lapsen toimintakykyyn

Aistitiedon käsittelyn haasteet voivat ilmetä hyvin eri tavoin ja vaihdella lievistä merkittävästi toimintakykyä haittaaviin. Keskeinen tekijä on aistimuskynnys, joka vaikuttaa siihen, kuinka paljon ärsykkeitä aivot käsittelevät (Puustjärvi ym., 2024, s. 126).

Matala aistimuskynnys tarkoittaa, että lapsi vastaanottaa paljon ärsykkeitä samanaikaisesti, mikä voi kuormittaa ja vaikeuttaa keskittymistä. Tällöin lapsi voi vetäytyä tilanteista, reagoida herkästi ääniin tai valoon tai kokea epämukavuutta esimerkiksi ruoan koostumuksen vuoksi.

Korkea aistimuskynnys puolestaan tarkoittaa, että ärsykkeitä tarvitaan enemmän, jotta ne huomataan. Tämä voi näkyä vähäisenä reagointina tai lisääntyneenä liikehdintänä, kuten törmäilynä, kaatuiluna tai riskialttiina toimintana.

Aistitiedon käsittelyn vaikeudet voivat vaikuttaa monin tavoin lapsen arkeen. Ne voivat hankaloittaa motoristen taitojen oppimista sekä arjen toimintoja, kuten pukeutumista ja ruokailua. Lisäksi ne voivat heijastua tarkkaavuuteen, oppimiseen sekä käyttäytymisen ja tunteiden säätelyyn. Haasteet voivat näkyä myös leikki- ja vuorovaikutustaitojen kehittymisessä sekä haluttomuutena osallistua itselle vaikeisiin tilanteisiin (Puustjärvi ym., 2024, s. 126–127).

Henkilöstön rooli aistien huomioimisessa ja ympäristön muokkaamisessa

Miten varhaiskasvatuksen henkilöstö voisi huomioida aistit paremmin arjessa ja tukea lasten toimintaa? Nousiaisten kunnan varhaiskasvatukselle kehitetty Aistit arjen tukena – käytännön keinoja varhaiskasvatukseen lapsen vireystilan säätelyyn -materiaalipankki kokoaa yhteen keinoja, joiden avulla ympäristöä voidaan muokata aistiystävällisemmäksi ja samalla tukea lasten ja henkilöstön hyvinvointia.

Materiaalipankki nostaa esiin keskeisiä keinoja, joilla ympäristöä voidaan rauhoittaa ja selkeyttää. Esimerkiksi valaistuksen säätäminen pehmeämmäksi ja luonnonvalon hyödyntäminen voivat auttaa ylläpitämään sopivaa vireystilaa. Ääniympäristöä voidaan puolestaan rauhoittaa käyttämällä ääntä vaimentavia materiaaleja, kuten mattoja, verhoja ja akustiikkalevyjä. Lisäksi lapselle voidaan tarjota mahdollisuus käyttää kuulosuojaimia tai vetäytyä rauhallisempaan tilaan.

Materiaalipankki tarjoaa myös konkreettisia esimerkkejä siitä, miten aistimuksiin yliherkästi tai heikosti reagointi voi näkyä arjessa sekä keinoja, joilla lasten yksilöllisiä tarpeita voidaan huomioida. Aistien huomioiminen voidaan liittää osaksi päivittäisiä tilanteita, kuten siirtymiä, päivälepoa tai keskittymistä vaativia tehtäviä.

Kehittämistyön yhteydessä materiaalipankkia esiteltiin luentojen yhteydessä Nousiaisten varhaiskasvatuksen henkilöstölle, ja saadun palautteen perusteella tarve aisteihin liittyvälle tiedolle ja käytännön keinoille on selkeä. Henkilöstö kaipaa erityisesti konkreettisia tapoja ymmärtää lasten erilaisia reagointitapoja ja tukea heitä yksilöllisesti arjen tilanteissa.

Kun aisteja huomioidaan varhaiskasvatuksen arjessa, voidaan tukea lapsen osallisuutta, hyvinvointia ja kehitystä merkittävästi. Aistien ymmärtäminen auttaa myös tulkitsemaan lasten käyttäytymistä ja vastaamaan heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa.

Artikkeli pohjautuu Theseuksessa julkaistuun opinnäytetyöhön: Liimatainen, Heini; Ajo, Jenni (2026): Aistit arjen tukena : käytännön keinoja varhaiskasvatuksen henkilöstölle lapsen vireystilan säätelyyn

Lähteet

Ayres, J. (2015). Aistimusten aallokossa: Sensorisen integraation häiriö ja terapia. (2.painos).(L. Tapola, kääntäjä). PS- kustannus. 

Danner, P. & Puustjärvi, A. (2024a). Aistitiedon käsittely ja sensorisen intergraation teoria. Teoksessa A. Puustjärvi (toim.), Aistitiedon käsittelyn vaikeudet. Ymmärrystä ja sujuvuutta arkeen (s. 79–88). Santalahti-kustannus. 

Kranowitz, C.S. (2015). Tahatonta tohellusta: sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä. (4. Painos). (T. Tapiola, kääntäjä). PS- kustannus.  

Puustjärvi, A., Danner, P. & Niutanen, U. (2024). Aistitiedon käsittelyn eli sensorisen integraation vaikeudet. Teoksessa A. Puustjärvi (toim.), Aistitiedon käsittelyn vaikeudet. Ymmärrystä ja sujuvuutta arkeen (s. 124–131). Santalahti-kustannus.

Yunus, F. W., Liu, K. P. Y., Bissett, M., & Penkala, S. (2015). Sensory-based intervention for children with behavioral problems: A systematic review. Journal of Autism and Developmental Disorders, 45(11), 3565–3579. https://doi.org/10.1007/s10803-015-2503-9