Yli 80-vuotias talo voi olla edelleen hyvässä kunnossa – kuntotarkastus auttaa tunnistamaan korjaustarpeet ajoissa
Vanhan talon ikä ei yksin kerro sen kunnosta. Halikon Hajalassa sijaitsevan vuonna 1940 rakennetun omakotitalon kuntotarkastus osoitti rakennuksen yleiskunnon hyväksi, mutta toi esiin myös korjausta ja seurantaa vaativia asioita. Erityisesti sadevesien hallintaa tulisi parantaa, mikä on varsin yleistä vanhojen rakennusten osalta.
Kun omakotitalolla on ikää yli 80 vuotta, mieleen voi helposti tulla pitkä lista suuria korjauksia. Rakennuksen ikä ei kuitenkaan yksin ratkaise sen kuntoa. Säännöllinen kunnossapito, aikaisemmat korjaukset ja rakenteiden toimivuus vaikuttavat siihen, miten rakennus kestää aikaa. Ennen vanhaan rakennnusratkaisut olivat parempia kuin esim. 1970- ja 1980-luvuilla rakennettujen talojen tyypilliset ratkaisut matalinen sokkeleineen ja tasakattoineen.
Halikon Hajalassa sijaitseva omakotitalo valmistui vuonna 1940, ja sitä on laajennettu vuonna 2002. Kuntotarkastuksen perusteella rakennus oli ikäänsä nähden hyvässä kunnossa, vaikka tarkastuksessa löytyi myös korjausta ja seurantaa vaativia asioita. Kuntotarkastuksessa tulee aina erityisesti kiinnittää huomiota vanhan osan ja uuden laajennusosan liitoskohtiin. Valitettavasti niissä on hyvin usein tehty rakennusvirheitä – Hajalan kohteessa tällaisia ei onneksi havaittu.
Vesi kannattaa ohjata pois talon viereltä
Yksi kohteen keskeisimmistä havainnoista liittyi hyvin arkiseen asiaan: mihin sade- ja pintavedet päätyvät? Rakennuksen ympärillä maanpinnat eivät kaikilta osin viettäneet riittävästi rakennuksesta poispäin. Myös sadevesijärjestelmässä oli puutteita, minkä vuoksi kattovedet voivat päätyä liian lähelle perustuksia. Pitkällä aikavälillä rakennuksen vierustalle päätyvä vesi lisää perustuksiin ja alapohjaan kohdistuvaa kosteusrasitusta.
Maanpinnat tulisi muotoilla niin, että pintavedet ohjautuvat rakennuksesta poispäin. Kattovedet tulee puolestaan johtaa hallitusti riittävän kauas rakennuksen vierustalta. Näillä melko yksinkertaisilla toimenpiteillä voidaan vähentää perustuksiin kohdistuvaa kosteusrasitusta ja ehkäistä kosteuteen liittyviä ongelmia. (RT 83-10955, 2009.)
Riskirakenne ei tarkoita automaattisesti vaurioita
Kuntotarkastuksessa nousivat esiin myös rakennusajankohdalle tyypilliset riskirakenteet. Kohteessa tällaisia olivat ennen vuotta 1950 rakennetut hirsiseinät sekä tuulettumaton vino yläpohjarakenne. Riskirakenteiden kuntoa kannattaa seurata säännöllisesti.
Riskirakenne ei tarkoita, että rakenne olisi automaattisesti vaurioitunut. Termillä tarkoitetaan rakennetta, johon liittyy tavallista suurempi vaurioitumisen mahdollisuus. Jos rakenteen kunnosta tarvitaan tarkempaa tietoa, asiantuntija voi tutkia sitä esimerkiksi rakenneavauksilla, kosteusmittauksilla tai materiaalinäytteillä.
Kuntoarviota tehdessä kuntotarkastaja arvioi rakennusta pääasiassa silmämääräisesti ja rakenteita rikkomattomin menetelmin. Tällainen tarkastus antaa hyvän yleiskuvan rakennuksen kunnosta, mutta se ei paljasta kaikkia rakenteiden sisällä mahdollisesti olevia vaurioita. Siksi korjaussuunnitelma jäi riskirakenteiden osalta alustavaksi. Tarkemmat tutkimukset auttavat tarvittaessa määrittämään rakenteiden todellisen kunnon ja oikeat korjaustavat. Korjaussuunnittelu vaatii aina kuntotutkimuksia, joiden perusteella suunnitelmat voidaan laatia. (KH 90-00394, 2007.)
Kuntotarkastus kiinnittää huomiota myös turvallisuuteen
Rakennuksen kuntoon kuuluu kosteusteknisen toimivuuden lisäksi turvallisuus. Kohteen katolle johtavien seinätikkaiden alin askelma sijaitsi liian matalalla, mikä voi mahdollistaa esimerkiksi lasten kiipeämisen tikkaille. Seinätikkaiden kaltainen yksittäinen puute voi vaikuttaa pieneltä verrattuna mahdolliseen kosteus- tai rakennevaurioon. Havainto osoittaa kuitenkin hyvin, kuinka monesta asiasta rakennuksen kokonaiskunto ja turvallisuus muodostuvat.
Kuntotarkastuksen tehtävä ei siis ole vain löytää vaurioita. Sen avulla voidaan tunnistaa myös pienempiä puutteita, joiden korjaaminen parantaa rakennuksen turvallisuutta ja voi ehkäistä tulevia ongelmia.
Ennakoiva kunnossapito auttaa säilyttämään vanhan talon
Hajalan kohde osoittaa, ettei yli 80 vuotta vanha rakennus ole automaattisesti huonokuntoinen. Rakennuksen yleiskunto oli hyvä, vaikka kuntotarkastuksessa löytyi korjausta ja seurantaa vaativia asioita.
Kohteessa tärkeimpiä tulevia toimenpiteitä ovat maanpintojen kallistusten korjaaminen, sadevesien hallinnan parantaminen, seinätikkaiden turvallisuuden parantaminen sekä riskirakenteiden kunnon seuranta. Kun rakennuksen omistaja tunnistaa puutteet ajoissa ja toteuttaa tarvittavat korjaukset suunnitelmallisesti, hän voi vähentää vaurioitumisen riskiä ja pidentää rakennuksen käyttöikää.
Vanhan talon kunnossapidossa ratkaisevaa ei siis ole pelkästään rakennuksen ikä, vaan se, miten sen kuntoa seurataan ja havaittuihin puutteisiin reagoidaan. Kuntotarkastus auttaa tunnistamaan nykyiset korjaustarpeet ja suuntaamaan huomion niihin rakenteisiin, joiden kuntoa kannattaa seurata tulevaisuudessa. Korjausuunnitteluun ryhdyttäessä on myös muistettava teettää riittävät tutkimukset ja suunnitelmat asiantuntijalla, jotta korjauksilla ei pilata hyvää rakennusta!
Lähteet
KH 90-00394. 2007. Kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä. Suoritusohje. Rakennustieto.
Leandersson, T. 2026. 1940-luvun omakotitalon korjaussuunnitelma – Rintamamiestalo Hajala, Halikko (1940/2002). Opinnäytetyö (AMK). Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.
RT 83-10955. 2009. Perustusten ja perusmuurien veden- ja kosteudeneristys. Rakennustieto.
RT 85-11132. 2013. Vesikaton turvavarusteet. Rakennustieto.
Artikkelikuva: Salon kaupunki, Salon karttapalvelu, Ilmakuva 2023. CC BY 4.0.