• työhyvinvointi
• työtyytyväisyys

Julkiset terveydenhuollon organisaatiot kärsivät jatkuvasta lääräripulasta, mikä aiheuttaa haavoittuvuutta ja vaikuttaa hoidon laatuun ja jatkuvuuteen, sekä erikoislääkäreiden koulutukseen. Erityisesti psykiatrian alaa koettelee kiihtyvä eläköityminen, sillä noin 70 % suomalaisista psykiatreista odotetaan eläköityvän lähivuosien aikana (Pakkala, E., 2021). Samaan aikaan monet psykiatreista vaihtavat työpaikkaa ja uusien alalle erikoistuvien rekrytoiminen on vaikeutunut.

Miksi lääkärit yleensä vaihtavat työpaikkaa

Halu vaihtaa työpaikkaa johtuu monista seikoista. Tätä on tutkittu lääkärienkin osalta (Shanafelt and Noseworthy, 2017), ja vaikka usein tulee ensisijaisesti mieleen palkka, on kuva paljon monimutkaisempi. Lääkärien työn veto- ja pitovoimaan vaikuttavat:

1. Kuormitus, joka tulee organisaation työmäärän ja resurssien kohtaamattomuudesta. Tähän vaikuttaa myös esimerkiksi pienten lasten vanhempana oleminen ja mahdollisuus joustoihin työajan suhteen.
2. Mahdollisuus potilaslähtöiseen hoitoon  ja organisaation sitoutuminen korkeaan laatuun.
3. Mahdollisuus saada kollegiaalista ja työryhmän tukea.
4. Työn ja työpaikan joustavuus.
5. Tunne oman työn arvostuksesta.
6. Mahdollisuus käyttää omaa osaamistaan ja kehittyä.
7. Luottamus ja suhde johtoon ja organisaatioon.
8. Organisaation ja omien arvojen samakaltaisuus.
9. Työpaikan maine.

Työntekijän sitoutuminen työnantajaan on siten monen asian summa ja siihen sisältyy myös se, että työntekijä pystyy käyttämään koko kapasiteettiaan ja kykyjään työssä, ja se onko hän omistautunut ja innostunut, jolloin hän saa tyytyväisyyttä työstä. Johdon onkin tärkeä ymmärtää, että asiantuntijaorganisaatiossa työntekijöiden tarpeet eivät rajoitu vain pelkkien perustarpeiden täyttämiseen. Sitoutunut työntekijä on paitsi tyytyväinen, myös hyvin arvokas organisaatiolle, sillä hän kehittää itseään ja taitojaan (Eldor, Vigoda-Gadot 2016).

Lääkäreiden työtyytyväisyyden parantamiskeinot

Työtyytyväisyyden parantamiseen on monia keinoja: 1. Hyvä johtajuus on tärkeä osa työntekijän työtyytyväisyyttä ja hyvinvointia. Siksi johtajien tulisi olla kyvykkäitä johtamaan ihmisiä sekä sitouttamaan ja kehittämään alaisiaan. 2. Kannustaminen ja ajan järjestäminen kollegiaaliseen tukeen. Tämä on tärkeää erityisesti aloilla, joissa joudutaan kohtaamaan vaikeita tilanteita, jotka lisäksi ovat emotionaalisesti kuormittavia. 3. Liiallisen työmäärän poistaminen tai riittävä määrä lääkäreitä hoitamaan töitä. 4. Riittävä palkka ja joustavat työajat erikoistuville lääkäreille.

Pääkirjoittajan omakohtainen kokemusasiantuntijuus alalta

Tutkimuksen tekijä ja tämän artikkelin pääkirjoittaja Marika Östman (2025) on työskennellyt urallaan psykiatrian erikoisalalla erikoistuvana lääkärinä, erikoislääkärinä, osastonylilääkärinä ja vastuualuejohtajana. Kaikkien psykiatrialla työskentelemiensä vuosien aikana hän on käynyt lukemattomia keskusteluja, ja myös seurannut kollegoidensa keskusteluja liittyen (huonoon) johtamiseen, työssä viihtymisen ongelmiin ja syihin, joiden vuoksi psykiatrit, ja muutkin lääkärit, haketuvat uusiin työpaikkoihin julkisten yliopistollisten sairaaloiden ulkopuolelle. Lisäksi vastuualuejohtajana toimiessaan hän joutui esihenkilön roolissa jatkuvasti pohtimaan sitä, miten psykiatrit saataisiin sitoutettua eli pysymään organisaatiossaan.

Tuoreen tutkimuksen menetelmien ja tulosten esittely

Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa terveydenhuollon johtajille ja organisaatioille siitä, mikä saa suomalaisen psykiatrin viihtymään työssään tai harkitsemaan työpaikan vaihtoa. Tutkimus toteutettiin Webropol-kyselynä psykiatreille ja psykiatriaan erikoistuville lääkäreille Facebookin psykiatrien suljetussa ryhmässä, jossa 112 psykiatria vastasi kyselyyn. Se vastaa noin 10 %:a Suomen kaikista psykiatreista. Vastaajista noin 71% työskenteli julkisella sektorilla ja noin 29% yksityisellä sektorilla. Vastaajista 80 % oli naisia. Vastaajista suurin osa (90%) on ollut jo kauan (yli 7 vuotta) alalla ja vastaajien alalla oloajan ja työtyytyväisyyden välillä oli selvä positiivinen korrelaatio. Eli mitä kauemmin psykiatri on ollut alalla, sen tyytyväisempi hän on työhönsä ja sen positiivisemmin hän vastasi tehtyyn kyselyyn. Tämä voidaan tulkita siten, että, jos tutkimusaineistossa on vinoutta johonkin suuntaan, on se lähinnä positiiviseen suuntaan ja todellisuudessa psykiatrien työssäjaksamistilanne voi olla jopa paljon huonompi kuin nyt tehdyn tutkimuksen tuloksista ilmenee.

Yksi suurimmista ongelmista julkisella sektorilla on työmäärän suuruus suhteessa työntekijöiden määrään

Tulosten perusteella yksi suurimmista ongelmista julkisella sektorilla on työmäärän suuruus suhteessa työntekijöiden määrään. Julkisella sektorilla työskentelevät psykiatrit ovat tämän tutkimuksen mukaan myös stressaantuneempia ja heidän työhyvinvointinsa on huonompaa kuin yksityissektorilla työskentelevillä psykiatreilla. Tämä aiheuttaa suuria haasteita koko psykiatrian alalle, sillä julkiset yliopistosairaalat vastaavat psykiatrien erikoistumiskoulutuksesta. Koska psykiatrien kohtaamat haasteet, varsinkin julkisella sektorilla ovat julkisesti nähtävissä, yhä harvempi nuori lääkäri on kiinnostunut erikoistumaan alalle. Ala saattaa sen vuoksi kärsiä vakavasta psykiatripulasta tulevaisuudessa ja sillä voi olla erittäin kielteisiä yhteiskunnallisia seurauksia.

Lähes 40 % vastanneista psykiatreista raportoi olevansa stressaantunut tai hyvin stressaantunut, tai jopa melkein loppuun palanut

Tutkimuksen mukaan lähes 40 % vastanneista psykiatreista raportoi olevansa stressaantunut tai hyvin stressaantunut, tai jopa melkein loppuun palanut. Tämä liittyy pääasiassa työn määrän ja työvoiman väliseen epäsuhtaan. Psykiatreista suurimman osan mielestä organisaatio ja sen johto eivät tukeneet riittävästi psykiatreja heidän työssään ja työhyvinvoinnissaan. Tämä koskee yhtä hyvin julkista kuin yksityistäkin sektoria. Tässä psykiatristen organisaatioiden johdolla olisi selvästi parannettavaa niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla.

Työuran ja erikoistumisen alkuvaiheessa olevat psykiatrit antoivat järjestään huonompia vastauksia kuin erikoistuneet psykiatrit. Heillä stressi, työssä koetut haasteet ja aikomus vaihtaa työpaikkaa olivat erityisen huolestuttavalla tasolla.

Erityisen merkillepantavaa oli, että johto vastasi melkein kaikkiin kysymyksiin paljon positiivisemmin kuin psykiatriaan erikoistuvat tai jo erikoistuneet lääkärit. Tästä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että joko johto elää omassa kuplassaan tai sitten he yrittävät ylläpitää positiivista ilmapiiriä ja tämä voi olla yksi syy siihen, ettei johto tee riittävästi eliminoidakseen johtamiseen liittyviä ongelmia.

Julkisella sektorilla työskentelevät psykiatrit antoivat huonompia vastauksia melkein kaikkiin kysymyksiin kuin yksityissektorilla työskentelevät. He raportoivat enemmän stressiä ja enemmän johtamiseen liittyviä ongelmia kuin yksityissektorilla työskentelevillä, lisäksi he kokivat työaikansa huonompina.

Työpaikan maine oli erittäin hyvä tai hyvä 48 % mielestä ja hyvin heikko 15 % mielestä. Erityisesti erikoistuvat psykiatrit ja julkisen sektorin psykiatrit raportoivat työpaikan maineen olevan huonompi kuin yksityissektorilla työskentelevät ja pitkään alalla työskennelleet psykiatrit.

Vaikka psykiatrien työssä raportoitiin olevan paljon haasteita, pääosa psykiatreista, 79%, on hyvin sitoutunut työhönsä

Kuitenkin, vaikka psykiatrien työssä raportoitiin olevan paljon haasteita, pääosa psykiatreista, 79%, on hyvin sitoutunut työhönsä. Nyt tehdyn tutkimuksen mukaan ”vain” 24 % psykiatreista harkitsi työpaikan vaihtamista. Aiemman isossa yksityisessä terveyskonsernissa tehdyn tutkimuksen mukaan (Laiho, M. et al., 2024) jopa 36 % lääkäreistä harkitsi työpaikan vaihtamista. Asia voidaan tulkita joko niin, että yksityisellä sektorilla työskentelevät lääkärit ovat ylipäätään halukkaampia vaihtamaan työpaikkaa kuin julkisella sektorilla työskentelevät lääkärit, tai sitten niin, että psykiatrit ovat vähemmän halukkaita vaihtamaan työpaikkaan kuin muut lääkärit. Myös molemmat hypoteesit voivat pitää paikkaansa. Joka tapauksessa psykiatrit ovat erittäin voimakkaasti työhönsä sitoutuneita ja haluavat tuottaa hyvää laatua.

Muutamat asiat ovat kuitenkin paremmin julkisen sektorin psykiatrisissa yksiköissä kuin yksityisellä sektorilla

Julkisella sektorilla koettiin saatavan selvästi enemmän kollegiaalista ja konsultoivaa organisaation ja sen johdon tukea kuin yksityisellä sektorilla. Tämä liittyy erilaiseen työn kuvaan julkisella ja yksityisellä sektorilla. Yksityisellä sektorilla on vähemmän psykiatrisia johtajia ja psykiatrien työ on hyvin itsenäistä ja pääasiassa yksin tehtävää työtä. Sen sijaan julkisella sektorilla on enemmän psykiatrisia johtajia, erikoislääkäreitä ja työ on siten enemmän ryhmätyötä, jossa toisten saman alan asiantuntijoiden apu on lähellä ja toisten tiimin jäsenten käytettävissä.

Yhteenveto ja johtopäätöksiä

Yhteenvetona voidaan todeta, että myös psykiatrian alan johtajilta tarvittaisiin empaattisempaa johtamisotetta (Varis and Jolkkonen, 2019) ja sitä, että he ottaisivat tosissaan psykiatrien työmäärään, stressiin ja työssä selviämiseen liittyvät ongelmat. Toisaalta poliitikkojen tulisi luoda psykiatrian alan johtajille myös todellisia taloudellisia keinoja ratkaista tämä ongelma. Johtajien tulisi olla myös paremmin tavoitettavissa ja helpommin lähestyttäviä. Lisäksi tulisi kehittää erikoistuvien psykiatrien työnkuvia ja lisätä joustavuutta heidän työajoissa, jotta psykiatrit saataisiin sitoutumaan paremmin julkiselle sektorille. Myös erikoistuvien lääkäreiden palkkausta tulisi parantaa vastaamaan paremmin heidän työmääräänsä.

Tutkimuksen tärkeimpänä johtopäätöksenä on myös se, että poliitikoiden tulisi ottaa psykiatrisen julkisen sairaanhoidon haasteet henkilökunnan työhön sitouttamisen suhteen tosissaan ja varsinkin erikoistuvien psykiatrien palkkoja tulisi tarkistaa siten, että ne vastaisivat vaativaa ja henkisesti kuluttavaa työtä. Hyvinvointialueiden yliopistosairaaloiden psykiatrisille osastoille tulisi taata valtion taholta riittävä korvamerkitty rahoitus, jotta ne kykenisivät palkkaamaan työmäärään ja erikoistumistarpeisiin riittävän määrän erikoistuvia psykiatreja ja näitä opettavia erikoislääkäreitä. Vain näin voidaan taata riittävä psykiatrien määrä julkisessa terveydenhuollossa tulevaisuudessa.

Lähteet:

Eldor, L., & Vigoda-Gadot, E. (2016). The nature of employee engagement: Rethinking the employee–organization relationship. The International Journal of Human Resource Management, 28(3), 526-552. https://doi.org/10.1080/09585192.2016.1180312

Laiho, M., Tevameri, T., Vähätalo, M., Kallio, J., & Suomi, K. (2023). Healthcare professionals’ intention to leave. International Journal of Management and Enterprise Development, 22(3), 245– 269. https://doi.org/10.1504/IJMED.2023.10056639

Pakkala, E. (2021, January 22). Kauppalehti. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/a/f4fabc07-ca63- 4bdf-8552-0fedf815bb9a

Shanafelt, T. D., & Noseworthy, J. H. (2017). Executive leadership and physician well-being. Mayo Clinic Proceedings, 92(1), 129–146. https://doi.org/10.1016/j.mayocp.2016.10.004

Varis, K., & Jolkkonen, A. (2019). Why are emotionally incapable managers selected? Journal of Organizational Psychology, 19(4), 136–154.

Östman, M. (2025). Predictors of Psychiatrists’ Well-being and Retention in Finland: The Role of Organizational Support and Professional Fulfilment. MBA Thesis, Turku University of Applied Sciences