Mallintaminen tekee pedagogiikan näkyväksi
Turun ammattikorkeakoulun ja Diakonia ammattikorkeakoulun ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössä tarkasteltiin mallintamista pedagogisen kehittämisen välineenä KAMU-opettajien ja päiväkodin johtajien kokemusten kautta. Tulosten mukaan pedagogiikka vahvistuu arjen vuorovaikutuksessa ja toimintakäytännöissä. Mallintaminen tekee pedagogiikan näkyväksi, tukee osaamisen kehittymistä ja yhdistää arjen työn pedagogiseen johtamiseen. Samalla se osoittaa, että pysyvä muutos edellyttää yhteistä sitoutumista ja rakenteellista tukea.
Opinnäytetyön tutkimuksen keskeinen havainto on, että pedagogiikka vahvistuu silloin, kun se tehdään näkyväksi arjen toiminnassa. Mallintaminen ei tarkoita valmiiden ohjeiden jakamista, vaan sitä, että pedagogisia ratkaisuja näytetään käytännössä: miten lapsi kohdataan, miten toimintaa jäsennetään ja miten arjen tilanteita hyödynnetään oppimisen näkökulmasta.
Arjen rakenteet tukevat lapsen osallisuutta
Aineiston perusteella mallintaminen selkeytti varhaiskasvatuksen arjen rakenteita, kuten päivärytmiä, pienryhmätoimintaa ja siirtymätilanteita. Näiden rakenteiden vahvistuminen lisäsi toiminnan ennakoitavuutta ja tuki lasten osallisuutta. Samalla vuorovaikutus muuttui sensitiivisemmäksi, ja henkilöstö alkoi tarkastella lasten toimintaa pedagogisesta näkökulmasta.
Keskeinen muutos näkyi ajattelussa. Lapsen käyttäytymistä ei enää tulkittu ensisijaisesti ongelmana vaan osana oppimisprosessia. Tämä havainto liittyy varhaiskasvatuksen laadun prosessitekijöihin, joissa keskeistä on vuorovaikutuksen ja pedagogisen toiminnan laatu (Vlasov ym. 2018, 74).
Konkreettinen tuki tekee osaamisesta pysyvän käytännön
Mallintamisen merkitys korostui erityisesti tilanteissa, joissa henkilöstön pedagoginen osaaminen oli epätasaista tai muodollinen kelpoisuus puuttui. Tutkimus osoittaa, että pelkkä teoreettinen tieto ei riitä muuttamaan toimintaa, vaan oppiminen edellyttää konkreettisia esimerkkejä ja mahdollisuutta havainnoida käytännön työskentelyä.
Mallintaminen tarjosi henkilöstölle toimintamalleja, jotka olivat suoraan sovellettavissa arkeen. Tämä tukee osaamisen kehittymistä käytännön tilanteissa ja vahvistaa ammatillista varmuutta. Työntekijät uskalsivat ottaa enemmän vastuuta pedagogiikasta ja osallistua aktiivisemmin pedagogiseen keskusteluun.
Keskeistä oli myös yhteisöllinen oppiminen: osaaminen rakentui vuorovaikutuksessa ja reflektion kautta, ei pelkästään yksilöllisenä tietona. Tämä tukee näkemystä siitä, että varhaiskasvatuksen ammatillinen osaaminen kehittyy työssä ja yhteisöllisissä prosesseissa (Opetushallitus 2022).
Mallintaja on pedagogisten ratkaisujen sanoittaja
Mallintajan rooli näyttäytyy opinnäytetyön tutkimuksessa monitasoisena. Hän ei ainoastaan näytä, miten toimitaan, vaan myös sanoittaa ja perustelee pedagogisia ratkaisuja suhteessa varhaiskasvatusta ohjaaviin tavoitteisiin ja periaatteisiin. Samalla mallintaja toimii keskustelun avaajana, joka ohjaa henkilöstöä tarkastelemaan omaa toimintaansa ja sen pedagogisia perusteita. Tämä tekee pedagogiikasta yhteisen tarkastelun kohteen ja tukee yhteisen ymmärryksen rakentumista työyhteisössä.
Mallintajan rooli rakentuu vuorovaikutuksessa ja edellyttää luottamuksen syntymistä. Mallintaja toimii usein ulkopuolisena toimijana, mikä mahdollistaa uuden näkökulman, mutta vaatii myös sensitiivistä työotetta. Tämä vastaa käsitystä pedagogisesta kehittämisestä yhteisöllisenä ja vuorovaikutuksessa rakentuvana prosessina (Mäntyjärvi & Parrila 2021, 259).
Mallintaminen kytkeytyy luontevasti pedagogiseen johtamiseen. Tutkimuksen perusteella mallintaja tuottaa johtajalle tietoa arjen pedagogisista käytännöistä ja henkilöstön osaamisesta, mikä tukee kehittämistyön kohdentamista. Erityisesti tilanteissa, joissa johtajan mahdollisuudet havainnoida ryhmien toimintaa ovat rajalliset, mallintaminen toimii tärkeänä tiedonvälittäjänä. Tämä vahvistaa tiedolla johtamista ja mahdollistaa pedagogisen toiminnan systemaattisemman kehittämisen. Samalla mallintaminen tukee jaettua pedagogista johtajuutta, jossa pedagoginen ymmärrys rakentuu yhteisessä vuorovaikutuksessa. Tämä näkökulma korostaa johtamisen yhteisöllistä luonnetta varhaiskasvatuksessa (Fonsén & Risku 2017, 23-41).
Muutos ei tapahdu hetkessä
Vaikka mallintaminen käynnistää pedagogisia muutoksia, niiden pysyvyys ei ole itsestäänselvyys. Opinnäytetyön tutkimus osoittaa, että kehittämistyö jää helposti tilapäiseksi ilman riittävää rakenteellista tukea. Henkilöstön vaihtuvuus, ajan puute ja arviointikäytäntöjen puutteet voivat estää uusien toimintatapojen juurtumisen. Aiemmankin tutkimuksen mukaan pedagogisen laadun kehittäminen edellyttää toimivia rakenteita ja pitkäjänteistä johtamista (Fonsén & Parrila 2017, 129-148).
Mallintaminen tekee pedagogiikasta konkreettista, näkyvää ja jaettavaa. Se tuo esiin sen, mitä varhaiskasvatuksessa tehdään, miksi sitä tehdään ja miten toimintaa voidaan kehittää. Kyse ei ole yksittäisestä menetelmästä, vaan tavasta rakentaa yhteistä pedagogista ymmärrystä arjessa. Tämä liittyy laajemmin varhaiskasvatuksen laadun kehittämiseen jatkuvana prosessina, jossa arviointi ja kehittäminen kulkevat rinnakkain (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus 2019).
Lähteet:
Fonsén, E., & Parrila, S. (2017). Johtaja oman työnsä johtajana. Teoksessa S. Parrila, & E. Fonsén (toim.), Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. Käsikirja käytännön työhön. (2. p., s. 129–148.). PS-Kustannus.
Fonsén, E., & Risku, S. (2017). Johtajuuden käsitteet ja lähtökohdat. Teoksessa S. Parrila, & E. Fonsén (toim.), Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. Käsikirja käytännön työhön (2. p., s. 23–41). PS-kustannus.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. (2019). Varhaiskasvatuksen laatuindikaattorit. (Tiivistelmät 13:2019). https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_Tiivistelma_Perusteet-ja-suositukset_web.pdf
Mäntyjärvi, M. & Parrila, S. (2021). Pedagoginen johtajuus yhteisenä kehkeytyvänä prosessina. Teoksessa A.-S. Holappa, A. Hyyryläinen, P. Kola-Torvinen, S. Korva & A.-S. Smeds-Nylund (toim.), Kasvatus- ja koulutusalan johtaminen (s. 256–277). PS-Kustannus
Opetushallitus. (2022). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Määräykset ja ohjeet 2022:2a. (3. muutettu painos). Helsinki: Opetushallitus https://eperusteet.opintopolku.fi/eperusteet-service/api/dokumentit/10097399
Vlasov, J., Salminen, J., Repo, L., Karila, K., Kinnunen, S., Mattila,
V., Nukarinen, T., Parrila, S., & Sulonen, S. (2018). Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. (Julkaisut 24:2018.) Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_Perusteet-ja-suositukset_web.pdf
Kuva tehty ChatGPT 3,5 -tekoälyllä.