Työntekijän osallisuus yhteisöllisessä työvuorosuunnittelussa – hyvinvoinnin avaintekijä
Työvuorosuunnittelu on olennainen osa organisaation toimintaa, ja sen onnistuminen vaikuttaa suoraan työntekijöiden tyytyväisyyteen, tehokkuuteen ja työyhteisön ilmapiiriin. Keskeistä on huomioida työntekijöiden osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet työvuorojen suunnittelussa. Tämä edellyttää vuorovaikutusta, neuvottelutaitoja sekä joustavuutta niin työntekijöiltä kuin työnantajaltakin.
Yhteisöllisellä työvuorosuunnittelulla on tutkimusten valossa lukuisia hyötyjä niin yksilöille, työyhteisölle kuin työnantajallekin. Tutkimukset osoittavat, että yhteisöllinen työvuorosuunnittelu lisää työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia omiin työvuoroihinsa. Se helpottaa työn, perhe-elämän ja vapaa-ajan yhteensovittamista. Tämä puolestaan korreloi parempaan koettuun terveyteen ja vähäisempiin sairauspoissaoloihin, mikä on merkki työhyvinvoinnin paranemisesta. Lisäksi työmotivaation on havaittu kasvavan, kun työntekijät voivat osallistua omien työvuorojensa suunnitteluun.
Turun ammattikorkeakoulun Master School -opinnäytetyössä esihenkilöille suunnatun kyselyn tuloksista selvisi, että esihenkilöt kaipaavat lisää perehdytystä työntekijöille työvuorosuunnitteluun. Työntekijöitä on perehdytettävä työvuorosuunnittelun periaatteisiin ja käytäntöihin, ja heidän on saatava riittävä tuki ja ohjaus osallistuakseen tehokkaasti työvuorosuunnitteluun.
Neuvottelutaidot ja joustavuus työvuorojen suunnittelussa
Työyhteisön näkökulmasta yhteisöllinen työvuorosuunnittelu vaikuttaa positiivisesti työyhteisön ilmapiiriin. Se edistää yhteisöllisyyttä ja lisää vuorovaikutusta sekä avoimuutta työpaikalla. Työyhteisön hyvinvointi ja toiminnan sujuvuus rakentuvat osallisuudesta ja yhteistyötaidoista.
Työntekijän osallisuus työvuorosuunnittelussa merkitsee sitä, että jokainen työntekijä otetaan huomioon osana kokonaisuutta. Tämä tarkoittaa, että työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa omiin työvuoroihinsa ja siten myös työyhteisön toimintaan.
Työvuorojen suunnittelussa tarvitaan kykyä neuvotella ja löytää kompromisseja työkavereiden kanssa. On tärkeää ymmärtää, että omat toiveet eivät aina voi toteutua täysin, ja siksi joustavuus on avainasemassa. Neuvottelutaitojen avulla voidaan löytää ratkaisuja, jotka palvelevat koko työyhteisöä parhaalla mahdollisella tavalla.
Lainsäädäntö ja organisaation ohjeet työvuorosuunnittelun taustalla
Työvuoroja suunniteltaessa on otettava huomioon voimassa oleva työaikalainsäädäntö. Työaikalainsäädäntö asettaa tarkat raamit työvuorojen suunnittelulle, ja sen noudattaminen on sekä työnantajan että työntekijän velvollisuus. Työvuorosuunnittelussa on varmistettava, että työntekijät eivät ylitä lainmukaisia työaikoja ja että heille jää riittävästi lepoaikaa.
Organisaatiolla voi olla lisäksi omia ohjeita, joita on tärkeää noudattaa. Organisaation eri yksiköillä on vielä omat pelisääntönsä, jotka tulisi huomioida työvuoroja suunniteltaessa. Organisaation ohjeet voivat sisältää tarkempia määräyksiä esimerkiksi työvuorojen pituudesta, tauoista ja työaikojen tasaamisesta. Yksikön pelisäännöt puolestaan voivat sisältää käytäntöjä ja toimintatapoja, jotka on sovittu kyseisessä työyhteisössä.
Työntekijän osallisuus työvuorosuunnittelussa on keskeinen tekijä työyhteisön hyvinvoinnin kannalta. On tärkeää, että työntekijät otetaan mukaan päätöksentekoon ja että heillä on mahdollisuus vaikuttaa omiin työvuoroihinsa. Samalla on huomioitava voimassa oleva työaikalainsäädäntö ja mahdolliset organisaation omat ohjeet sekä yksikön pelisäännöt. Yhteistyö on avainasemassa luotaessa toimivaa ja tasapainoista työvuorosuunnittelua.
Lähteet:
Albertsen, Karen, Garde, Anne Helene, Nabe-Nielsen, Kirsten, Hansen, Åse Marie, Lund, Henrik ja Hvid, Helge 2013. Work-life balance among shift workers: results from an intervention study about self-rostering. International archives of occupational and environmental health 87, 265–274.
Bailyn, Lotte, Collins, Robin ja Song, Yang 2007. Self-scheduling for hospital nurses: an attempt and its difficulties. Journal of Nursing Management 15, 72–77.
Harikkala, Laura 2013. Työaika-autonomiamalli TYKS Vakka-Suomen sairaalan yhteispäivystykseen. Turun ammattikorkeakoulu. Kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Viitattu 26.1.2024. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/57087/Harikkala_Laura.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Hietala, Virve ja Malin, Pia 2016. Työaika-autonomia terveydenhuollossa. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Metropolia ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysalan johtaminen. Opinnäytetyö. Viitattu 26.1. 2024. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/117159/hietala_virve.pdf;jsessionid=7A2FBFBB868C3BE80A7CAC575102992B?sequence=1
Härmä, M., Karhula, K., Ropponen, A., Koskinen, A., Turunen, J., Ojajärvi, A., Vanttola, P., Puttonen, S., Hakola, T., Oksanen, T. & Kivimäki, M. (2019). Työaikojen muutosten ja kehittämisinterventioiden vaikutukset työhyvinvointiin, työturvallisuuteen ja työhön osallistumiseen. Tutkimushankkeen n:o 114317 loppuraportti työsuojelurahastolle. Työterveyslaitos. Helsinki. Viitattu 12.1.2024. https://urn.fi/URN:ISBN:9789522618368
Immonen, Aila 2013. Hoitotyöntekijöiden kokemuksia työaika-autonomian toteutumisesta ja merkityksestä työhyvinvointiin ja yhteisöllisyyteen. Itä-Suomen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro gradu – tutkielma. Viitattu 26.1.2024 http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef20130549/urn_nbn_fi_uef-20130549.pdf