Onko ammattiylpeys nykyään vain pienen erityisosaajien joukon etuoikeus?
Uudisrakentaminen on aikataulu- ja laatupaineen sävyttämää, voittojen maksimointiin tähtäävää kilpajuoksua, mikä jättää jälkeensä merkittävän määrän virheitä ja puutteita. Nämä ovat näytteitä tämän hetken ja ajan ammattitaidosta sekä osaamisesta. Vanhoja rakennuksia saneerattaessa pääsee tutustumaan rakennustapoihin ja menetelmiin sekä työnäytteisiin, jotka kielivät varsin erilaisesta osaamisesta ja ylpeydestä omaa tekemistä kohtaan. Voiko nykyrakentaja tuntea ammattiylpeyttä tekemisestään muiden asettamien paineiden alla?
Vanhoista rakennuksista voi monesti löytää tekijöiden ”käyntikortteja”, kun kirvesmies on jättänyt hirteen nimikirjaimensa sekä vuosiluvun, tai signeerannut työnsä. Tämä oli nähtävissä myös Turussa, Barkerin vanhan kutomon rakenteita purettaessa ja rakenteiden paljastuessa. Aiheesta tehty AMK-tutkinnon opinnäytetyö (Laaksonen 2023) paneutuu tehdasrakennuksen rakennushistoriaan ja rakenteisiin, ottaen samalla kantaa entisajan ja nykyrakentamisen eroihin. Harva nykyaikaisten teollisuusrakennusten pelti-villa-pelti -elementtien asentajista varmastikaan jättää nimeään rakennukseen. Ei myöskään vuokratyöntekijä, joka kansalaisuuden toivossa tekee pitkää päivää uudisrakennustyömaalla, ajattele tekevänsä jotain, mikä seisoo samassa kunnossa vielä sadan vuoden päästä.
Rakentamiskulttuurissa on tapahtunut muutos, mikä ajaa koko teollisuuden tinkimään laadusta ja kilpailemaan yhä halvemmilla hinnoilla. Lisäksi markkinoilla on koko ajan enemmän tuotteita ja materiaaleja, jotka jo asennusvaiheessa tiedetään ongelmajätteeksi ja luonnossa hajoamattomiksi. Rakennamme nykyään paljon rakennuksia, jotka ovat purkuvaiheessa valtava jäte- ja ympäristökuormakasa. Lisäksi käyttöiät suunnitellaan siten, ettei edes ajatella rakennuksen seisovan pystyssä sadan vuoden päästä. Uusi tuleva rakentamislakikin lähtee siitä, että rakennukselle määritellään 50 vuoden käyttöikä.
Vanhaa kunnioittaen
Barkerin vanha kutomorakennus edustaa edellisvuosisadan vaihteen teollisuusrakentamisen huippua ja sen aikaista osaamista. Vaikka kyseessä on tehdasrakennus, ovat rakennusmateriaalit luonnollisia ja valittu niiden toimivuuden perusteella. Ne eivät ole teollisesti tuotettuja, epäorgaanisia tai pitkälle tuotteistettuja. Rakentamisessa käytetyt materiaalit ovat myös suurelta osin luonnossa hajoavia, eivätkä muodosta ympäristölle suurta kuormitusta edes purkutilanteessa.
Suuren kunnioituksen rakentajia kohtaan tuottaa myös pohdinta sen aikaisista työvälineistä, jotka karrikoidusti rajoittuivat kolmeen pääasialliseen työkaluun: vasaraan, kirveeseen ja sahaan. Nykyään kuulee monesti, ettei työtä voi tehdä ilman tietynlaisia välinetä, vaikka todellisuudessa ammattitaitoinen tekijä toteuttaa työnsä välineistä huolimatta.
Kadonnut ammattiylpeys
Nykyään aidosti ammattiylpeitä rakentajia tuntuukin löytyvän juuri hirsi- ja perinnerakentamisen puolelta. Uudisrakentamisen vuokratyöntekijät tuntuvat olevan vain massaa, joka täyttää päivittäisen velvollisuutensa saapumalla töihin ja keräämällä korvauksen ilman sen suurempaa pohdintaa työn tärkeydestä tai merkityksestä. Rakentamiseen kaipaisikin takaisin tyylin, jossa vanha mestari opastaa nuoren kirvesmiehen rakentamisen saloihin, ja vuosikymmenten käytännön opit siirtyisivät pikkuhiljaa uudelle sukupolvelle, joka on aidosti kiinnostunut tekemästään työstä ja jättämästään jäljestä. Sama pätee työnjohtoon ja rakentamisen laadun valvontaan.
Viime vuosisadan alun massiivitiilirakennukset olivat sisäilmaltaan terveellisiä ja yhtä energiatehokkaita kuin nykyrakennukset. Entisajan taito suunnitella rakennukset hyvän sisäilman näkökulmasta on korvattu mekaanisilla laitteilla. Lisäksi ero rakennustuotteissa on valtava – ennen arkkitehti selvisi viidelläsadalla rakennustuotteella nykyisen viidenkymmenentuhannen sijaan. Suuren ongelman muodostaa laajalti käytetty muovi valtaosassa rakennustuotteita ja varsinkin kosteusteknistä toimintaa häiritsevät kalvomaiset ainekerrokset. Rakentamisessa olisikin syytä palata tietynlaiseen menneeseen yksinkertaisuuteen, jotta tulevaisuuden ympäristöongelmilta vältyttäisiin (Mölsä 2015).
Ammattiylpeys kunniaan
Jokainen alalla työskentelevä tunnistaa tämän kirjoituksen aiheen ja syyllistyy osaltaan hiljaiseen hyväksyntään. Koska elanto on tienattava, tehdään vain sitä mikä on nykyään tapana. Vanha sanonta kuuluu: rakentaminen on yksikertainen ala yksinkertaisille ihmisille. Usein muutokset lähtevät yksinkertaisista asioista. Alan ylikilpailtua ja kaupallistettua ilmapiiriä ei voida muuttaa kuin sisältä päin. Asioiden puheeksi ottaminen sekä oman mielipiteen esiin tuominen ovat asioita, joilla vähintäänkin saadaan keskustelua aikaiseksi. Hienoin tilanne onkin, jos vastavalmistunut timpurinalku kokee tekevänsä rakennustyömaalla jotakin aidosti osaamista vaativaa ja pystyy hetken nauttimaan omasta kädenjäljestään. Ehkä hän jonain päivänä kaivertaa nimensä finnfoam-levyyn ylpeydellä. Kädentaidoista saa, ja pitää olla ylpeä.
Lähteet
Laaksonen, J. 2023. Barkerin vanhan kutomon rakennushistoriallinen selvitys ja rakenteiden kartoitus. Opinnäytetyö AMK. Turun ammattikorkeakoulu. Saatavilla https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304175436
Mölsä, S. Miksi sata vuotta sitten osattiin rakentaa parempia taloja kuin nyt? Rakennuslehti 6.11.2015. Saatavilla https://www.rakennuslehti.fi/2015/11/miksi-sata-vuotta-sitten-osattiin-rakentaa-parempia-taloja-kuin-nyt/