• energiatehokkuus
• korjausrakentaminen
• paloturvallisuus
• rakennesuunnittelu

Käyttötarkoituksen muuttamisessa ja siten korjausrakentamisessa on olennaista yhdistää rakennuksen alkuperäisen rakenteen ja sen historiallinen arvo nykypäivän tarpeisiin ja vaatimuksiin. Tärkeää on perusteellinen kuntoarvio, määräysten noudattaminen, energiatehokkuuden parantaminen sekä kestävien ja kustannustehokkaiden ratkaisujen toteuttaminen huolellisella suunnittelulla varmistamalla samalla paloturvallisuus.

Opinnäytetyössään Hannan Dalshad tutki 1920-luvulla rakennetun varastorakennuksen muuttamista asuinrakennukseksi. Työssä keskityttiin rakennesuunnittelijan näkökulmaan hankesuunnitteluvaiheessa. Johtopäätöksissä todettiin hankevaiheen suunnittelun olevan rakenteellisesti vaativaa. Jotta voidaan esittää perusteltuja päätelmiä käyttötarkoituksen muutoksen tueksi, on kohteesta saatava hyvin ja kattavasti lähtötietoja (RIL K170, 1995, 272). Muutosten suunnittelussa joudutaan huomioimaan kohteen alkuperäisten rakenteiden ominaisuudet. Tätä varten perusteellinen alkukartoitus on välttämätön. Lähtötietoja on kerätty arkistoista, rakennusten piirustuksista ja paikan päällä tehdyistä silmämääräisistä tutkimuksista. Tarkemmin tietoja voidaan selvittää vielä rakenneavauksilla ja suorittamalla kuntotutkimus, mutta nämä eivät sisältyneet opinnäytetyöhön. Rakennuksen käyttötarkoitusken muutoksessa keskeisiä kysymyksiä ovat: miten kantavat rakenteet vahvistetaan kestämään asuinkäytön aiheuttamat kuormitukset, kuinka rakennuksen energiatehokkuutta voidaan parantaa ja millä ratkaisuilla paloturvallisuus saadaan varmistettua.

Rakenteiden kantavuus ja rakenteelliset haasteet

Suunniteltaessa rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta on rakennesuunnittelijan tärkeää arvioida huolellisesti rakennuksen kunto ja rakenteelliset ominaisuudet. Käyttötarkoituksen muutoksen vaikutusta rakenteiden kuormiin ja rakenteelliseen kantavuuteen tulee tutkia. On myös tarpeen ymmärtää vanhat rakennusmenetelmät, käytetyt materiaalit ja esimerkiksi niiden lujuusominaisuudet. Jos käyttötarkoituksen muutos ei lisää rakenteeseen kohdistuvia kuormituksia, voidaan soveltaa rakennuksen rakennushetkellä voimassa olleita rakennusmääräyksiä. Jos kuormat lisääntyvät, rakenteen vahvistamisessa on noudatettava nykyaikaisia määräyksiä (Ympäristöministeriön asetus kantavista rakenteista 477/2014, 10). Opinnäytetyössä tutkittiin alustavasti varastorakennuksen kantavia puurakenteita. Massiivipuupalkit ja puupilarit soveltuvat suurilta osin käyttötarkoituksen muutokseen. Työssä mainitaan kuitenkin, että tarkempia laskelmia rakenteiden kantavuuteen tarvittaisiin vielä lisää. Voidaan kuitenkin jo todeta esimerkiksi sekundääripalkkien osalta, että ne tulisi vaihtaa vahvempiin tai vahvistaa nykyisiä palkkeja. Tiilirakenteisten ulkoseinien ja rakennuksen perustusten osalta rakenteiden nykykunto ja kestävyys vaativat lisäselvityksiä. Todennäköisesti ne vaativat rakenteiden vahvistamista muuttuvien kuormien johdosta. Perustuksista ja alapohjan rakenteesta todetaan, ettei kantokyvystä ole varmuutta, koska niitä ei ole päästy tutkimaan. Oletus vanhoista perustusrakenteista perustuu vanhoihin rakennesuunnitelmiin.

Rakennuksen nykyisiä kantavia puurakenteita.

Energiatehokkuuden lisääminen

Energiatehokkuusvaatimusten osalta mainitaan, että vaatimusten täyttäminen vanhassa rakennuksessa edellyttää laajaa lisäeristystä ja nykyisten rakennusosien energiatehokkuuden parantamista. Vanhojen tiilirakenteiden lämmöneristyskyky ei täytä nykyisiä vaatimuksia, minkä vuoksi ulkoseinien ja yläpohjan lisäeristys on tarpeen. Lisäeristyksen tavoitteena on parantaa sisätilojen lämpötasapainoa ja vähentää rakennuksen energiankulutusta. Lisäksi alkuperäiset, 1-lasiset ikkunat eivät eristä lämpöä riittävästi, joten niiden uusiminen tai parantaminen on tarpeen. Uusitut ikkunat auttavat osaltaan saavuttamaan energiatehokkuusvaatimukset.

Paloturvallisuusvaatimukset ohjaavat rakennemuutoksia

Rakennus on alun perin rakennettu vuonna 1922, ennen kuin ensimmäiset koko maata koskevat paloturvallisuusmääräykset astuivat voimaan vuonna 1936. Sitä ennen oli tavallista, että eri kaupunkien rakennusmääräykset saattoivat sisältää erityisiä ohjeita paloturvallisuuden varmistamiseksi. (Neuvonen ym. 2002, 151). Koska rakennus muutetaan asuintilaksi, paloturvallisuus on yksi tärkeimmistä huomioitavista asioista. Rakennuksen sisätiloihin tulee lisätä palo-osastointeja tulipalon leviämisen estämiseksi. Tämän lisäksi hätäpoistumistiet on suunniteltava huolella, ja kantavien rakenteiden paloturvallisuutta parannetaan tarpeen mukaan.

Yhteenveto

Varastorakennuksen käyttötarkoituksen muutos asuinkäyttöön on teknisesti haastava, mutta toteutettavissa oleva projekti. Rakenteiden parantaminen, energiatehokkuuden lisääminen ja paloturvallisuuden takaaminen vaativat perusteellisia muutoksia. Onnistuneella suunnittelulla voidaan kuitenkin säilyttää rakennuksen historialliset piirteet ja tarjota nykyaikaiset asumispuitteet.

Lähteet

Hannan, D. 2024. 1920-luvun varastorakennuksen käyttötarkoituksen muutosehdotus asuintilaksi Opinnäytetyö. Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka. Turku ammattikorkeakoulu. 1920-luvun varastorakennuksen käyttötarkoituksen muutosehdotus asuintilaksi – Theseus

Neuvonen, P.; Mäkiö, E. & Malinen, M. 2002. Kerrostalot 1880–1940. Helsinki: Rakennustieto Oy.

RIL K170-1995. Korjausrakentaminen IV. Kattorakenteiden korjaus. Runkorakenteiden korjaus ja vahvistaminen. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL.

Ympäristöministeriön asetus kantavista rakenteista 477/2014. Viitattu 24.11.2024. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140477