Kun odottamisesta tuli oppimista – kokopäiväpedagogiikan toteutuminen varhaiskasvatuksen arjessa
Varhaiskasvatuksessa pedagogiikka toteutuu kaikissa päivän tilanteissa, ei vain suunnitelluissa tuokioissa. Kokopäiväpedagogiikan tavoitteena on nähdä jokainen arjen hetki oppimisen, osallisuuden ja vuorovaikutuksen mahdollisuutena. Kasvattajan sensitiivinen tapa huomata lapsen aloitteet ja tukea oppimista luo perustan merkityksellisille kokemuksille. Erityisesti odotus- ja siirtymätilanteet voivat muodostua tärkeiksi pedagogisiksi hetkiksi osana varhaiskasvatuksen arkea.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2022 (Opetushallitus, 2022, s. 38, 40) mukaan pedagoginen toiminta kuuluu kaikkiin varhaiskasvatuksen arjen hetkiin ja toteutuu lasten ja henkilöstön välisessä vuorovaikutuksessa koko päivän ajan. Kokopäiväpedagogiikassa Kettukankaan (2020) mukaan jokainen päivän tilanne nähdään mahdollisuutena oppimiseen, osallisuuteen ja vuorovaikutukseen. Kasvatus, opetus ja hoito muodostavat Karilan (2017, s.10) mukaan yhtenäisen kokonaisuuden, jolloin pedagogiikka toteutuu myös leikissä, ruokailuissa, pukeutumisessa ja siirtymätilanteissa. Varhaiskasvattajalla on keskeinen rooli lapsen oppimisen tukemisessa sekä lasten tarpeiden, kiinnostuksen kohteiden ja osallisuuden huomioimisessa arjen eri tilanteissa (Lämsä, 2021, s. 79–80).
Kokopäiväpedagogiikka osana varhaiskasvatuksen arkea
Kokopäiväpedagogiikalla tarkoitetaan lapsen kasvun, oppimisen ja hyvinvoinnin tukemista kaikissa päivän tilanteissa siten, että arjen tilanteet nähdään pedagogisina oppimisympäristöinä. Pedagogiikan toteutuessa koko päivän ajan lapselle syntyy jatkuvasti mahdollisuuksia harjoitella esimerkiksi sosiaalisia taitoja, vuorovaikutusta, itsesäätelyä ja omaa toimijuuttaan (Karila, 2017, s. 10; Lämsä, 2021, s. 81). Varhaiskasvatuksessa pedagogiikka ei Karilan (2017, s.10) mukaan rajoitu ainoastaan suunniteltuihin oppimishetkiin, vaan se näkyy kaikissa arjen tilanteissa, kuten leikissä, ruokailuissa, pukemisessa ja siirtymätilanteissa.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2022 mukaan pedagogista toimintaa ohjaa kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa huomioidaan lasten yksilölliset tarpeet, valmiudet ja kiinnostuksen kohteet (Opetushallitus, 2022, s. 38). Kokopäiväpedagogiikka edellyttää kasvattajalta herkkyyttä tunnistaa arjen tilanteiden pedagoginen merkitys sekä kykyä suunnitella, toteuttaa ja arvioida toimintaa systemaattisesti. Varhaiskasvattaja ei erittele oppimista vain ohjattuihin tuokioihin, vaan huomaa oppimisen mahdollisuuksia esimerkiksi siirtymätilanteissa, pukemisessa ja lasten keskinäisessä leikissä. Kasvattajan sensitiivinen ja kiireetön kohtaaminen voi muuttaa tavalliset arjen hetket merkittäviksi oppimiskokemuksiksi, joissa lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi.
Ahosen (2017, s. 188–190) mukaan varhaiskasvatuksen pedagogiikka läpäisee koko päiväkotipäivän, ja erityisesti arjen rutiinit sekä siirtymätilanteet sisältävät runsaasti pedagogisia mahdollisuuksia. Siirtymätilanteilla tarkoitetaan hetkiä, joissa siirrytään toiminnasta toiseen, kuten ulkoiluun, ruokailuun tai päivälevolle. Näissä tilanteissa kasvattajan huomio voi kohdistua vain osaan lapsista, jolloin siirtymät saattavat näyttäytyä lapsille odotteluna ja passiivisuutena (Karila & Lipponen, 2013, s. 99). Tämän vuoksi myös arjen toistuvat siirtymä- ja odotustilanteet tulisi nähdä merkittävänä osana varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa.
Sensitiivinen vuorovaikutus rakentaa kokopäiväpedagogiikan perustaa
Varhaiskasvatuksen laatu rakentuu Sandbergin (2021, s. 23–24) mukaan ratkaisukeskeisestä ja vahvuuksia korostavasta vuorovaikutuksesta, jossa lapsi kohdataan arvostavasti ja kunnioittavasti. Nivala ja Ryynänen (2024) korostavat, että varhaiskasvattajan tehtävänä on tukea lapsen kasvua ja kehitystä niin, että lapsi voi kasvaa omaksi itsekseen sekä tulla kohdatuksi yksilöllisesti. Vuorovaikutus muodostaa laadukkaan pedagogiikan perustan, minkä vuoksi kasvattajan on tärkeää tiedostaa oma ammatillinen vastuunsa pedagogisen toimintakulttuurin rakentajana (Ahonen, 2017, s. 60). Sensitiivisyys, läsnäolo ja lasten tarpeiden huomioiminen ovat keskeisiä pedagogisen osaamisen taitoja, jotka tukevat lapsen osallisuutta, hyvinvointia ja oppimista arjen eri tilanteissa (Kangas ym., 2021, s. 46).
Kokopäiväpedagogiikka toteutuu aikuisen tietoisina valintoina ja arjen pieninä tekoina, joissa lasten aloitteet, ajatukset ja osallisuus huomioidaan aktiivisesti. Kun kasvattaja toimii sensitiivisesti, kuuntelee lasta ja ohjaa tilanteita vuorovaikutteisesti, lapsi saa kokemuksen nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta, mikä vahvistaa hänen itsetuntoaan ja oppimismotivaatiotaan. Syrjämäen ja Ahosen (2022, s. 205) mukaan lämmin ja sensitiivinen vuorovaikutus tukee sitä, että jokainen lapsi kokee olevansa hyväksytty osa ryhmää omista lähtökohdistaan käsin. Positiivinen vuorovaikutus, empaattinen johtajuus, ennakointi sekä johdonmukaiset rajat tukevat lapsen hyvinvointia, tunnesäätelyä, sosiaalisia taitoja ja minäpystyvyyttä (Trogen, 2020, s. 43).
Kokopäiväpedagogiikan tavoitteena on vahvistaa lapsen hyvinvointia, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä varhaiskasvatuksessa arvostavan ja sosiaalisesti kestävän toimintakulttuurin kautta (Lämsä, 2021, s. 84–85). Ahosen (2023, s. 180–182) mukaan kokopäiväpedagogiikka on tavoitteellista toimintaa, joka ulottuu koko päivän ajalle ja edellyttää yhteistä pedagogista ymmärrystä sekä jatkuvaa reflektiota. Kokopäiväpedagogiikan onnistunut toteuttaminen vaatii henkilöstöltä yhteisiä toimintamalleja ja ymmärrystä pedagogiikan tavoitteista, sillä pedagoginen vastuu kuuluu kaikille lapsiryhmässä toimiville ammattilaisille (Ahonen, 2023, s. 181–184). Työyhteisön yhteinen keskustelu ja oman toiminnan reflektointi auttavat tekemään pedagogiikkaa näkyväksi sekä kehittämään lasten osallisuutta ja yhteisöllistä toimintakulttuuria arjen tilanteissa.
Varhaiskasvatuksen sosionomin osaaminen pedagogisessa kehittämistyössä
Kehittämistyö tuo esiin myös varhaiskasvatuksen sosionomin osaamista pedagogisen toiminnan suunnittelussa, lasten osallisuuden tukemisessa sekä yhteisöllisen toimintakulttuurin vahvistamisessa. Varhaiskasvatuksen sosionomin kompetensseihin kuuluvat vuorovaikutusosaaminen, pedagoginen työote sekä kyky edistää lasten hyvinvointia ja osallisuutta arjen tilanteissa (Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto, 2023). Lisäksi sosionomin osaaminen näkyy henkilöstön yhteisen pedagogisen ymmärryksen tukemisessa ja toimivien arjen rakenteiden kehittämisessä.
Pedagoginen tukeminen arjen siirtymätilanteissa
Kehittämistyön tuloksena tuotettiin huoneentaulu sekä toimintakortit, jotka jäsentävät kokopäiväpedagogiikan periaatteita ja tukevat niiden toteutumista arjen siirtymä- ja odotustilanteissa. Tuotokset tarjoavat konkreettisia toimintamalleja tilanteisiin, joissa pedagoginen läsnäolo ja ennakointi ovat keskeisiä.
Tuotokset tukevat kokopäiväpedagogiikan toteutumista tekemällä arjen pedagogiset periaatteet näkyviksi ja helpommin hyödynnettäviksi käytännön työssä. Ne vahvistavat henkilöstön yhteistä ymmärrystä siirtymä- ja odotustilanteiden merkityksestä sekä tukevat lasten osallisuutta, ennakoitavuutta ja hyvinvointia arjen eri tilanteissa. Kokopäiväpedagogiikan näkökulmasta arjen pienetkin hetket muodostavat merkittäviä oppimisen ja vuorovaikutuksen mahdollisuuksia, kun niitä tarkastellaan tietoisesti ja suunnitelmallisesti.
Näiden tuotosten avulla kokopäiväpedagogiikan periaatteet voidaan tehdä näkyviksi ja juurruttaa osaksi varhaiskasvatuksen arkea. Tällöin siirtymä- ja odotustilanteet voivat muuttua aidosti pedagogisiksi, lapsen osallisuutta vahvistaviksi ja yhteisöllisyyttä rakentaviksi hetkiksi. Kokopäiväpedagogiikan toteutuminen edellyttää henkilöstöltä tietoista, sensitiivistä vuorovaikutusta ja suunnitelmallista toimintaa kaikissa arjen tilanteissa. Kun pedagogiikka nähdään koko päivän läpäisevänä, pienistä hetkistä muodostuu merkityksellisiä oppimisen ja osallisuuden mahdollisuuksia.
Artikkeli perustuu Katja Alhon ja Heidi Lujalan opinnäytetyöhön Pedagogiikkaa arjen hetkiin – huoneentaulu ja toimintakortit varhaiskasvatukseen. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026051712844
Kuva: Open AI
Lähteet:
Ahonen, L. (2017). Haastavat kasvatustilanteet: lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja. PS-kustannus.
Ahonen, L. (2023). Tiimin voima varhaiskasvatuksessa. PS-kustannus.
Kangas, J., Lastikka, A.-L., & Karlsson, L. (2021). Voimauttava varhaiskasvatus: leikkivä, osallinen ja hyvinvoiva lapsi. Otava.
Karila, K. (2017). Mitä on varhaiskasvatuksen pedagogiikka? Teoksessa Nyt on pedagogiikan aika! (s. 9–11). Lastentarhanopettajaliitto. https://peda.net/alueet/paijathame/svl/uutisarkisto/prom/paj:file/download/45a77219bb446d862dd4df9faaeb653332194acb/Pedagogiikan%2Baika%2Bjulkaisu.pdf
Karila, K. & Lipponen, L. (2013). Varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa. Vastapaino.
Kettukangas, T. (2020). Arkea, kokopäiväpedagogiikkaa vai mitä se varhaiskasvatus oikeastaan olikaan? Tutkittua varhaiskasvatuksesta. https://tutkittuavarhaiskasvatuksesta.com/2020/03/20/arkea-kokopaivapedagogiikkaa-vai-mita-se-varhaiskasvatus-nyt-oikeastaan-olikaan/
Lämsä, T. (2021). Kokopäiväpedagogiikka ja sen kehittäminen varhaiskasvatuksessa. Kasvatus & Aika, 15(2), 79–86. https://doi.org/10.33350/ka.102527
Nivala, E., & Ryynänen, S. (2024). Sosiaalipedagogiikka: kohti inhimillistä yhteiskuntaa ja yhteistä elämää. Gaudeamus.
Opetushallitus. (2022). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_0.pdf
Sandberg, E. (2021). Pedagoginen tuki varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. PS-kustannus.
Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto. (2023). Varhaiskasvatuksen sosionomikompetenssit 2023. https://www.sosiaalialanamkverkosto.fi/wp-content/uploads/2023/12/Varhaiskasvatuksen-sosionomikompetenssit-2023.pdf
Syrjämäki, M., & Ahonen, L. (2022). Sensitiivinen vuorovaikutus pedagogisen toiminnan perustana. Teoksessa N. Heiskanen & M. Syrjämäki (toim.), Pienet tuetut askeleet: Varhaiskasvatuksen uudistuva laki ja kehittyvät käytännöt (s. 205). PS-kustannus.
Trogen, T. (2020). Positiivinen kasvatus. PS-kustannus.