• ADHD
• Varhaiskasvatus
• vuorovaikutus

Varhaiskasvatus on merkittävässä roolissa lapsen kehityksen tukemisessa ja oppimisen edistämisessä. Jokainen lapsi on yksilöllinen, ja osalla heistä voi olla erityisiä tarpeita tai haasteita, jotka vaativat huomiota ja tukea. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten varhaiskasvatusympäristössä voidaan tukea neuroepätyypillisiä lapsia, kuten ADHD:n ja autismikirjon lapsia, heidän yksilöllisissä tarpeissaan.

Diagnoosin saaminen neuroepätyypillisyydestä voi kestää pitkään, mutta on tärkeää, että lapsi saa tarvitsemansa tukitoimet välittömästi. Varhaisen tuen saaminen vaikuttaa merkittävästi lapsen oppimiseen, kehitykseen ja arjen hallintaan. Lisäksi se edistää lapsen hyvinvointia ja itsetuntoa, kun hän tulee arvostetuksi ja hyväksytyksi varhaiskasvatusympäristössä. Jotta lapsi saa tarvittavaa tukea, on tärkeää lisätä varhaiskasvatushenkilöstön tietoa ja taitoa tukea neuroepätyypillisiä lapsia jo varhaisessa vaiheessa heti, jos piirteitä tunnistetaan.

Varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella on oikeus saada oikea-aikaista ja yksilöllistä, yleistä, tehostettua tai erityistä tukea. Tämä on keskeistä lapsen haasteiden kasvun ja monimuotoistumisen ehkäisemisessä ja vähentää samalla riskiä syrjäytyä tulevaisuudessa. Tuen tavoitteena on edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Lapsen tuen tarve tulisi arvioida ja järjestää välittömästi tuen tarpeen ilmetessä varhaiskasvatuksessa.

Tuen järjestämisestä, toteuttamisesta, toimintatavoista ja arvioinnista vastaa varhaiskasvatuksen järjestäjä. Järjestäjä vastaa myös seurannasta, arvioinnista ja tuen riittävyyden ja vaikuttavuuden varmistamisesta. (Opetushallitus 2022, 56.) Käytännössä varhaiskasvatushenkilöstöllä on merkittävä rooli tuen tarpeen sekä erityispiirteiden tunnistamisessa, sillä he ovat työssään lasten kanssa vuorovaikutuksessa ja voivat näin tunnistaa näitä tarpeita.

Inklusiivinen varhaiskasvatus edellyttää yksilöllisten piirteiden huomioimista

Inklusiivinen varhaiskasvatus pyrkii huomioimaan erilaiset oppimistarpeet ja taustat sekä tarjoamaan tarvittaessa erityistä tukea. Inklusiivinen varhaiskasvatus edistää kaikkien lasten tasa-arvoista osallistumista ja oppimista korostaen positiivisia ihmissuhteita ja yhteisöllisyyttä. Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa omien vahvuuksiensa kautta yhdessä ikätovereidensa kanssa. Tämä saattaa edellyttää erilaisia pedagogisia lähestymistapoja ja tukitoimia, jotta jokainen lapsi voi osallistua ja hyötyä varhaiskasvatuksesta.

Inklusiivisen varhaiskasvatuksen päämääränä on edistää kaikkien lasten tasavertaista osallistumista, sosiaalista vuorovaikutusta, oppimista ja kehitystä. (Viitala 2022, 62–78.) Varhaiskasvatushenkilöstön osaaminen tuen tarjoamisessa sekä erityispiirteiden huomioon ottamisessa korostuu inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa, sillä varhaiskasvatuksen tulisi tarjota ympäristö, jossa kaikki lapset voivat tuntea itsensä hyväksytyiksi ja osallisiksi.

Miten varhaiskasvatuksen työntekijät voivat tukea neuroepätyypillisiä lapsia?

Neuroepätyypillisten lasten tuen tarpeet liittyvät usein yksilöllisiin ominaisuuksiin, kuten keskittymisvaikeuksiin, paikallaan pysymisen haasteisiin, sensorisiin yli- tai alireagointeihin, vaikeuteen odottaa vuoroaan, harkitsemattomuuteen, haasteisiin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, joustamattomiin käytösmalleihin sekä toiminnanohjauksen haasteisiin.

Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä kehitettiin oppaan Turun alueen varhaiskasvatuksen ammattilaisille neuroepätyypillisten lasten tukemiseen varhaiskasvatusympäristössä. Opas on suunniteltu lisäämään varhaiskasvatushenkilöstön tietämystä siitä, miten neuropiirteitä omaavia lapsia voidaan tukea ja tarjota heille mahdollisimman optimaalinen oppimis- ja kasvuympäristö. Opas keskittyi sellaisiin tukitoimiin, jotka ovat mahdollisia toteuttaa varhaiskasvatuksen arjessa. Tukemisessa tärkeässä osassa ovat lasten erityispiirteiden ymmärrys, positiivinen vahvistaminen ja avoimet keskustelut sekä joustavuus.  

Neuroepätyypillisen lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa edellyttää monipuolisia lähestymistapoja ja yksilöllistä huomioimista.

Varhaiskasvatusympäristössä lasta voidaan tukea päivittäisissä toiminnoissa, kuten pukeutumis-, ruokailu- ja lepotilanteissa. Tämä myös edistää varhaiskasvatusarjen sujuvuutta. (Savikuja & Puustjärvi 2022, 67.) Neuroepätyypillisen lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa edellyttää monipuolisia lähestymistapoja ja yksilöllistä huomioimista. Käytännön keinoja, joita varhaiskasvatuksessa voidaan käyttää, ovat esimerkiksi selkeät rutiinit ja päiväjärjestys. Lisäksi kuvatuki, ennakointi sekä selkeät ja lyhyet ohjeistukset lapsille selkeyttävät rutiineja.

Rutiinit ja struktuuri, tuovat neuroepätyypillisille lapsille turvaa ja järjestystä. He hyötyvät päiväjärjestyksestä, ja sen tulisi olla näkyvillä, jotta lapsi voi seurata ja ennakoida päivän tapahtumia. Aikuisen olisi myös hyvä päivittäin käydä lapsen kanssa läpi päiväjärjestystä ja siinä mahdollisesti olevia muutoksia. (Törnroos 2019, 148.)

Aistien huomioiminen kuormituksen vähentämiseksi voi lisätä lasten jaksamista ja parantaa keskittymiskykyä. Esimerkiksi kuulosuojainten tai aurinkolasien käyttö vähentää ääni- ja valokuormitusta. Keskittymiskykyä tukevat lisäksi odottamisen minimointi sekä liikunnalliset ja toiminnalliset hetket päivittäin. Vähemmän kuormittuneet ja hyvinvoivat lapset vaikuttavat varhaiskasvatusarjen sujuvuuteen. Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi myös mahdollistaa sujuvampaa arkea kiinnittämällä huomiota tilojen laatuun ja esteettömyyteen sekä mahdollistamalla apuvälineiden käytön.

Opinnäytetyön tuotoksena syntynyt opas edistää sekä lasten hyvinvointia että varhaiskasvatuksen sujuvampaa arkea. Tutustu Eveliina Järvenpään, Eliana Nascimento-Hynysen ja Noora Weckströmin opinnäytetyöhön Theseuksessa: ”Neuroepätyypillisen lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa – opas varhaiskasvatuksen työntekijöille”.

Lähteet:

Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2022: 2a. Saatavilla https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_2.pdf

Savikuja, T., & Puustjärvi, A. 2022. Nepsy-opas: Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus.

Törnroos, A. Erityispedagogiset menetelmät perustaitojen ja leikin opettelun apuna varhaiskasvatuksessa. Teoksessa Oksanen, J., Sollasvaara, R., Savikuja, T., Heinonen, V. & Pajunen, M. (toim.) 2019. Esteille hyvästit! : Opas autismikirjon sekä ADHD- ja Tourette-oireisten lasten kasvattajille. 1. painos. Helsinki: Esteetön lapsuus neurokirjon lapselle ja nuorelle 2017–2019-hanke, 148–150.

Viitala, R. 2022. Inkluusio ja inklusiivinen varhaiskasvatus. Teoksessa Pihlaja, P. & Viitala, R. (toim.) Varhaiserityiskasvatus. PS-Kustannus, 51–77.