Varhaiskasvatuksen sosionomi oman tehtäväkuvansa kehittäjänä
Varhaiskasvatuksen henkilöstörakenne muuttuu vuoteen 2030 mennessä. Lain mukaan kahdella kolmasosalla henkilöstöstä tulee olla joko varhaiskasvatuksen opettajan tai varhaiskasvatuksen sosionomin kelpoisuus, joista vähintään puolella varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuus. Muilla työntekijöillä tulee olla vähintään lastenhoitajan kelpoisuus. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, §37.)
Koska kelpoisia opettajia ei ole riittävästi, sosionomien rooli korostuu korkeakoulutettuina työntekijöinä. Tämä tarjoaa heille mahdollisuuden vaikuttaa oman tehtäväkuvansa ja uusien työkäytäntöjen kehittämiseen. Lisäksi kunnat ja yksityiset varhaiskasvatuspalvelujen tuottajat reagoivat henkilöstörakenteen muutokseen hitaasti, mikä tarjoaa sosionomeille aktiivisen roolin vaikuttaa, millaiseksi heidän tehtävänsä ja asemansa varhaiskasvatuksen kentällä muodostuu.
Sosiaalipedagogiikan asiantuntija ja perheiden kanssa tehtävän yhteistyön vahvistaja
Varhaiskasvatuksen sosionomi työskentelee sosiaalipedagogisella työotteella, jonka ytimessä ovat dialogisuus, yhteisöllisyys ja osallisuus. Lapsiryhmän kanssa toimiessaan sosionomin näkökulma painottuu erityisesti sosiaalisten ja tunnetaitojen tukemiseen, kun taas opettaja vastaa varhaispedagogiikan suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista. Tehtäväkuvien kehittäminen ja selkiyttäminen perustuu jokaisen ammattilaisen eriytyneen osaamisen hyödyntämiseen lasten ja perheiden parhaaksi.
Perheiden kanssa tehtävä yhteistyö ja vanhemmuuden tukeminen ovat sosionomin osaamisen ydintä. Siinä missä opettaja tarkastelee lapsen kehitystä varhaiskasvatuksen tavoitteiden ja lapsen oppimisen näkökulmasta, sosionomi suuntaa katseensa perheen arkeen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ekokulttuurisen näkökulman mukaan perheen arjen sujuvuus, vanhempien hyvinvointi ja lapsen kehitys ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa (Määttä & Rantala 2016, 53). Yhtenäiset kasvatustavat kotona ja päiväkodissa tukevat lapsen myönteistä kehitystä, ja siksi kodin ja päiväkodin välinen vuorovaikutus on erityisen tärkeää (Pulkkinen 2022, 205).
Vanhemmuuskeskustelu – konkreettinen työväline vanhemmuuden tukemiseen
Varhaiskasvatuksen sosionomin työ rakentuu konkreettisista tehtävistä ja vastuista. Vanhemmuuden ja vanhemmuustaitojen tukeminen edellyttää aikaa, tilaa ja työvälineitä. Pilke Tähtimetsässä kolme sosionomia kehitti yhdessä vanhempien ja työyhteisön kanssa työvälineen vanhemmuuskeskusteluun vastauksena tarpeeseen vahvistaa vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä ja tukea vanhemmuutta.
Vanhemmuuskeskustelu on sosionomin ja vanhemman välinen dialoginen kohtaaminen, jossa käsitellään perheen arkea, hyvinvointia, voimavaroja ja kuormitustekijöitä. Sen periaatteina ovat avoimuus, empaattisuus, luottamus ja vastavuoroinen kunnioitus. Keskusteluja voidaan järjestää vanhempien tarpeen mukaan tai vähintään vuosittain, ja aloitteen voi tehdä sekä vanhempi että työntekijä. Keskustelua tukevat vanhempien etukäteen täytettävä lomake ja ohjeistus sosionomeille.
Vanhemmuuskeskustelun avulla vahvistetaan vanhempien osallisuutta ja luodaan mahdollisuuksia tukea lasta ja vanhemmuutta jo ennen huolen heräämistä. Tarvittaessa hyödynnetään monialaista yhteistyötä (Nivala & Ryynänen 2024, 272–273). Vanhempien merkitys lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle on keskeinen. Toimiva yhteistyö vanhempien ja varhaiskasvatuksen välillä tukee sekä vanhemmuustaitoja että lapsen oppimista (OECD 2024).
Pikkulapsiperheet jäävät usein varhaisen tuen ulkopuolelle
Perheiden ennaltaehkäiseviä sosiaalipalveluja on viime vuosina supistettu, minkä vuoksi pikkulapsiperheet jäävät usein ilman varhaista tukea. Tilanteet ehtivät monesti vaikeutua ennen avun saamista. Varhaiskasvatuslaki kuitenkin painottaa yhteistyötä huoltajien kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, §3). Päiväkoti onkin luonteva paikka tarjota vanhemmuuden tukea.
Varhaiskasvatuksen sosionomin osaaminen mahdollistaa varhaisen tuen tarjoamisen, mutta monialaista yhteistyötä esimerkiksi neuvolan, perhepalveluiden ja lastensuojelun kanssa on syytä vahvistaa. Kun apuun ohjaaminen on sujuvaa ja perheillä on tuttu varhaiskasvatuksen työntekijä tukenaan, kynnys hakea apua madaltuu.
Kohti yhtenäisempää sosionomin tehtävää varhaiskasvatuksessa
Tällä hetkellä kunnilla ja yksityisillä palveluntuottajilla ei ole yhtenäistä käsitystä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävistä ja vastuista. Osa toimijoista ei rekrytoi varhaiskasvatuksen sosionomeja, vaan palkkaa lastenhoitajia epäpäteviksi opettajiksi. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, kun tieto varhaiskasvatuksen sosionomin koulutuksesta lisääntyy ja motivoituneet sosionomit ovat alkaneet vakiinnuttaa osaamistaan varhaiskasvatuksen kentällä.
Pilke Tähtimetsässä sosionomin tehtäväkuvaa on kehitetty pitkälle: he muun muassa vastaavat lapsen varhaiskasvatuksen aloituksesta, järjestävät kuukausittaisia Perhepysäkki -tapahtumia, osallistuvat vasukeskusteluihin ja tuen tarpeen arviointiin sekä tekevät yhteistyötä esimerkiksi neuvolan kanssa. (Pilke Tähtimetsä 2025). Toiminnan suunnittelu, toteutus ja arviointi tehdään yhteistyössä varhaiskasvatuksen opettajan kanssa. Sosionomien asema osana varhaiskasvatusyksikön henkilöstöä on Tähtimetsässä tällä hetkellä varmasti melko ainutlaatuinen. Siihen ovat vaikuttaneet vanhemmuuden tuen tarpeita ja sosiaalialaa ymmärtävä päiväkodin johtaja, sekä Pilkkeen rohkeus ottaa varhaiskasvatuksen sosionomit osaksi varhaiskasvatuksen tiimiä.
Kuitenkaan pelkkä yksittäisten toimijoiden kehittämistyö ei riitä. Tarvitaan yhteisiä toimintamalleja, jotta sosionomien osaamista voidaan hyödyntää systemaattisesti ja tasalaatuisesti. Vanhemmuuskeskustelun kaltaisten työvälineiden juurruttaminen osaksi varhaiskasvatuksen arkea vahvistaisi sosionomin roolia ja varmistaisi vanhemmuuden tukemisen yhdenvertaisuutta varhaiskasvatuksen toimintaympäristöissä.
Artikkeli pohjautuu Oona Kaukosen opinnäytetyöhön Vanhemmuuskeskustelu varhaiskasvatuksen sosionomin työn tueksi päiväkoti Pilke Tähtimetsässä. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025082624172
Kuva: Canva.
Lisenssi: Creative Commons.
Lähteet:
Määttä, P., Rantala, A. & PS-kustannus. 2010. Tavallisen erityinen lapsi: Yhdessä tekemisen toimintamalleja. Jyväskylä: PS-kustannus.
Nivala, E. & Ryynänen, S. 2024. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillistä yhteiskuntaa ja kestävää elämää. 2., uudistettu laitos. Helsinki: Gaudeamus.
OECD 2024. Engaging parents and guardians in early childhood education and care centres. OECD Education Policy Perspectives, No. 110. Paris: OECD Publishing. Viitattu 23.8.2025. https://doi.org/10.1787/d05dd1cf-en.
Pilke Tähtimetsä. Päiväkodin sisäiset toimintamallit ja ohjeistukset. Saatavilla työntekijöille yrityksen omissa järjestelmissä. Viitattu 23.8.2025.
Pulkkinen, L. 2022. Lapsen hyvinvointi alkaa kodista. Jyväskylä: PS-kustannus.
Varhaiskasvatuslaki 540/2018.