Shed-musiikkiteatteri kannustaa nuoria erilaisuuden kohtaamiseen – toteutuuko inkluusio?
Ammattilaisten ohjaamaa, tavoitteellista ja inklusiivista harrastustoimintaa nuorille on nykyisin saatavilla useissa Suomen kaupungeissa. Opinnäytetyössäni tutkittiin, miten inkluusio on nuorten harrastajien mielestä toteutunut Shed-musiikkiteatterissa. Haastatteluvastauksien perusteella voidaan arvioida ryhmän nykytilaa ja kehittää monimuotoisen Shed-musiikkiteatterin toimintaa vastaisuudessa. Mutta mitä inklusiivisen toimintakulttuurin ylläpitäminen kuitenkin vaatii harrastuksen ohjaajilta ja mikä on nuorten näkökulmasta tärkeää teatterin harrastamisessa?
Shed-musiikkiteatterin tavoitteena on antaa mahdollisuus jokaisen lapsen tulla nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään turvallisessa ympäristössä. Shediin ovat tervetulleita kaikki riippumatta siitä, miltä näytämme, mitä sukupuolta edustamme tai millaisesta kulttuuritaustasta tulemme. Shedin yhteistyökumppani on Helsingin Kaupunginteatteri, jossa toimii 10–19-vuotiaille lapsille ja nuorille suunnattu musiikkiteatteriryhmä. Ensi vuonna 10-vuotisjuhlaa viettävä Shed-musiikkiteatteri korostaa toiminnassaan monimuotoisuutta ja yhdenvertaisuutta.
Haastatteluissa nousivat toistuvasti esiin seuraavat teemat:
• Henkilökohtainen kasvu
• Ystävät ja yhteisöllisyys
• Inkluusion hienous ja haasteet
Tulevaisuuden teatterin tekijät ja kokijat
Musiikkiteatterin harrastaminen kehittää monipuolisesti esiintymistaitoja sekä vahvistaa itseilmaisua, itsevarmuutta ja lisää rohkeutta. Opinnäytetyön haastattelujen perusteella teatteriharrastus tarjoaa nuorille merkityksellisiä kokemuksia, vaikka kaikille siitä ei muodostu ammattia – eikä sen tarvitsekaan.
Nuoret arvostavat erityisesti henkistä hyvinvointia tukevia kokemuksia, uuden oppimista sekä mahdollisuutta tutustua teatterin maailmaan myös katsojan roolissa. Harrastus nähdään kokonaisvaltaisena kasvun ja ilmaisun kanavana, ei pelkästään väylänä ammattilaisuuteen. Harrastustoiminnan kautta vahvistunut itseluottamus heijastuu myönteisesti myös muihin elämänalueisiin, kuten opiskeluun ja muihin harrastuksiin.
”Silloin kun alotin shedin, niin muistan miten jokanen tiistai oli viikon pelastus ja turvallisin paikka siihen aikaan mihin tulla. Tää ihan oikeesti pelasti mut, koska se raja siinä, meenkö nuorisoteatteriin vai tuleeko musta nuorisorikollinen, oli siihen aikaan pelottavan pieni.”
Teatterin harrastamisen on koettu vahvistavan arjessa jaksamista, ja pitkäaikainen harrastussuhde tarjoaa nuorille turvallisen tilan kasvaa ja kehittyä kohti aikuisuutta.
Ystävät pitävät kiinni harrastuksessa
Ystävien kanssa yhdessä harrastaminen on olennainen osa harrastuksen mielekkyyttä lajista riippumatta. Kokemus yhteisöllisyydestä ja hyväksytyksi tulemisesta ryhmässä saa monet nuoret jatkamaan harrastusta vaikeinakin hetkinä. Ystävyyssuhteiden syntyminen edellyttää turvallista ilmapiiriä, aikaa ja yhteistä kiinnostuksen kohdetta. Vaikka syvää ystävyyttä ei synny kaikkien kanssa, vuorovaikutus erilaisten ihmisten kanssa laajentaa maailmankuvaa ja rikastuttaa arkea.
Harrastustoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, ja opettajien tehtävänä on edistää hyväksyvää ilmapiiriä, jossa jokainen otetaan mukaan. He huolehtivat myös siitä, että kaikki osallistujat toimivat vuorovaikutuksessa keskenään, eikä ryhmään synny poissulkevia alaryhmiä. Ystävällisyyteen ja yhteisöllisyyteen kannustaminen on keskeinen osa laadukasta harrastustoimintaa.
Inkluusion haasteet harrastuksessa
Inkluusion toteutumista voivat heikentää useat käytännön haasteet. Kiireinen ja stressaava harjoitusilmapiiri sekä tiukat aikataulut voivat estää kaikkien osallistujien tasavertaisen huomioimisen. Kehitysvammaisille nuorille ei ole aina saatavilla tarvittavaa avustajaa, mikä voi rajoittaa heidän osallistumistaan. Myös ryhmän yläikäraja voi koetella inkluusion periaatteita, jos se sulkee pois nuoria, jotka muuten hyötyisivät toiminnasta. Lisäksi herää kysymys: tulevatko kaikki nähdyiksi ja kuulluiksi, jos opettajia on liian vähän suhteessa ryhmän kokoon?
Opettajilta toivotaan käytännön esimerkkiä ja herkkyyttä erilaisuuden kohtaamisessa. Heiltä odotetaan myös oikeudenmukaisuutta roolien jaossa sekä kaikkien yhdenvertaista huomioimista harjoitusten aikana. Näillä tekijöillä on keskeinen merkitys inklusiivisen ilmapiirin rakentumisessa.
Inkluusiota vahvistavia tekijöitä
Nuorten kokemusten mukaan inkluusiota vahvistavat useat tekijät. He kokevat osallisuutta erityisesti silloin, kun he tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi osana ryhmää. Opettajien positiivinen ja kannustava asenne sekä aito kiinnostus jokaista nuorta kohtaan tukevat turvallista ilmapiiriä.
Toimintaan osallistuminen on matalan kynnyksen mukaista: harrastukseen ei ole pääsykokeita, eikä aiempaa teatterikokemusta edellytetä, ja osallistumismaksu on edullinen. Musikaalien koreografiat ja näyttelijäntyön harjoitukset on suunniteltu siten, että ne huomioivat myös kehitysvammaiset nuoret. Erityisnuorille luodaan omia rooleja ja kohtauksia, jotka tukevat heidän vahvuuksiaan ja osallisuuttaan.
Ryhmä on monimuotoinen ja ikäjakauma laaja, mutta kaikki toimivat yhdessä samassa ryhmässä taustasta riippumatta. Tämä vahvistaa yhteisöllisyyttä ja mahdollistaa erilaisten nuorten kohtaamisen tasavertaisessa ympäristössä. Inklusiiviseen toimintakulttuuriin kuuluu laadukas opetus, jatkuva pyrkimys kehittämiseen ja toteutuneen toiminnan arviointi.
Kohti yhdenvertaista yhteiskuntaa?
Monet meistä kasvavat omassa tutussa ja turvallisessa elinpiirissään – niin sanotussa kuplassa – jossa vietämme aikaa samankaltaisten ihmisten kanssa. Tämä kupla voi muodostua esimerkiksi samanlaisesta perhetaustasta tai elinympäristöstä. Se tarjoaa turvaa, jatkuvuutta ja ennakoitavuutta ja voi olla monella tapaa toimiva ja hyvinvointia tukeva.
Samalla tämä tuttuus voi kuitenkin rajata näkökulmiamme ja kaventaa ymmärrystämme erilaisista tavoista elää ja kokea maailmaa. Kun kohtaamme ihmisiä, jotka eivät lähtökohtaisesti ole samanlaisia kuin me itse, meille avautuu mahdollisuus tarkastella omaa elämäämme uudesta näkökulmasta. Tällaiset kohtaamiset voivat herättää oivalluksia siitä, mikä omassa elämässämme on hyvin, mitä arvostamme ja mitä ehkä haluaisimme muuttaa.
Erilaisuuden kohtaaminen voi myös lisätä ymmärrystä muiden ihmisten todellisuudesta. Saatamme havaita elävämme etuoikeutettua elämää tai huomata, kuinka monenlaisia elämäntapoja ja -kohtaloita nuorilla voi olla. Samalla voimme kokea yllätyksen siitä, kuinka paljon yhteistä meillä voi olla jonkun kanssa, joka ensisilmäyksellä vaikuttaa täysin erilaiselta.
Tällaiset kokemukset ovat arvokkaita, sillä ne paitsi laajentavat maailmankuvaa, myös vahvistavat empatiaa ja kykyä toimia moninaisessa yhteiskunnassa. Ne voivat myös lisätä yksilön itsetuntemusta ja kykyä arvostaa sekä omaa että toisten ainutlaatuisuutta.
Lähde
Puopolo, S.-R. 2025. Nuorten kokemuksia inkluusion toteutumisesta Shed-musiikkiteatterissa.
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504207022 Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.
Artikkelikuva: Robert Seger, Helsingin Kaupunginteatteri