• aistit
• varhaiskasvatus
• vireystila
• vireystilan säätely

Varhaiskasvatuksen arki koostuu monenlaisista tilanteista, siirtymistä ja vuorovaikutushetkistä, jotka asettavat lapselle erilaisia vaatimuksia. Jotta lapsella on mahdollista vastata näihin vaatimuksiin, tulee hänen vireystilansa olla tilanteeseen nähden sopiva. Tuoreessa opinnäytetyönä toteutetussa kehittämistyössä luotiin materiaalipankki varhaiskasvatukseen, joka tarjoaa käytännönläheistä ja ajantasaista tietoa sekä keinoja lapsen vireystilan tukemiseen aisti- ja lapsilähtöisesti varhaiskasvatuksen arjessa.

Vireystila vaihtelee luonnollisesti syvästä unesta aina aktiiviseen valveillaoloon. Vireystila voidaan jäsentää kolmeen tasoon: ylivireyteen, optimaaliseen vireystilaan ja alivireyteen (Terveyskylä, 2025). Tärkeää on muistaa, että mikään vireystilan taso ei ole itsessään huono, vaan jokaista tarvitaan arjessa toimimiseen. Valppautta tarvitaan nopeaan reagointiin kuten hippa- leikkiin, kun taas alivireys tukee lepoa ja palautumista (Saarinen, 2020, s. 13).

Mikään vireystilan taso ei ole itsessään huono. Tärkeämpää on kiinnittää huomiota, että vireystila on tilanteeseen ja toimintaan nähden sopia.

Vireystilan säätely- taito, jota harjoitellaan

Vireystilan säätelyllä tarkoitetaan kykyä muuttaa, saavuttaa ja ylläpitää sopiva vireystila tiettyä toimintaa varten (Tompuri, 2016, s. 24–25). Lapset vasta harjoittelevat vireystilan säätelyä, eikä heillä välttämättä ole kykyä tunnistaa omaa vireystilaansa tai säädellä sitä optimaalisesti. Tämän vuoksi kaikki lapset tarvitsevat näiden taitojen oppimiseen aikuisen kanssasäätelyä, tukea ja ohjausta (Matilainen & Hewitt, 2024, s. 248–249; Saarinen, 2020, s. 14; Wesarg-Menzela ym., 2023, s. 11).

Jotta vireystilaa voidaan säädellä, tulee ensin tunnistaa oma vireystila. Kun lasta autetaan tulemaan tietoiseksi oman kehon lähettämistä viesteistä eli interoseptisistä aistimuksista on hänellä paremmat edellytykset tunnistaa myös omaa vireystilaansa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Vireystilan tunnistamista voidaan tukea esimerkiksi vireystilamittareilla, kuvilla, sanallisilla vihjeillä ja kehollisilla harjoitteilla. Lapsen kanssa voidaan pohtia, miltä eri vireystilat tuntuvat kehossa ja millaiset asiat nostavat tai laskevat vireyttä (Goodall, 2016, s. 17–23; Mahler ym., 2022, s. 2, 4; Matilainen & Hewitt, 2025, s. 254–255; Tompuri, 2016, s. 67–68).

Kun lasta autetaan tulemaan tietoiseksi oman kehonsa lähettämistä viesteistä on hänellä edellytykset tunnistaa miltä eri vireystilat kehossa tuntuvat ja oppia säätelemään omaa vireyttään.

Kun lapsi alkaa tunnistaa vireystilaansa, voidaan yhdessä kokeilla aistiperustaisia keinoja vireystilan säätelyyn. Tavoitteena on löytää lapsen kanssa hänelle sopivia tapoja vireyden nostamiseen, laskemiseen ja/tai ylläpitämiseen. Kun lapselle on löydetty sopivat säätelykeinot, tulisi ne sijoittaa kuvitettuina lapsen sekä varhaiskasvatuksen henkilökunnan näkyville esim. lapsen omalle paikalle (Lin ym., 2012, s. 476; Tompuri, 2016, s.67).

Aistit vireystilan säätelyn tukena

Aistit ovat keskeisessä roolissa vireystilan säätelyssä. Hermoston vireystilaa säätelee aivojen retikulaarijärjestelmä, joka tarvitsee toimiakseen aistimuksia (Ayres, 2015, s. 61, 65). Varhaiskasvatuksessa lapsi vastaanottaa jatkuvasti aistiärsykkeitä esimerkiksi äänten, kosketuksen, liikkeen ja näön kautta. Runsas ärsyketulva voi nostaa vireystilaa ja kuormittaa lasta, kun taas aistimusten vähäisyys voi johtaa alivireyteen ja kiinnostuksen hiipumiseen. Se miten lapsi reagoi eri aistimuksiin tai millaisina hän aistimukset kokee, on yksilöllistä. Toiset kuormittuvat aistimuksista herkemmin kuin toiset (Tompuri, 2016, s. 20, 23–24).

Materiaalipankkiin koottuja esimerkkejä vireystilaa nostavista ja laskevista toiminnoista:

Vireystilaa nostavia

• kirkkaat värit ja valot
• liike näkökentässä
• yllättävä kevyt kosketus
• nopearytminen ja vaihteleva korkea ääni
• viileys
• nopeat suunnan muutokset
• pyöriminen

Vireystilaa laskevia

• hämärä ympäristö
• pehmeät värit
• tasainen rytmikäs ja ennustettava kosketus
• syväpaine
• lämpö
• rauhallinen, rytmikäs ja edestakainen liike
• kuiskaaminen

Erityisen hyödyllisiä varhaiskasvatuksen hektisessä arjessa ovat proprioseptiiviset eli tasapaino- ja liikeaistimukset.  Näillä aistimuksilla on kehoa jäsentävä vaikutus eli ne ylläpitävät optimaalista vireystilaa sekä lisäävät vireyttä silloin, kun olemme alavireisiä ja ylivirittyneenä vaikutus on vireyttä laskeva. Proprioseptiiviset aistimukset voidaan jakaa karkeamotorisiin, hienomotorisiin ja suun alueen toimintoihin. (Tompuri, 2016, s. 63–64).

Vireystilan säätely osaksi varhaiskasvatuksen arkea

Vireystilan säätelyn tukeminen ei vaadi varhaiskasvatuksessa erillisiä hetkiä tai monimutkaisia menetelmiä, vaan se voidaan rakentaa osaksi arjen tilanteita. Pienillä arkeen integroiduilla aistiperustaisilla keinoilla voidaan tukea lapsen hyvinvointia, vahvistaa vireystilan säätelyä ja mahdollistaa jokaiselle lapselle aktiivinen osallistuminen arjen moninaisiin tilanteisiin.

Artikkeli pohjautuu Theseuksessa julkaistuun opinnäytetyöhön: Liimatainen, Heini; Ajo, Jenni (2026): Aistit arjen tukena: käytännön keinoja varhaiskasvatuksen henkilöstölle lapsen vireystilan säätelyyn.

Lähteet:

Ayres, J. (2015). Aistimusten aallokossa: Sensorisen integraation häiriö ja terapia. (2.painos).(L. Tapola, kääntäjä). PS- kustannus. 

Goodall, E. (2016) Interoception 101 activity guide. Teoksessa Goverment of South Australia, Ready to learn: Interoception kit (s. 15-48). Deparment for education, South Australia. https://www.positivepartnerships.com.au/uploads/PDF-files/Ready-to-learn-interoception-kit.pdf

Lin, C.-L., Min, Y.-F., Chou, L.-W., & Lin, C.-K. (2012). Effectiveness of sensory processing strategies on activity level in inclusive preschool classrooms. Neuropsychiatric Disease and Treatment, 8, 475–481. https://doi.org/10.2147/NDT.S37146

Mahler, K., Hample, K., Jones, C., Sensenig, J., Thomasco, P. & Hilton, C. (2022). Impact of an interoception-based program on emotion regulation in autistic children. Occupational therapy international, 2022, 1-7. https://doi.org/10.1155/2022/9328967

Matilainen, M & Hewitt, S. (2024). Neurokirjon lapsi varhaiskasvatuksessa. Santalahti-kustannus.

Saarinen, S. (2020). Piupalipotti. Vakautta ja virtaa vireystilojen ja tunteiden säätelyyn. MeTree Educating.

Terveyskylä. (2025). Opas oman vireystilan tunnistamiseen ja säätelyyn. Haettu 6.5.2026 https://www.terveyskyla.fi/kuntoutumistalo/kuntoutumistalon-oppaat/opas-oman-vireystilan-tunnistamiseen-ja-saatelyyn

Tompuri, M. (2016). Tenavat tasapainoon: näin autat lasta säätelemään vireyttä ja kuormitusta. PS- kustannus.

Wesarg-Menzel, C., Ebbes, R., Hensums, M., Wagemaker, A., Zaharieva, M., Staaks, J., Van den Akker, A., Visser, I., Hoeve, M., Brummelman, E., Dekkers, T., Schuitema, J., Larsen, H., Golonnesi, G., Jansen, B., Overbeek, G., Huizenga, H. & Wiers, R. (2023). Development and socialization of self-regulation from infancy to adolescence: A meta-review differentiating between self-regulatory abilities, goals, and motivation. Developmental review, 69(101090), 1–27, https://doi-org.ezproxy.turkuamk.fi/10.1016/j.dr.2023.101090