Vesitornista vesitorniin – opparin opit työelämässä
Keväällä 2025 aloitin opinnäytetyöni HPP-Tekniikka Oy:n Paraisten vesitornin saneerausprojektista. Työn ydin oli selkeä: aikataulun laadinta, jälkilaskennan suoritus ja projektin kannattavuuden selvitys. Jälkilaskentaa käytettiin melkein heti sen valmistuttua hyödyksi tarjotessamme seuraavaa vesitornikohdetta. Nyt vuotta myöhemmin nimeltä mainitsemattoman vesitornin saneerausprojektin pyöriessä täydessä vauhdissa, huomaan päivittäin kuinka vahvasti opinnäytetyön opit näkyvät käytännön työssä.
Aikataulun pitää muuttua
Yksi keskeisimmistä opeista Paraisten projektissa oli se, että aikataululla ei tee mitään, jos se ei ole joustava. Jana-aikataulu, jonka laadin Paraisille Microsoft Exceliin, ei ollut kiveen hakattu suunnitelma vaan elävä dokumentti, jota päivitettiin työmaatilanteen mukaan. Aliurakoitsijen myöhästymiset olivat melkein odotettavissa, ja sen takia aikatauluun oli rakennettu puskuria.
Tämän vuoden vesitornilla olen soveltanut samaa logiikkaa heti projektin alusta. Kohde on rakenteeltaan erilainen kuin Parainen ja ensimmäisten katselmusten perusteella säiliön kunto oli hieman odotettua heikompi tietyiltä osin. Tämä tarkoitti että esimerkiksi betonikorjauksiin varattu aika piti tarkistaa ja mitoittaa sopivaksi. Opinnäytetyötä tehdessä opin, että aikataulun laadinta lähtee aina kohteen todellisesta kunnosta, ei pelkistä kuntoraporteista ja valokuvista. Kohteita pitää päästä näkemään, haistamaan ja vaikka hieman raapimaan ja se näkyy nyt suoraan siinä, miten lähestyn töiden suunnittelua.
Yksi haasteista, jonka kohtasin opinnäytetyössäni, oli standardoidun aikataulutuspohjan puute. Paraisilla kehitin aikataulupohjan projektin yhteydessä, ja Tarvasjoella olen käyttänyt samaa pohjaa lähtökohtana. Se ei ole täydellinen, mutta se on selvästi parempi kuin aloittaa tyhjältä pöydältä joka kerta. Tämä on yksi konkreettisista asioista, joita opinnäytetyöni tuotti yritykselle pitkän tähtäimen hyötynä.
Kustannukset pitää rakentaa
Jälkilaskenta oli Paraisten projektin opettavaisin osuus. Kustannusten kohdistaminen työvaiheittain paljasti, missä rahaa kului enemmän kuin tarjouksessa arvioitiin ja missä jäätiin alle. Lopputulos oli positiivinen: projekti oli odotettua kannattavampi pääosin siksi, että kohteen kunto oli hyvä ja omat resurssit riittivät ilman isompia alihankintatöitä.
Tarvasjoella kustannuslaskennan rakenne on alusta asti selkeämpi kuin Paraisilla. Olen oppinut, mitä tietoja pitää kerätä jo työn aikana, jotta jälkilaskenta ei muutu arvaamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työmaapäiväkirjoihin kirjataan tarkemmin, mihin työvaiheeseen tunnit kuuluvat, ja materiaalilaskut kohdistetaan heti oikealle vaiheelle eikä yleiskuluihin.
Yksi konkreettinen kehityskohde, jonka tunnistin opinnäytetyössä oli se, että yrityksen kustannushallinta on paikoin vanhanaikaista. Tarvasjoella on käytössä tilaajan tarjoama Buildie-sovellus, joka nykyaikaistaa dokumentointia, vähentää hallinnollista rasitetta ja parantaa tilaajan kanssa viestintää. Paraisten vesitornin tiedoilla ja tämän vuoden vielä paremmin kootuilla tiedoilla saadaan tarkemmin selville, mitä jokin työvaihe oikeasti maksaa ja osataan tarjota seuraavaa kohdetta vielä kilpailukykyisemmin.
Vesitornit pitää ottaa vakavasti
Molemmissa projekteissa on läsnä samat erityispiirteet, jotka tekevät vesitorneista poikkeuksellisia korjauskohteita. Materiaalien on oltava juomavesihyväksyttyjä. Säiliön sisällä työskentelyssä puhtaus on ehdoton vaatimus, sekä itse säiliötyö tuo omat erityispiirteensä ja riskinsä. Rakenteet ovat altistuneet pitkään kosteudelle ja vesipaineelle, sekä ovat lietteen peitossa, minkä seurauksena esimerkiksi työtä edeltävät kameratutkimukset eivät paljasta välttämättä totuutta vesitornin kunnosta.
Uuden vesitornihankkeen alkaessa nämä lähtökohdat olivat mielessä jo ennen ensimmäistä työmaakokousta. Paraisilla opin, että säiliön tyhjentäminen ja kuivuminen voi avata halkeamia, jotka eivät olleet havaittavissa täytenä. Tämä tieto oli nyt suoraan osana siinä, miten arvioimme korjaustarpeita Tarvasjoella ennen töiden aloitusta.
Mitä tästä jää käteen
Opinnäytetyö ei muuttanut koko toimeksiantajaa tai laatijaa kerralla, eikä sen tarvitsekaan. Mutta se pakotti järjestelmälliseen objektiiviseen ajatteluun: miksi tietty työvaihe kestää tietyn ajan, mitä se maksaa ja miten se vaikuttaa kokonaisuuteen. Tulevaisuuden projekteissa tuo ajattelutapa on mukana koko ajan. Ei suurina muutoksina, vaan käytännön kysymyksinä joka viikko: ollaanko aikataulussa, mihin rahat menivät, mitä opitaan tästä seuraavaa varten.
Vesitorniprojektit ovat verrattain pieniä, mutta ne ovat teknisesti vaativia ja taloudellisesti tärkeitä pienikokoiselle rakennusyritykselle, joka toimii suppealla katteella. Tässä ympäristössä systemaattinen aikataulutus ja kustannusten seuranta eivät ole ylimääräistä byrokratiaa vaan ne ovat edellytys tarjouskilpailujen voittamiseksi ja kannattavuuden saavuttamiseksi.
Lähde
Painilainen, M. 2026. Rakennusprojektin aikataulutus ja kustannuslaskenta – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.