Lähijohtaminen ja välittämisen kulttuuri – voiko varhainen tuki olla enemmän kuin malli?
varhainen tuki, työhyvinvointi, esihenkilö
Työhyvinvointi ei synny yksittäisistä malleista, vaan tavasta kohdata ihminen arjen työssä. Varsinais-Suomen hyvinvointialueella tehty opinnäytetyö nostaa esiin tarpeen kehittää varhaisen tuen mallia. Mutta mitä tapahtuu, jos varhainen tuki ei olekaan vain järjestelmä, vaan osa arjen vuorovaikutusta?
Suomi tunnetaan maailman onnellisimpana maana, mutta työelämässä kuormitus, jatkuvat muutokset ja resurssipaineet haastavat yhä useamman työntekijän jaksamista. Mitä varhaisemmassa vaiheessa haasteisiin puututaan, sitä paremmin niiden kielteisiä vaikutuksia voidaan ehkäistä. Siksi varhainen tuki on keskeisessä roolissa, parhaimmillaan se estää tilanteiden pitkittymisen ja ongelmien monimutkaistumisen sekä tukee työkyvyn säilymistä.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle toteutetun opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää varhaisen tuen mallia enemmän esihenkilöitä palvelevaksi ja hyödyntää opinnäytetyön tuloksia ja varhaisen tuen mallin kehittämistä koko Varhan alueella. Kehittämistyö perustui kyselyyn, jonka kohderyhminä olivat äitiys- ja lastenneuvolan sekä suun terveydenhuollon esihenkilöt.
Työhyvinvointi näyttäytyy opinnäytetyössä moniulotteisena kokonaisuutena. Se ei ole pelkästään poissaoloihin puuttumista, vaan se tarkoittaa myös kokemusta jaksamisesta, merkityksellisyydestä ja osallisuudesta. Tämä työhyvinvoinnin laaja ymmärrys haastaa myös varhaisen tuen mallin kehittämistä. Jos hyvinvointi on kokemuksellista ja tilannekohtaista, voiko sitä tukea nykyisellä varhaisen tuen mallilla?
Lähijohtaja varhaisen tuen tulkitsijana
Varhaisen tuen malli näkyy työarjessa erityisesti lähijohtajien toiminnassa. Heidän tehtävänä on tunnistaa tilanteet, joissa työntekijä saattaa tarvita tukea. Usein ensimmäiset merkit eivät kuitenkaan ole selviä, vaan ne voivat näkyä esimerkiksi vetäytymisenä tai muutoksina viestinnässä ja käyttäytymisessä.
Näiden varhaisten merkkien tunnistaminen on tärkeää, mutta se vaatii lähijohtajalta herkkyyttä huomata muutoksia ja kykyä arvioida tilannetta. Samalla lähijohtaja joutuu pohtimaan, milloin asia kannattaa ottaa puheeksi ja milloin kyse voi olla vain tilapäisestä tilanteesta. Tämä herättää kysymyksen siitä, tukeeko nykyinen varhaisen tuen malli riittävästi ennakoivaa toimintaa vai painottuuko se tilanteisiin, joissa kuormitus on jo selvästi nähtävissä.
Opinnäytetyö osoittaa, että varhaisen tuen mallia ei voida kehittää irrallaan työn arjesta. Lähijohtajien työtä haastavat esimerkiksi ajan puute, etäjohtaminen ja suuret tiimit, jotka vaikeuttavat työntekijöiden yksilöllistä kohtaamista ja hyvinvoinnin seuraamista. Vaikka malli olisi toimiva teoriassa, sen käytännön toteutus jää helposti puutteelliseksi, jos työolosuhteet eivät tue sitä. Tämä nostaa esiin tarpeen kehittää varhaisen tuen mallia entistä paremmin työarjen tarpeisiin sopivaksi.
Kohti välittämiseen perustuvaa varhaista tukea
Nykyiset varhaisen tuen käytännöt perustuvat usein sairauspoissaoloihin liittyviin herätteisiin. Ne tuovat toimintaan selkeyttä ja auttavat lähijohtajia tunnistamaan tilanteita, joissa työntekijä saattaa tarvita tukea. Parhaimmillaan ne toimivat tärkeinä muistuttajina, mutta eivät yksin kerro työntekijän koko tilanteesta.
Herätteet toimivat parhaiten silloin, kun ne tukevat vuorovaikutusta eivätkä ohjaa sitä liikaa. Jos toimintamalli koetaan kontrolloivaksi, keskustelut voivat jäädä velvollisuudeksi. Tällöin varhainen tuki etääntyy alkuperäisestä tarkoituksestaan.
Opinnäytetyössä nousee esiin myös tarve tarkastella varhaisen tuen kieltä. Kun puhutaan työhyvinvointikeskusteluista varhaisen tuen keskustelujen sijaan, huomio siirtyy luontevammin työntekijän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Samalla kynnys ottaa asioita puheeksi voi madaltua.
Lähijohtajat tarvitsevat myös konkreettisia välineitä, keskustelua tukevia aiherunkoja, kuten teemalistoja tai kysymysrunkoja sekä ala- ja tapauskohtaisia esimerkkejä. Lisäksi herätteiden sisältöjen tarkentaminen voisi auttaa tilanteiden ymmärtämisessä. Opinnäytetyö nostaa esiin myös koulutuksen tarpeen merkityksen, sillä varhaisen tuen tilanteet vaativat vuorovaikutustaitoja ja kykyä arvioida tilanteita yksilöllisesti.
Mallista kohti toimintakulttuuria
Varhaisen tuen kehittäminen ei ole vain mallin päivittämistä, vaan liittyy laajemmin siihen, millaista työyhteisöä halutaan rakentaa. Onko hyvinvointi erillinen prosessi vai osa jokapäiväistä työtä?
Kun varhainen tuki nähdään osana välittämisen kulttuuria, sen merkitys syvenee. Se ei ole yksittäinen toimenpide, vaan jatkuvaa kohtaamista arjessa. Tällöin myös kehittämistyön tavoite muuttuu; kyse ei ole pelkästään toimivammasta mallista, vaan työelämästä, jossa tuen tarve huomataan ajoissa, tukea tarjotaan ja siihen uskalletaan tarttua.
Lähde: Aronen, J.& Maja, M. 2026. Lähijohtamisen mahdollisuudet varhaiseen työhyvinvoinnin tukemiseen- Varsinais-Suomen hyvinvointialueen ( Varhan) äitiys-ja lastenneuvola sekä suun terveydenhuolto. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026051913831